Kuvaamasi asiat voivat aivan hyvin johtua kierroslukujen puutteesta. Kierrosluvut voivat myös jäädä saavuttamatta, jos kiekko lipeää liian aikaisin peukalon ja etusormen välistä. Lipeämistä voi tapahtua niin myöhään, että kiekko lähtee toistettavasti tarkoitettuun suuntaan. Huomasin tämän omista suurnopeusvideoistani viime kesänä. Asia selviää joko kiristämällä peukalon ja etusormen otetta (jos ajoitus pelaa ja voimat riittävät) tai jos parannusta ei tule, niin kamera voi paljastaa minilipeämisen oikeaan suuntaan vajailla kierteillä. Toisaalta nähtyäni sun viskovan sanoisin, ettei sulla ainakaan mahdottoman huonot jengat ole.
Toisaalta mä en ehkä ole riittävän hyvä vertailija, kun itse en heitä yhtä nopeasti ja Meresmaa on ainoa tosi pitkälle heittävä tyyppi viime vuoden ulkomaan vieraiden lisäksi, jota näin läheltä viskomassa pitkälle useamman kerran. Ja sä heitit eri kiekkoa kuin nuo heput, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Sun isommat nopeudet myöhäistävät feidiä muhun verrattuna, joten en ole oikein pätevä arvioimaan jengasi määrää. Nopea tapa diagnostisoida jengavajetta on muuttaa nopeuden ja kierrosluvun suhdetta. Tämä tehdään aloittamalla käden liikkeen kiihdytys myöhemmin kuin nyt teet käyttäen tuttua kiekkoa, joka nyt kippaa yli. Jos saat lyhyemmällä ja toivottavasti nopeammalla käden kiihdytyksen kestolla ja matkalla yhtä pitkän tai pidemmän lennon ja kiekko ei kippaa yhtä monta astetta, yhtä nopeasti sekä feidaa yhtä aikaisin, paljon sekä nopeasti, niin tällöin lyhyempi rajumpi kiihdytys lisää jengaa. Toisin sanoen aiemmassa tavassa on vajetta jengassa. Ja testaamaan
Syyn ja seurauksen selvittäminen jengavajeelle on monimutkaisempaa. Paitsi jos on riittävän vahvat sormet ja hyvä ajoitus. Monilla (useimmilla luultavasti) ei ole. Siksi suurnopeuskamera on ihan sikahyvä apuväline.
Jengan lisäys lisää tarkkuutta ja toistetavuutta, joten sen muuttaminen ei haittaa ollenkaan. Siksi jokaisen kannattaa aika ajoin testata, muuttuuko pituudet ja lentoradat eri aikaan kiihdyttäen. Mitä myöhemmin kiihdyttää kättä sitä rajumpi kiiihtyvyys on. Siksi kiihdytyksen rajuudella voi jossain määrin kompensoida tai jopa voittaa aiemman kiihdytyshetken tuoman mahdollisen suuremman nopeuden irtoamishetkellä. Rajansa kaikella, eli rajuinkaan kiihdytys vikalla heiton senttimetrillä ei ehdi kiihdyttää kiekkoa tarpeeksi. Siksi jokaisen heittäjän ihannekiidytyshetki muuttuu uran myötä lihasvoiman ja nopeiden lihasssolujen suhteen muuttuessa hitaampiin soluihin. Puhumattakaan tekniikkamuutoksista. Tästä syystä vähintään joka kausi pitäisi etsiä senhetkinen ihannekiihdytysaika. Vanhentuessa tai vähemmällä voimatreenillä joutunee aikaistamaan kiihdytystä ja päinvastoin entistä kovempaa treenaaville.
Sandström on oikeassa sikäli lyhyen askeleen suhteen, että mitä lähempänä pyörähdyksen keskipistettä on ruumiin massa, sitä nopeammin on mahdollista pyörähtää. Kun lantion ja jaalan välinen nivel ei lukitu, eli liian lyhyt askel kamppaa naamalleen kovasta vauhdista ilman täyttä pyörähdystä. Youtuben mainospätkässä tulevasta tekniikka DVDstä Sandströmin askel ei ole erikoisen lyhyt. Muutenkin paras askelpituus muuttuu juoksuvauhdin myötä. Pituus vikassa askeleessa ei ole dominoiva tekijä, vaan oikea ajoitus, mikä tulee oikeiden ruumiin osien sijoitusten kautta, mikä ei vielä takaa ajoituksen oikea-aikaisuutta. Kivaa vai mitä?
Eli tämä on pitkä ja monimutkainen juttu. Epäilen Sandströmin videoon tulevan painotuksen siitä, mikä paikka toimii räjähtävästi ensin ja mikä sitten missä järjestyksessä, millä ajoituksella. Liian pitkä askel lyhentää heittopituutta, kuten liian lyhytkin, joten taas pitää kokeilla eri pituuksia eri juoksunopeuksille nähdäkseen, mikä toimii parhaiten kenellekin. Jokainen on yksilö ja esim. vahva lantion mahdollistaa lyhyemmän askeleen ja hitaamman juoksun kuin jonkun sohvaperunan tarve yrittää epätoivoisesti kompensoida ravaamalla kuin ylipainoinen ja alikuntoinen kisahevonen. Kenestäkös tässä taas puhuinkaan?
Nyrkkisääntö on, että pidempi askel tuottaa enemmän tehoa. Siinä on sisäänrakennettu olettamus, että vauhtia on tarpeeksi, että tekniikka ei hajoa. Eli pitää olla samassa suhteessa askelpituuteen, jotta voi kääntyä kohti kohdetta kiekon irrotessa ja ruumiin painopiste on riittävästi edessä.
2004 MM kisa DVDllä on joku kai 13 vuotiaiden sarjassa, joka käntää jalkaterät ja koko ruumiin pois kohteesta. Tarkkuus kärsii, kuten 360 pyörähdykselläkin. Scott Stokelyn tekniikka DVD sarjassa pituusheittojen osiossa on selostus asiasta myös videoilla. Öystein Carlsenin päättötyössä ainoa keski- ja yläruumiin plus käden liike, joka korreloi lentopituuden kanssa oli kyynärpään etäisyys kohteesta. Yllättäen pisin etäisyys, mitä kyynärpää on pois kohteesta tulee 360, 720 jne. pyörähdyksillä. Tarkempi, toistettavampi ja lyhyempi pituusheittotekniikka kuin ympyrän pyörhtäminen on kääntää selkä kohteeseen, jalkaterät niin kauas pois kohteesta, että saa hartiat 200+ astetta pois kohteesta. Tämä vaikuttaa, mihin jalkaterän pitää osoittaa riippuen kunkin heittäjän lantion ja hartioiden liikkuvuudesta. Liikkuvuus auttaa, mutta tavan tumpelo joutuu kääntämään jalkaterät 180 astetta pois kohteesta, jotta hartialinja ja sikäli kyynärpää on parinsadan asteen päässä kohteesta. Kun taakse kurkottaminen on kauimmillaan kohteesta.
Jaani jos kiinnostaa saada videota 210 kuvaa sekunnissa itsestäsi minilipeämisen diagnostisoimiseksi ja muunkin tekniikan näkemiseksi, pistä yksityisviesti ja katsotaan, milloin saamme aikataulut sopimaan.
Tuulisessa säässä ei kannata vetää johtopäätöksiä. Oli sunnuntaina aika jänniä lentoja, kun Rhyno ja Vibram VP kippas täysillä vajailla tehoilla vastatuulessa ja Force lensi korkealla suoraan lähes koko matkan. Stalker meni sikamaisia matkoja luotisuorana takatuulissa ja Gator muutui pituuskiekoksi sivuvastaiseen tuuleen. Kaverin Teebird meni yhtä sivulle kuin pitkällekin ollen ilmassa varmaan lähemmäs 20 sekuntia
