VesaH kirjoitti:Jeejee, viimein tunnus aktivoitu, pääsen siis esittelemään räpiköintiäni. Aloitin lajin vuoden 2010 elokuussa, ja tuon ensimmäisen syksyn jälkeen ei ole tullut bäkkäriin mittaa juuri ollenkaan, vaikka ole kyllä ahkerasti pelaillut. Tällä hetkellä onnistunut pitkä heitto on siellä 100-105 metrissä sidewinderillä, tosin olen kyllä sektoria saanut sopivasti pienennettyä. Forea käytän vain neppailuun, mutta saan sitä näköjään kiskaistua parhaimmillaan 95-100 metriä isolla sektorilla ja hajoavilla paikoilla.
Videolla siis ensin normaalilla nopeudella, ja sitten slomona. Sain jo palautetta että on hirveetä hosumista, ja tulihan tuota vähän ehkä yliyritettyä mittaa hakiessa. Väitän silti, että heiton suurin ongelma löytyy jostain ihan muualta, kun ei ne heitot yhtäkkiä pitene hitaammallakaan vedolla
. Yksi tietty voi olla grippini (
http://imageshack.us/a/img12/7968/grippi.jpg), mutta jos jotain muuta löytyy videolta niin..
Ensimmäinen bäkkäri on hieman erilainen kuin nrot 2 ja 3, siinä hain enempi koko vartalon kiertoa, kun taas näissä kahdessa muussa pingotin suhteessa enempi ylävartaloa. Foressa mulle tuottaa vaikeuksia lähettää kiekko matkaan hyzerissä, mikä lienee yleinenkin ongelma. Sitä sitten korjaan kenolla asennolla.
http://www.youtube.com/watch?v=ac3KnyY8Rt0
Liukkaalla alustalla heittäminen ja kengän liukuminen suksena sotkee tekniikkaa, joten on vähän varmaan harhaanjohtavaa päätellä, miten oikeasti heität. Siksi kommentteihin pitää suhtautua tavallista suuremmalla suolahyppysellä, kun päätelmät eivät perustu normisuoritukseesi.
Tärkein asia on varmistaa, ettet loukkaa itseäsi ja poista itseäsi lajin parista. Kengän pohjasi tulee liian tasaisesti maahan. Yleensä olisi hyvä olla alle puolet kengän pohjasta kiinni maassa, kun oikea jalka pyörähtää vikassa askeleessa ennen kiekon irtoamista. Nostaisin päkiää reilusti ilmaan.
Kokeilisin vaihtaa käsiotetta draiveihin, tuo ote sopii paremmin keskimatkan kiekkoihin. Oletko käyttänyt kahden, kolmen ja neljän sormen power grippiä ja modified power grippiä?
Sulla horjuu tasapaino, joten hidastaisin vauhtia, jäykistäisin keskivartalon lihaksia, hioisin sitä, mihin mikin askel laskeutuu ja suhteuttaisin juoksusuunnan ja kiekon hyssen toisiinsa. Eli Scott Stokelyn (otti Climolta maailmanmestaruuden Climon ollessa parhaimillaan ja kuulemma on pistänyt 200 m kämmenellä tasamaalla -TÄH??????) periaate, että kahta draivitekniikkaa käyttämällä saa parhaan mahdollisen kontrollin vajaapituisiin heittoihin ja lisämittaa hakiessa vasta otetaan kaikkia tehontuottokikat käyttöön. Yleensä muuttujien vähentäminen vähentää mokamahdollisuuksia, joten paras tarkkuus ja toistettavuus vajaamittaisissa heitoissa tulee joillekin siten, että vaakaheitossa joka askel osuu teen keskikohdalle ja viimeinen askel sekä saattoaskel ovat peilikuvat toisistaan. Sulla saattoaskel kiertyy enemmän sivulle kuin viimeinen askel kääntyy. Hyssessä liikutaan takaa vasemmalta teeltä keskelle tai oikeaan etureunaan kulman jyrkkyydestä riippuen ja vika askel osuu oikealle juoksusuunnasta. Antsa päinvastoin. Suomessa tätä tapaa ei käytetä kovin usein pisimmälle heittävien joukossa. He aloittavat usein oikealta takaa kaarella liikkuen joka kulman heitot. Siinä tulee vaihtelua heittojen välille, jos liukastu tai on liian väsynyt ottaakseen tarpeeksi nopeat askeleet tai tarpeeksi kovan työnnön takajalalta. Koska tuolla tavoin pystyy kurkottamaan taaemmas kädellä ja koko kroppa siirtyy painopisteeltään enemmän, tehoja tulee enemmän, joten pituusheittoon tuo on hyvä tapa.
Sen lisäksi, että lantiosi taittui sivulle, kätesi ei saattanut rystyissä samaa linjaa pitkin kuin heiton aikana ja siten kiekon kulma muuttui viime hetkillä, kun se kosketi kättä. Molemmat yksinään saavat kiekon kääntämään yli. Kämmenheitot eivät ole leipälajini, mutta katsopa Disc Golf Monthlyn jaksoja noin 94 ja 95, missä huippuheittäjät antavat tekniikkavinkkejä. Sarah Hokom ottaa melkoisen pitkän viimeisen askeleen työntäen voimakkaasti takajalalla kämmenheitossa. Hän on toinen ääripää sinun takajalan käytöllesi, kun näyttää siltä, että voisit pukata kovempaa oikealla jalalla eteen kämmeneltä. Sarah kommentoi kysymystäni pitkästä askeleesta ja sitä varten treenaamisesta, että kyykyjä pitäisi treenata. Hänellä on maajoukkuetaustaa lentiksestä muistaakseni, joten ei ihme, että ponnistusvoimaa löytyy. Sarah on maailmanmestari naisten avoimessa divisioonassa.
Rystyllä jalkaterien osoitussuunta ja käden taakse veto ovat hyvässä kokoluokassa tarkkuusheittoja ajatellen, mutta pituutta on tarjolla lisää, jos käännät kannat ristiaskeleessa ja vikassa askeleessa kohti kohdetta ja käännät nenän 180 astetta pois kohteesta kurkottaen käden niin kauas pois kohteesta kuin yletyt. Joten hartioiden välinen linja on ylhäältä alas katsoen jotain 200 astetta +- liikkuvuuden rajat käännettynä pois kohteesta. Yleensä rytmi, eri liikkeiden välinen ajoitus, lihasten kiihdytyksen nopeus ja varsinkin tasapaino kärsivät noin kaus taakse kurkottaessa. Saattaa mennä useampi kuukausi noiden kaikkien hiomisessa sille tasolle, että pääsee edes nykypituuksiin. Riippu paljon voimista ja ruumiin hallinnan taidoista. Varmaan joku sirkusakrobaatti tai voimistelija oppisi tämän nopeasti.
Korkeudessa on paljon vaihteluja. Kämmen hoitunee sillä, että pukkaa kovempaa eteen oikealla jalalla ja rystyltä kannattaa keskittyä painamaan rannetta alas kovaa heiton lopussa ja tarkistaa kiekon keulan ja perän korkeus käsiotteessa. Jos ottaa pikkusormen pois kiekon sisältä, pitäisi olla helppoa pitää kiekon keula etu-ja keskisormen juuressa ja perä peukalon alimman nivelen kohdalla. Kiekon perän nostossa otteessa mulla on tullut liikkuvuusrajat vastaan, kun nostan kiekon perän yli peukalon juuren, jolloin ranteen ja kyynärpään väliset lihakset jäykistyvät heiton alussa niin paljon, että käden liike hidastuu. Ja lennot lyhentyvät. YMMV. Tähän asti kokemukseni perusteella vaikuttaa siltä, että liika nokan alas painaminen hävittää korkojen kanssa nokkakulman muutoksesta tulevat edut normigolfheitoissa. Nokkakulmasta voi olla enemmän iloa, kun heitetään maksimipituutta tuulella ratsastaen reilusti yli 10 m korkeuteen heittäen. Olen kuullut porukan heittävän 30 m korkeuteen tuulella ratsastaessa pituuskisassa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä normigolfheiton kanssa. Yksi kikka, mikä auttaa välillä rystyltä korkeuden säätöön on pitää kiekko koko ajan samalla korkeudella taakse vedossa ja heiton läpi. Kun vielä tekee ennen heittoa superhitaan käden liikkeen takaa eteen samalla korkeudella kiekkoa pitäen, pitäisi saada suoria matalia heittoja aikaan helpommin, koska tunne on vielä muistissa. Jotkut tutkimukset ovat kuulemma väittäneet, että esiharjoitusliike säilyy muistissa vain 6 sekuntia, joten pitäisi heittää nopeasti, mutta mulla on tuntunut apua olevan isommankin tauon jälkeen. Liikoja ei passaa miettiä, siinä ainakin sotkee itsensä. Siksi pitäisi treenata tekniikka automaattiseksi, jolloin ajatustyö tehdään ennen heittoa ja itse heitossa varmistetaan vaan, että heittää tarpeeksi kovaa.