Metsäradat frisbeegolfissa

[KURKO]

Metsäratakilpailujen jälkeen on perinteisesti tullut paljon kommentteja erilaisista rataympäristöistä ja erityisesti siis metsäratoja vastaan. Pannaans tähän tällainen kysely, minne voi jättää omia kommentteja suosikki peliympäristöstä.

Itse pelaan mieluiten puistoradalla ja kaikki muut paikat ovat mielestäni vain kompromisseja sille, että oikeaa nurmipohjaista pelipaikkaa ei löydy. Olen myös huomannut, että puistossa voin nauttia pelaamisesta vaikka peli ei kulkisikaan hyvin. Tosin pari metsäväylää tuo mukavaa vaihtelua puistorataan.

[tumpsi]

Mieluiten pelaan puistossa, en kuitenkaan pellolla. Muutama metsäväylä siellä täällä on vain hyväksi.


edit: vastasin puistossa kun ei parempaakaan vastausta ollut tarjolla.

[KURKO]

edit: vastasin puistossa kun ei parempaakaan vastausta ollut tarjolla.

Voi myös käyttää tuota "Jossain muualla" valintaa ja sitten selventää vastausta kirjoittamalla.
Puistona pidän noin yleensä ottaen kaikkea hyvin hoidettua nurmikkopohjaista maastoa. Tällaisessakin maastossa voi osittain olla puita kuin metsässä.

[Jarvasto]

Vaikka ns.kotirata on metsärata mutta silti oma pelityylini kaipaa ennemmin puistorataa.

[poimis]

Molemmissa. Nämä kaksi eri ratatyyppiä edustavat erilaisia vaatimuksia, ja siten molemmille on paikkansa. Tässä hieman yksinkertaistettu malli.

Metsärata: saat itse valita mihin heität, mutta heittotapa on usein väylän sanelema.
Puistorata: Hyvään tulokseen sinulla on muutama hyvä paikka, minne voit heittää, mutta heittotyypin saat valita vapaasti.

Tarkoitan tällä sitä, että metsässä väylä pakottaa monesti heittämään vaikkapa tietynmuotoisen annukan. Pelaajan harkittavaksi jää, yrittääkö suoraan korille vai seiftaileeko lyhyemmällä heitolla.
Puistossa taasen on usein selkeät "sweet spotit", mihin pelaamalla voit ottaa birdien tai parin. Aukeampi väylä sen sijaan mahdollistaa sen, että pelaaja voi kyseiseen spottiin heittää haluamallaan tavalla, olipa se sitten rolleri, backhand tai upsi.

[Noukka]

Molemmissa myös. Sen vuoksi radat, joissa on sekä puistoa että metsää ovat parhaita. Itse asiassa ainoastaan yhden kerran olen ollut sitä mieltä, että rata on ollut enemmänkin huonoa mainosta lajille, kuin houkuttelisi aloittamaan lajin. Tuo rata on Lohjan kisakallio. Kaikkialla muualla on ollut hauskaa ja mukavaa ja yleensä jokaisella radalla on oma luonteensa ja erikoisuutensa joka tekee siitä juuri sen radan.

[jone]

Niin, eiköhän hyvän radan voi tehdä sekä metsään, että puistoon ? Sama mahdollisuus on tehdä myös "huono" rata.

[tst]

Mikä on Lohjan kisakeskus? Tarkoitatko kisakalliota? Kisiksen ratahan on tehty täysin ajatellen ranta frisbeen heittelyä, joten mielestäni sitä ei voi frisbeegolf ratana edes arvioida. Lohjalla ei ole vielä näin ollen kuin yksi 10 väyläinen rata ja sekin on yksityisalueella, jonne ei valitettavasti voi kuka hyvänsä mennä pelailemaan... Kaupunki voisikin kyllä osoittaa maa-alueen jonne rataa voisi ruveta suunnittelemaan.

[Juhani]

Kyllä puisto on se mihin laji kuuluu. Ehkäpä metsäratoja on rakennettu sen takia että alueelta ei ole saatu lupia hyvään puistorataan.

Metsäradoilla pitäis olla selkeitä vihtoehtoja mitä linjaa kiekon pistää lentämään, niinkuin Talin 6, ja niiden tulisi olla tarpeeksi leveitä, ja puiden kasvaa harvakseltaan. Jos on vain yksi kapea ja tiheäpuinen väylä, niin ei edes pysty varmistelemaan, koska on ihan sama heittääkö hiljempaa tai lyhyemmän, koska niillä on sama todennäköisyys osua puuhun kuin pitkällä heitolla.
esim. Tammisaari 5 oli aivan syvältä. Ihan sama heittääkö varmistellen vai ei, kiekko on todennäköisesti puussa, tai sitten sillä kertaa kävi tuuri.

Toinen vittumainen asia metsäradoilla on yleensä pelialusta. Kallioiset ja jylhät kukkulat on varmasti ihan romanttisia paikkoja heitellä, mutta todellisuus on se että siellä menee kiekot paskaksi, nilkkoja nyrjähtelee, ei pysty ottamaan vauhtia heittoon, ei saa edes paikaltaan kunnon asentoa.

Sitten vielä se mikä ketuttaa metsässä on se että jopa aivan täydellisellä nappiheitolla metsään hakattua kepeaa väylää pitkin, kiekko jää huonoon paikkaan. Rata ei siis palkitsekkaan hyvää heittoa, vaan seuraavallakin joutuu pistämään jonkun upsin puitten läpi ja toivoa että menee läpi.

Yleensä radoista voisi sanoa että ei tarvii liikaa tehdä mitään erikoisesteitä tai tiukkoja väyliä. Kyllä kisoissa ne erot tulee vaikka rata olisi futiskentällä.

Kisoissa on monesti turhia kikkailu-OB-rajoja. esim. kun OB-naru on jossain neljässä metrissä korin ympärillä. Tarkoittaaa siis sitä, että jos heittää avauksen pitkäksi, saa silti todennäköisesti helpon kolmosen koska pääsee puttaamaan ihan korin juurelta. Jos narua ei olisi ollenkaan tai se olisi jossain 20 metrin päässä korista, on mahdollisuudet kunnon puttiralliin, tai ratkaista tiukka kisa poolin kesken puttaamalla 20m sisään.

Siinäpä jotain mietteitä ensalkuun

[Noukka]

Hei kaikki sienestäjät ja marjanpoimijat! Metsäradat on pahasti tappiolla. Ääniä kehiin!

[tumpsi]

Taitaa Noukalla olla KMS:n jauhoja pussissa.

[Noukka]

KMS? Koti Metsä Seura? Kiekko Metsä Soturit? Kiekolliset Marjastaja Sienestäjät. Ei aukee :

[tumpsi]

Kehittyvien Maakuntien Suomi. Viitaten siis äänikalasteluun, ja käynnissä olevaan kohuun vaalirahoituksesta.

[Juksa]

Juhanin kanssa samoilla linjoilla - metsäratojen ongelmana on usein väylän kunto. Väylä = Fairway -> käsittääkseni se ei tarkoita pelkästään avointa heittosektoria, vaan myös kunnollista heittoalustaa? Itse ainakin saan muutamalla askeleella 50m+ heittoihin paremman fiiliksen verrattuna paikaltaan heittämiseen, mutta tekniikka usein sekoaa jos joutuu vauhdissa siirtämään katseen ja ajatukset jalkoihin. Eli siis jos siinä sattuu olemaan kantoja, juuria, kiviä tms.

Poimis ottikin hyvin esille metsäratojen ja puistojen eroja... itse pidän puistotyyppisten ratojen ajatuksesta, että heiton sijoittaminen ratkaisee, ei niinkään tiukkaan pilliin heittäminen. Ne kun antavat etua, jos bägistä sattuu löytymään kiekko jonka luonnollinen lentorata ko. väylälle istuu - vastaavasti joku toinen saattaa joutua pelaamaan tiukkaa väylää molempia reunoja nuollen, että saa kiekkonsa pysymään väylällä - sen sopivimman siis.

[Noukka]

Mutta sen kai lähes jokainen voi myöntää, että jos pitkää kapeaa metsäväylää pitkin heittää avauksen kupille niin se on paljon palkitsevampaa kuin saman mittaisella avoimella puistoväylällä.