Frisbeegolf - kilpaurheilua vai rentoa fiilistelyä?

[poimis]

Viimeisen parin vuoden aikana olen useaan otteeseen päätynyt miettimään, onko frisbeegolf vakavasti otettavaa kilpaurheilua vaiko vain boheemi harrastus pussikaljaopeneineen. Olen myös kuullut useiden eri henkilöiden argumentaatiota suuntaan tai toiseen.

Suomen frisbeeliitossa on jäseniä n. 400. Liittoon kuulumattomia harrastajia on varmasti kertaluokkaa enemmän. PDGA:n jäseniä (sfl:n kilpailulisenssin maksaneita) on n. 200. Uusia ratoja syntyy jatkuvasti ja uusilla radoilla aletaan järjestää myös viikkokisoja. Suurin joukko harrastajia on kuitenkin se "hiljainen ryhmä", joka vain käy heittelemässä kierroksen silloin, toisen tällöin.

"Epävirallisia" tapahtumia lajin ympärillä on järjestetty jonkun verran. Suurimpana yksittäisenä tapahtumana varmaan Talin Tallaajien Stamina - kilpailu. Lisäksi on eri seurojen omat mestaruuskilpailut ja muut tapahtumat. Harrastustoiminta siis elää ja voi hyvin. Ehkäpä "virallisilla kilpailuilla" ei niin suurta merkitystä olekaan?

Suomessa järjestettiin tänä vuonna kaksi kansainvälistä tapahtumaa: EuroTourin osakilpailu Tali Open ja PDGA Major -osakilpailu, European Open. Molemmat näistä saivat kansainvälistä huomiota, ja ovat arvostettuja kilpaurheilutapahtumia. Joskin Tali Openin ympärillä hieman epätoivottuja juonteita olikin. Järjestelyt kuitenkin toimivat hyvin, kilpailijat saivat taistella voitosta tosissaan ja ilmassa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Onko lajimme kuitenkin profiloitumassa kilpaurheiluksi?

On selvää, että suurimuotoista kilpaurheilua ei voi olla olemassa, ellei ensin ole harrastustoimintaa. On oltava ratoja, mahdollisuuksia harjoitella ja pelin iloa, ennen kuin voi vakavasti ryhtyä kilpailemaan. Toisaalta on myös niin, että juuri suuret kilpailut ovat niitä tapahtumia, jotka lajia tuovat yleisön tietoisuuteen. Ketä ulkopuolista kiinnostaa Tallaajien Stamina tai Vihiojan viikkokisat? Suuret, kansanväliset kilpailut kiinnostavat niin mediaa kuin lajiin juuri tutustuneita aloittelijoitakin. Sitä kautta laji saa paljon lisää tunnettuutta ja uusia harrastajia.

Esimerkiksi European Openin yhteydessä lajiin tutustui useita kymmeniä koululaisryhmiä (kuulin jostain luvun 800 vierasta). Useilla eri paikkakunnilla frisbeegolf sisältyy jo koulujen liikuntatuntien opetusohjelmaan. Tulevina vuosina laji tulee jatkamaan räjähdysmaista kasvuaan.

Loppujen lopuksi kysymys on siitä, haluammeko itse asiassa lajin kasvavan. Useat ovat sitä mieltä, että on vain hyvä jos lajimme pysyy pienenä underground-puuhasteluna. Mielessä kummittelee pelko "kohta pitää varmaan varata tiiausaikoja kuukausi etukäteen".

Kun laji kasvaa, myös suorituspaikkoja tulee lisää (kunhan vain aktiiveja riittää ratoja pystyttämään ja seuratoimintaa järjestämään) ja harrastusmahdollisuudet paranevat. Ja kun harrastajia tulee lisää, tulee varmasti lisää myös kilpaurheilijoita. Ehkäpä nämä lajin kaksi puolta voivat ruokkia toinen toisiaan?

Entä sitten rento fiilistely ja kaljapullojen kanssa pelailu? On hienoa, että frisbeegolf on laji, joka sopii kaikille. Lajia harrastavat ihmiset ovat liikkeellä varmaan yhtä monella eri asenteella, kuin on pelaajiakin. Minulla ei ole mitään pussikaljaopeneita vastaan; päinvastoin, Led Bellyt, Staminat ja kumppanit kuuluvat oleellisena osana lajikulttuuriimme. Mielestäni vaan on oleellista erottaa nämä kaksi toimintatapaa toisistaan:
kun pelataan virallisia kilpailuita, pelataan siististi, eikä kaljapulloja vilise kisakentillä. Se on sitten jokaisen oma asia, miten toimii kilpailujen ulkopuolella tai pussikaljaopeneissa.

Mitä mieltä Sinä olet, mikä on frisbeegolfin olemus? Mitä sen pitäisi olla? Ajatuksia, anyone?

[aripekka.verta]

Mielenkiintoisia ja valideja ajatuksia poimikselta, kiitokset niistä. Uskon että moni lajia harrastava (niin kilpaurheilijana kuin vain boheemina harrastuksena) yhtyy ajatuksiisi ja usea päätynee äänestämään kaksiluonteisen lajin puolesta. Itse olen harrastanut lajia noin kaksi vuotta ja hauskaa on ollut. Selkeästi laji on kuitenkin tähän mennessä ollut harrastus jonka parissa voi kavereiden kanssa viettää aikaa ja nauttia kauniista (ja ei-niin-kauniista) kesäkelistä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä (jälleen kerran) että ensi vuonna voisi oikeasti alkaa panostamaan lajiin ja ostaa oikein kunnon kamat ja kiekkojakin enemmän kuin yhden jokaista lajia . Jokatapauksessa uskon että lajin parissa tulee vielä vietettyä monia ikimuistoisia hetkiä ja toivotaan että kaikille vielä riittää tilaa Suomen radoilla - niin kilpailijoille kuin harrastajillekin.

EDIT. Kuulemma (Kotka kertoi) olenkin sitten harrastunut tuota lajia jo kolme vuotta. Ilmeisesti aika vaan kuluu niin nopeesti kun on "nuori", heh

[poimis]

Sama asia puhuttaa myös Suuressa Maailmassa: http://blogcritics.org/archives/2005/10/24/035157.php

[Antero]

Mitä mieltä Sinä olet, mikä on frisbeegolfin olemus? Mitä sen pitäisi olla? Ajatuksia, anyone?

Pidän frisbeegolfia hyvänä ja leppoisana liikuntamuotona.

Lajimme tunnettuus on lisääntynyt viime vuosina hyvinkin paljon ja varmaankin aika paljon juuri kilpailutoiminnan vuoksi - kuten taisit jo mainita.
Suurin yksittäinen teko oli Tampereen akselin tekemä tv-pläjäys selostuksen kera jostain EO-kisasta.
Siitä nostan heille hattua.

Mielestäni kisoihin satsataan kuitenkin liikaa verrattuna tunnettavuuden lisäämiseen.
Pitäisi maanlaajuisesti opettaa liikunnanopettajia, jotta he voisivat paremmin opettaa sitä lapsille.
Tässä Talin Tallaajat on toiminut erinomaisesti jo vuosia.
Pitäisi myös rohkaista keski-ikäisiä pelaamaan lajiamme. Nyt lajimme on profiloitumassa nuorien ja nuorten aikuisten lajiksi.

Lajistamme pitäisi mielestäni tehdä ensin koko kansan liikuntamuoto vähän samaan tapaan kuin mitä sauvakävelylle tehtiin noin 10-vuotta sitten. Ensin sitä harrasti vain ne, joilla oli hyvä itsetunto. Nyt sitä harrastaa moni teinistä vaariin.

Vasta sitten kun lajin harrastajapohja mitataan tuhansissa, voidaan alkaa puhua myös ammattilaiskisoista. Nyt se tuntuu hieman typerältä, että pidetään kisoja mittavilla rahapalkinnoilla, kun lajia ei vielä tunne juuri kukaan. Aina samat pelaajat voittavat - siistii.
Kansainväliset kisat ovat asia erikseen, niistä en nyt puhu.

Mitä SFL tekee lajin edistämisen eteen?
(Tämä ei ole mikään arvostelu, vaan ihan kysymys.)

[Jani]

Pitäisi maanlaajuisesti opettaa liikunnanopettajia, jotta he voisivat paremmin opettaa sitä lapsille.

Opiskelin liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntakasvatuksen laitoksella muistaakseni vuosina 1995 - 2001. Silloin ei siellä kukaan maininnutkaan lajista. Muutama vuosi sitten lähetin laitokselle sähköpostia, että olisin kiinnostunut opettamaan opiskelijoille lajia. Kukaan ei vastannut.

[Van_Hitvonder]

Asustelin JKL:ssä lajia aloitellessani. Vuosina 95-03 heittelin teknisesti paskoja draiveja Laajavuoren kupeessa ja rukoilin rataa. Liikuntapedan ihmisten toiminta oli tuolloin aika läheistä. Frisbeegolfia ei juuri kukaan tuntenut. Silloin - eikä nytkään - JKL:n ratahankkeet eivät ottaneet tuulta alleen.

Mutta niin aiktiivista jengiä JKL:n liikuntaväki on, että jos kaupunkiin näytösluontoisesti lajia saataisiin esille, esim. liikuntapedan tai liikuntasihteerin yms. kautta, niin innostuneita löytyisi. Oikeat kontaktit tulisi vain löytää.

Oulussa liikunnanopettajat ovat mieluusti ottaneet vastaan parin tunnin liikuntatunteja frisbeegolfin merkeissä. Tutun liikunnanopettajan kanssa olemme suunnitelleet peruskurssia (ei vain lajiesittelyä, vaan tekniikkaopetukseen satsaavaa pakettia), jota voisi tarjota koulujen kerhotoiminnan tai vastaavien tilaisuuksien nimissä.

BTW, kouluille lähetettävässä liikuntavälinekataloogissa, josta useat hankinnat tehdään, myydään frisbeegolfkiekkoja (olikohan dx roceja tarjolla) ihan törkyhintaan...