Tulee vähän myöhässä, kun olin pe lukittuna ulos kämpiltä suuren osan päivää ja kun pääsin sisään lukon vaihdon jälkeen, menin heti nukkumaan ja yöksi töihin ja sieltä tallaajien 10 v synttäreille, eli 22 h valvomisen jälkeisten nokosten jäljillä olen titityy kunnossa. Ei siis kannata ottaa sanomisiani kauhean vakavasti.
Vauhtia oli paljon, joten tarkkuusheittoihin ottaisin paljon hitaamman vauhdin ja lyhentäisin viimeisen askeleen pituutta kymmelnillä senteillä, kunka paljon vaihtelee vauhdin mukaan, joten kannattaa testata, mikä toimii parhaiten.
Kiekon taakse viemisessä ei ole muita ongelmia mielestäni kuin se, että veit kiekon ruumiin taakse. Sekään ei sinänsä ole automaattisesti ongelma ja toimii hyvin täällä harvoin käytetyssä bent elbow tekniikassa. Kun käden vie kauemmas taakse kuin suoraan pois kohteesta, käden veto pidentyy ja tehoja on tarjolla hieman lisää. Ongelmaksi tulee ajoituksen kriittisyys. Jos kääntää ruumista liian aikaisin, kylki tulee kiekon tiellä ja tulee mustelmia. Siitä on paljon kokemusta. Mä käytin tuota tapaa pitkään ja silloin tällöin vieläkin. Upotin arvovaltaisen yleisön edessä 20 egen Farting lemon Katanan Finnish Open 2010 parikisassa lampeen liikaa yrittämällä. Onneksi sentään sanoin etukäteen, että yritän vetää 110 % tehoilla. Kylkiosuma. Sulla oli tässä heitossa samaa vikaa, muttei niin pahasti. Viivästäisin kovaa työntöä vasemmalla jalalla, lantion kääntöä oikealle ja samaten hartioita. Niin, että ehdit vetää olkapäällä kiekkoa eteen ennen yllämainittuja asioita. Kuinka kaus eteen kyynärpään työnnät parhaimmalla pituudella riippuu monesta tekijästä. Kukaan ei voi sanoa, minkälaiset lihakset ja hermoradat sinulla ovat, joten vain itse kokeilemalla eri sijainteja ja käden sekä jalan kiihdytyksen aloitusajankohtia, voit saada selville parhaan pituuden tekniikkasi. Snap tehostuu, mitä enemmän kyynärpää on lähellä kohdetta ennen kyynärpään oikaisua. Niin kauan kuin venyvyys ei ole ongelma. Tai luonnostaan syntyvä jännitys lihaksiin ja jänteisiin. Se sotkee pään monilta ja on pitkään epämiellyttävän tuntuista. Siihenkin tottuu aikanaan ja voi olla, että venyvyys paranee ajan myötä, jolloin kiekon vieminen oikean kyljen paikkeille ennen kyynärpään oikaisua ei ole niin vaikeaa.
Varoituksen sana: kyynärpään voi viedä liian eteen ja siinä voi loukkaantua todella pahasti. En tiedä miksi kyynärpään vieminen niin pitkälle kuin liikeradat mahdollistavat lukitsee kyynärpään koukkuun. En ole saanut lääketieteellistä koulutusta, mutta se lienee tekemisissä anatomian kanssa. Jos näin käy, luotu liike vääntää kyynärpään suoraksi väkisin vastoin kehon luontaisia liikkumismahdollisuuksia. Minulle ja mini-niemiselle on käynyt näin ja molemmilla oli paikkojen repeäminen lähellä. Sattui ihan sikana. Oli lähellä, etten pudonnut polvilleni. On siis opittava suoristamaan kyynärpää pari senttiä ennen kuin olkapään ja kyynärpään välinen osa osoittaa suoraa kohti kohdetta. Tämä on pakollista tai voi ura loppua ja elät lopun ikääsi rampana. No joke. Yliyrittäminen ei tee urheilijaa.
Tuolla tavalla repimällä tulee liikkuvia osia lisää ja vähintään toistettavuus kärsii. Yleensä myös tarkkuus. Sama juttu kuin 360 asteen kiepissä. Aina kun lisätään tehoa, tarkkuus ja toistettavuus kärsii. Kaikkea voi oppia, kun tarpeeksi treenaa. En pitäisi tätä tapaa tarkkoihin heittoihin sopivana ollenkaan, mutta pituusheittoon alle kiepin tuo on ihan pätevä muiden tapojen ohella.
Tarkkuuteen ja toistettavuuteen liittyen tälläinen pulma: Mitä tehokkaampi tekniikka, sitä pienemmillä=tarkemmilla jatoistettavimmammilla tehoilla tarvitsee heittää useimmat heitot. Mitä kauemmas kohteesta kurkottaa taakse viennissä, sitä lyhyemmän ajan näkee kohteen heitettäessä ja voi käyttää näköä tähtäysvälineenä. Feldberg ei edes katso kohteeseen. Nämä pointit ovat keskenään ristiriitaisia. Varsinkin Suomessa on pelaajia, jotka liikkuvat sinun tapaasi käyttäen oikealta vasemmalle riippumatta siitä, millä kulmalla kiekko lähtee. Tuossa tavassa ruumiin massaa siirretään pidemmän ajan, eli vauhti kiihtyy enemmän ja kiekko lentää pidemmälle. Siten kädellä ei tarvitse riuhtaista yhtä kovaa kuin suoraan kohti kohdetta juoksemalla. Tämän perusteella voisi luulla, että tarkkuus ja toistettavuus kasvaa. En olisi siitä varma. Muutenkin kuin kohteen näkemisen ajan lyhentymisestä johtuen.
Miltä tämä kuullostaa? Vaakaheitossa jokainen askel osuu keskiviivalle ja käsi liikkuu koko ajan pitäen kiekon vaakana. Ruumiiseen nähden käsi liikkuu 90 asteen kulmassa. Hyssessä liikutaan takaa vasemmalta eteen oikealle ja viimeinen askel laskeutuu oikealle juoksusuunnasta ja ruumis kallistuu vasemmalle ja kiekko kääntyy hysseen, kun käsi liikkuu taas 90 asteen kulmassa ruumiiseen. Antsa päin vastoin. Käden liikkeen ollessa aina samassa kulmassa ruumiiseen ja muidenkin kehon osien kanssa samaan suuntaan kulkien kiekko liikkuu suoraan kohti kohdetaa siitä hetkestä lähtien, kun kiekko alkaa liikkua käden aloittaessa liikkeen. Ja kohde nähdään niin pitkään kuin mahdollista.
Mitä tapahtuu liukkaalla alustalla ja väsyessä suoraan kohti kohdetta juostessa verrattuna aina oikealta takaa vasemmalle eteen juostessa, kun käsi liikkuu joko hyssessä vaakana tai antsassa joka kerta eri kulmalla kättä liikuttaen suhteessa muuhun ruumiiseen? Jos lähdemme olettamuksesta, että suoraan kohti kohdetta juostessa ja kättä liikuttaessa kiekko menee maksimaalisen ajan kohti kohdetta, sivutarkkuus kärsii vähiten irtoamisajankohdan muutoksesta. Liukastumiset mukaanlukien. Entäpä miten käy kaikissa eri variaatioissa kaarella juostessa ja pyörähtäessä kohti kohdetta, kun pito loppuu kengän alta tai mikä tahansa osa ruumista myöhästyy tai aikaistuu suhteessa muihin osiin ruumista? Jos suoralla viivalla kiekko menee koko ajan kohti kohdetta, kuinka pitkän ajan kaarella liikkuessa kiekko menee kohti kohdetta? Vain sairaan lyhyen aikaa, eli toivottavasti silloin, kun kiekon irtoamishetkellä käsi osoittaa kohti kohdetta. Jos ei osoita, kiekko menee sivulta ohi. Jos kiekko on kädessä liian vähän aikaa, kiekko menee ohi vasemmalta ja jos kiekko jumii käteen, kiekko missaa oikealle.
Kun suoraan juostessa luodaan vähemmän tehoa ja kiekko lentää lyhyemmän matkaa, kädellä joutuu repimään kovempaa saadakseen kiekon lentämään saman matkaa. Pitääkö väite, että kovempaa heitettäessä tarkkuus ja toistettavuus putoaa aina paikkansa? Väitän että ei. 90-100 m ylittävillä heitoilla tulee helpoksi tuntea kiekon painon litistävän sormien päitä ennen kuin kiekko pyörähtäen irtoaa sormista. Dave Dunipace ei ole ainoa, joka sanoo vain kiekon irtoamishetken merkitsevän tähtäyksessä ja kiekon pyörähdyksen tuoman paineen tunteen toimivan tähtäysmenetelmänä. Daven mukaan peukalon pitäisi osoittaa kohteeseen kiekon irrotessa. Sitä ennen on mahdollista tuntea hetken ajan, miten kiekon painon tunne liikkuu takaa eteen suoraa viivaa. Toivottavasti kohti kohdetta. Painon tunne lisääntyy kyynärpään suoristumisnopeuden kasvaessa. Mitä kovempaa käsi kiihdyttää heiton lopussa, sitä helpommaksi tähtäys muuttuu sormenpäihin kohdistuvan paineen kasvaessa. Onko siis mahdollista, että kädellä kovempaa heitettäessä tarkkuus voi kasvaa? Kyllä ja ei. Kivat vai mitä?
Urheilijat ja sohvaperunat erottuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun kisat ovat monipäiväisiä, olosuhteet kovia ja radat pitkiä. Sohvaperuna hyytyy voimiltaan väkisin jossain vaiheessa ja ranne muuttuu kuulalaakeriksi kunnon loputtua, kun kaikki liikkeet ja lihakset vasemmasta isovarpaasta kyynärpäähän asti luovat tehoa, jonka ranteen ja sormien pitäisi ohjata kohti kohdetta, vaikka heiton lopussa käsi liikkuu oikealle ja kiekko takaa eteen. Pelkkä ajoitus liikkeissä ei riitä, vaan voimaa on oltava pitämään ranne oikeassa kulmassa. Karvaasti eilen hyydyttäni todistettu... Asiaan takaisin: Kun ranne tappelee pysyäkseen halutussa kulmassa ja vastassa on koko muu ruumis, kumpi on voimakkaampi? Urheilija ei hyydy, kun pituudet riittävät vajailla tehoilla perille asti ja toivottavasti myös kädellä täysillä tai lähes täysillä heitettäessä paineen tunne on riittävä tähtäämiseen ja ranne ei muljahtele myötä- tai vastapäivään kisan aikana. Takaan että sohvaperunalla ennemmin tai myöhemmin paukut loppuvat täysillä kädellä riuhtoessa. Kun sohvaperuna pääsee tekniikassa niin pitkälle, että ei tarvitse aina repiä täysillä, paukut riittävät kisan loppuun. Ehkä joskus jopa monipäiväisen kisan loppuun niin, että paine näppejä vastaan riittää ja ranne ei vatkaa holtittomasti.
Tiivistettynä maailmanmestari Scott Stokely neuvoi käyttämään eri tekniikkaa maksimipituuksille ja tarkkuusheitoille. Suora veto tarkkuuteen ja hänen tapauksessaan myös suora veto pituuteen. tämä vinkki riitti sille friikille, mutta oletan rajatun kokemukseni ja muiden kokemusten perusteella, että vuosituhannen vaihteen jälkeen on keksitty pidemmälle vieviä tapoja heittää. Siksi katsoisin ennen kieppejä Fyhrin tekniikkaa. Siinä käytään ruumiin massaa hyväksi todella paljon. Huomaa, miten eri paikasta hänen kätensä aloittaa vedon kuin sinulla. En ole ollenkaan varma siitä, että tuosta paikasta saa parasta ajoitusta ja tarkkuutta tarkkuusheittohin, mutten ole havannut iso eroa sinun tapasi eduksi. Pari metriä minulla YMMV. Mikon (aiemmin aloitettu ME heittäjä Voigtin tapa) on toistettavampi ja siten golfattavampi. Suorassa vedossa käsi viedään puoleen väliin näitä tapoja. Silloin kiekko viedään läheltä rintaa koko matkan. Fyhr vetää läheltä ruumista vain vasemmalla puolella ruumista ja kääntyy ajoissa koko ruumiilla.
Newtonin fysiikan lait ovat tässä mittakaavassa tietääkseni edelleen päteviä, vaikka Einstein ja muut ovat myöhemmin tarkentaneet fysiikan ymmärrystä makro- ja mikrotasolla. Newtonin väite, että voima=massa kertaa kiihdytys lienee edelleen yhtä totta kuin hänen aikanaan ainakin urheiluun liittyen. Kiihtyvyyttä lisäten tuotetaan lisää voimaa. Ihannetilanteessa vauhti on myös maksimissa tai lähellä kiihtyvyyden ollessa maksimissa. Fyhr on niin vahva, että hän voi aloittaa kiihdytyksen aiemmin kuin moni muu ja siksi hän saavuttaa suuremman nopeuden kuin moni muu kääntymällä jaloista alkaen aikaisin. Kuten sinä. Maksimikiihtyvyydessä vähävoimaisen on puskettava paljon myöhempään. Lisäksi vaikutusta on sillä, mikä osa ruumiista on vahva ja mikä ei. Siksi on yksilöllistä, milloin kannattaa puskea vasemmalla jalalla jne. ja se on vain haettava. Aloittaisin haun siitä hetkestä, jolloin kyynärpää on parikymmentä senttiä oikeaa kylkeä lähempänä kohdetta ja keskiruumis osoittaa 90 astetta vasemmalle kohteesta, kun katsotaan ylhäältä alas. Kokeilisin noin 10 cm välein kiihdytyksen aloituskohtaa siihen asti, että maksimikiihdytys alkaa siitä hetkestä, kun viimeinen askel osuu maahan. Nyt olet aika lailla tuossa päässä. Seuraisin myös, kuinka läheltä rintaa kiekko menee koko matkan ajan. Onko kiekko lähellä rintaa vasemmalla puolella, keskellä, oikealle puolella, vai yhdistelmiä. Noiden kanssa pelatessa pitäisi löytyä sinulle helpoin tapa heittää pitkälle ja tarkasti.
Vasen jalkasi oli ilmassa, kun kiekko lähti kädestä>et voinut puskea jalalla loppuun asti ja kyynärpään oikaisu sekä olkapäiden kääntö ei tuo lisätehoa samalla tavalla kuin takajalan ollessa maassa.
Toit vasemman käden eteen niin aikaisin, että se estää kiekon vetämistä läheltä ruumista, joten myöhästäisin sitä liikettä.
On todella vaikeaa kääntää lantiota oikealle perusasennosta, kun liikkuu noin nopeasti. Markus Källström lisää ruumiin kääntymisen nopeutta puskemalla eteen vasemmalla jalalla ja taakse oikealle jalalla samanaikaisesti. Tällöin oikean jalan on oltava todella jäykkänä kuin pönkkänä. Kun nopea kääntyminen kohti kohdetta jaloista tekee hyvän alkuvauhdin vasemmalta oikealle, on helpompaa kääntää lantiota oikealle perusasennosta. Kun tätä vertaa siihen, että vasen jalkasi on ilmassa, menetit tehon tuoton toiseksi vahvimmasta alueesta ruumiista, joka vaikuttaa heittoon lantiossa. Kun vahvin alue, eli jalat eivät tehneet työtä loppuun, tehoja pitäisi olla tarjolla lisää. Yhdessä tarkkuuden ja toistettavuuden kanssa. Useimmille vauhdin pudottaminen juoksusta parantaa tekniikkaa, tarkkuutta, toistettavuutta ja välillä myös pituutta. Joten hidastaisin selvästi.
Tsekkaapa tämä kyynärpään eteen viemiseen, suoraan heittämiseen, tarkkuuteen ja toistettavuuteen liittyen, koska rounding on se, mitä teit:
http://www.youtube.com/watch?v=9pk23LeyVk4
Olin niin romuna 10 v sitten, ettei urheiluhenkisyyttä tarvinnut miettiä, joten lajin makuun pääsin vasta myöhemmin. Kaverilla oli first run Buzzz alusta asti ja se lensi niin paljon paremmin, että houkutus hankkia sellainen oli iso, mutta opiskelijana pelotti hinta ja hukkaaminen jonkun aikaa. Lopulta parantumisen myötä oli pakko siirtyä varsinaiseen asiaan ja sitten mentiin 
