Jopas tuli korjailtavaa. Minun heitot heittää Janne Räsänen, ei Jeesus tai jouseder. Kuten olen jo aiemmissa viesteissä kirjoittanut, heitto pitää suunnitella mielikuvaharjoitteluna ennen heittoa ja heiton aikana ei juuri hirveitä voi tai edes kannata miettiä. Kuin korkeintaan rentoutta ja tarpeeksi myöhään kiihdyttämistä. Se ei tarkoita sitä, että ei kannata hioa draivitreenissä avoimessa paikassa automaattiseksi heittotekniikkaansa -päinvastoin.
Automatikkaan kannattaa treenata niin optimaalinen tekniikka kuin tiedot riittävät. Jos haluaa heittää solmussa olevasta asennosta, se kertoo eniten tietojen määrästä ja laadusta, ei heittäjän taidoista, voimasta ja ruumiin hallinnasta. AMAlla on paljon olettamuksia, jotka ovat väärässä. Kyllä maailmaan mahtuu muutama heittäjä, jotka heittävät about samalla tavalla joka kerta, kun ei liukastu. Ken Climo esimerkkinä. Samaan suuntaan menevät liikkeet kaikista ruumiin osista vähentävät absoluuttisesti oikeiden kulmien saavuttamisen tarvetta. Kun pienet lipsahdukset yhdessä paikassa yhdellä kertaa eivät viekään heittoa yhteen suuntaan ja toisella kerralla toisessa paikassa lipsahdus eivät vie eri suuntaan niin suurella todennäköisyydellä. Jos taas ei tarvitse toistettavuutta...
Absoluuttiset totuudet oli jo aika monen varpaille tallova virhekäsitys. Blake Takkunen on kirjoittanut, ettei kukaan tiedä, mikä on absoluuttisesti parhaan hyötysuhteen antava heittotekniikka. Kun absoluttinen tapa ei ole tiedossa pitää valita niin hyvä ja niin laajaan tieteellisen tietoon perustuva tapa kuin vain on löydetty (Sandström hioi tekniikkaansa ennen ME heittoa monien suurnopeuskameroiden avulla labrassa hakien yksityiskohtia, koska sieltä tulee eroja tekniikoiden välille hänenkin mukaansa, ei vain Blaken). Siitä syystä Blake viljelee tapaa, joka perustuu fysiikan lakeihin, ihmisen anatomiaan ja on konsepteiltaan aika yksinkertainen. Mutta pikästi kirjoitettava, kun vain Blaken kirjoitustaidot ja empatia riittäisivät typistämään kirjaksi, jota on helppoa ymmärtää.
Yksi Blaken perusteluista puskea tapaa, jolla hän heittää on se, että se on uponnut jokaisen kaaliin, jota hän on livenä opastanut ja monille tekstinä netin yli ajan kanssa. Yhtenä asioita hänen ja omin tavoin päälle kokeilleena voin sanoa kuuluvani isoon porukkaan, jolla muutosta parempaan on syntynyt. Otoskoko on tilastollisesti merkittvä isoilla luottamusväleillä ja on ainakin minun ymmärryksellä looginen ja luonnonlakien mukainen. Ja käytännössä kokeiltu monien erilaisten ihmisten toimesta. Että se niistä uskomuksista, kun meillä taitaa ollakin itse omnipotentti paikalla, kun AMA on ollut näkemässä, miten mä ja muut Blaken analyysejä heittoihinsa soveltaneet eivät olekaan kehittyneet
. Häikäisysuoja
Minä raukka kun kuvittelin, että kehityin. Aluksi lajia omin kokeiluin opiskelleena noin 70 m heittäneenä ennen Blaken saitin oppien lukemista ja nyt yli 50 m pidemmälle heittäneenä väitän ihan muuta kehittymisestä kuin AMA. Vastalause AMAn väittämille, missä on se tilasto suurimmasta osasta tuon foormin jengistä polkemassa paikallaan ja mistä syistä ne paikallaanpolkijat ovat pysähtyneet? Perheen ja työn takia treenaamatomuus on yleistä. Vammautuneita on joukossa. Ja paljon on parannusta saaneita tyyppejä on siirtynyt lurkkereiksi. Kuka tietää miksi ja ovatko lurkkeriksi siirtyneet jatkaneet kehitystä ja miksi ovat ja miksi ei? Miten todistusvoimainen on Dan Beton Blaken opeilla ylittämä 200 metriä heittopituutena muuten kuin hänen hyvän kuntonsa osalta?
Saahan sitä kritisoida, mutta mä pitäydyn tiedemaailman periaatteessa, että väitteen esittäjän pitää myös todistaa kantansa ja sitä varten saa tarttua nippeleihinkin totuutta selvittäessä
Ei siis mitään henkilökohtaista tässä voimakaassa Blaken oppien puolustuspuheessa. Vaan mun motivaatio on oppia lisää ja kehittyä paremmaksi heittäjäksi niin tietojen, tekniikan hyötysuhteen kuin fysiikankin osalta. Kun fysiikka reistailee ja paranee tuskallisen hitaasti, kun enempään treeniiin ei ruumis tulehtumatta pysty, pitää hioa tietoja niin pitkälle kuin pystyn. Tästä syystä olen aina avoin eriäville mielipiteille ja mielenkiinnolla odotan perustelua, miten jalat annukassa ja käsi hyssessä yhdistelmä tuo parannuksia. Olen jo esittänyt haittapuolia, mutta onko treenillä opittavissa parempi plus miinus saldo tolla tavalla kuin millään muulla tavalla? Jos on, niin mä lahden heti uudelleen treenaamaan tuota tekniikkaa kun tulee mahdollisuus. Uudelleen sanaa käytin siksi, että olen jo käyttänyt tuota tekniikkaa 70 m ennätyksen paikkeilla ja sain lisäpituuksia vain tekniikkamuutoksella päivässä, kun lopetin itseni solmuun vedon. Joten lihasvoiman tai ruumiin hallinnan äkillinen paraneminen ei vaikuta yhtä uskottavalta selitykseltä äkiliseen parannukseen.
Tässä kohdassa tuleekin siten se yksilöllisten erojen harmaa alue, joka mahdollistaa erikoisten tekniikoiden toimivuuden joillekin. Jos jollakin yksilöllä on törkeän paljon tehokkaampi osa ruumiista jossain, toki sitä kannattaa käyttää. Vielä parempaa on, jos se sikapatti paikka saa apuja muilta osilta. Tämä ei sulje pois sitä _mahdollisuutta_, ei pakkoa, että joku päivä tasapainoisemmin ruumista trenaamalla kaikkia paikkoja kohtuu hyvään kuntoon, joku muu tekniikka voikin ososittautua paremmaksi. Tuon voi kukin vain todeta itse käymällä läpi kunnon tasapuolisen kohottamisen ja eri tekniikoiden kokeilemisen kautta. Mun toimintatapa viimeiset 6 vuotta.
Sääli vain, etten ole lähelläkään Jessen kuntoa monien vammojen tulosta ja vain osittaisesta parantumisesta johtuen. Ja osa ei koskaan parane täysin lekurin mukaan. Se ei ole tekosyy, sillä olen saanut heti tapahtuneita parannuksia tekniikan muutoksissa ja tekniikan jumiessa paikallaan muuttumatomana hetkittäin yli puoli vuotta parantuminen ja fysiikan treenaus on toiminut mulle. Minusta on loogista, että kaikilla rintamilla eteneminen nostaa suoritustasoa, näin tehdään joka urheilulajissa. Miksi jättää muille etulyöntiasema jättämällä käyttämättä parannuskeinovalikoimasta osa? Paitsi jos olette erityisen reiluja kavereita kohtaan ja ette halua pahoittaa heidän mieliään voittamalla heidät hehe
Olen monsterin kanssa samaa mieltä siitä, että heittämistä ei kannata lopettaa. Treenitavoissa yleinen subjektiivinen tuntuma monilla on ollut, että kannattaa treenata liikkeiden ääripäissä toimivia liikkeitä, kun käsi on suorana heiton lopussa ja tehoa pitäisi lisätä koko heiton ajan. Mitä iloa on siitä, että käyttää kaameita puntinnostolihaksia pullistellen ja kiekko hidastuu loppuvaiheessa heittoa? En ole törmännyt asiaa tutkiviin tutkimuksin tosin, siksi vain kokelma subjektivisia anekdootteja tässä asiassa. Oma ja monien muiden kokemus tukevat yhden asian kerrallaan muuttamisen hyötyjä verrattuna kolmen asian hiomiseen. Koska heiton aikana rutiinin pitäisi olla tiedossa ja heiton osia muuten kuin lihasten rentona pitämistä mahdollisiman pitkään ei pitäisi ajatella, on rutiini kehitettävä ensin kisatilanteen ulkopuolella.
Monsterin kommentti asioiden yksinkertaisena pitämisestä sytytti lampun mun päässä. Sitähän minäkin ajan takaa. Pään pitäisi olla mahdollisimman tyhjä suorituksen aikana. Ymmärrän hyvin, että porukka voi sekoittaa ajatuksettoman rutiinin optimoinnin ja yksityiskohtien vaikutuksen tunnistamisen asioiden monimutkaistamiseen. Näiden asioiden pitää olla erillään heiton suunittelussa ja itse suorituksen aikana. Kun tietää, miksi äskeinen heitto meni läskiksi, voi keskittyä seuraavan heiton suunnittelussa kyseisen osan korjaukseen. Tällöin on parempi mahdollisuus onnistua heiton aikana heittämään niin kuin tarkoitti. Oletteko nähneet huippupelaajien tekevän hitaan harjoitusliikkeen ennen varsinaisen heiton tekoa? Mitähän harjoitusheiton teossa ajatellaankaan? Saa ihan vapaasti olla antamatta etua pro pelaajille tässäkin
Suosittelen lämpimästi mielikuvavarjoittelun lisäksi hiljaisen harjoitusvedon tekoa. Joku DGRssä mainitsi lukeeensa tutkimuksesta, jonka mukaan etu harjoitusvedosta katoaa, jos ei heitä kuuden sekunnin kuluessa harjoitusvedosta. Luulen, että tämä saattaa liittyä työmuistiin ja sen lyhyyteen.
Kaikkihan treenaa kisojen välilä tietysti, mutta eroja syntyy siitä, miten ja mitä treenaa. Ei ptäisi olla haittaa paremmasta tekniikasta vai? Rutiinin ollessa niin hyvä hyötysuhteeltaan kuin mahdollista tietojen ja ruumiillisten rajoitteiden rajoissa pitäisi tulosta syntyä. Blake on sitä mieltä, että tuoring pro pelaajista puolella on heikko ote, mutta heillä on 7 yhtenevää osaa tekniikassa. Kannattaisiko päästä edes tuon verran tasoihin parhaiden pelaajien kanssa, vai annatteko heille etumatkaa reiluuden nimissä? Rukoilemallako te halusittekin parantaa heiton hyötysuhdetta, vai analyysillä? Kukin tyylillään siihen mulla ei ole sanottavaa.
Jos joku älähti siksi, että pelkää Jessen olevan vielä vaikeammin voitettavissa, niin siitä vain itse treenaamaan ja tekniikkaa parantamaan
Video esiin ja täältä pesee analyysiä sen mukaan kuin tiedot rittävät ja aikaa on. Mulla on melko isoja fribaprojekteja töiden lisäksi niskassa, mutta eiköhän kohtuu nopeasti voi heittää ainakin osittainen analyysi, vaikka onkin rästejä aiemmin tulleista analyyseistä. En vai tiedä, mihin tällä foorumilla on sopivaa laittaa tuollaisia viestejä, kun se ei liene aivan tämän ketjun aiheen mukaista. Jos ei ilmanen palvelus kelpaa... Jollekin muulle voi kelvata.
Jessellä on niin pitkä kokemus lajista, että hän on taitanut mennä Tiger Woodsin tasolle. Tiger sanoi, että lyöminen on helppoa. Kunhan muistaa tehdä asiat 1-2. Ja 3. Ai niin 4 ja niin edelleen. Minusta asiat ovat yksinkertaisia taakse päin katsoen, mutta alkaville pelaajille lajissa on jyrkkä oppimiskäyrä -olen usein kuullut päivittelyjä siitä, ettei porukka ole tiennytkään noin monen asian vaikuttavan heittoihin, vaikka järkeenkäyviltä tuntuvat. Vielä pahempaa on se, että jos ei saa apuja ja heittää joka toinen kerta ihan muualle kuin halusi, niin ilo katoaa ja samalla katoaa yksi pelaaja pois lajista. Tietoa pitää jakaa, ettei näin käy. Mitä enemmän porukalla on hauskaa, sitä enemmän on pelaajia ja sitä kautta on kaikilla hauskaa on mun mottoni.
Källströmin ja Nybon tekniikkaa käytti kuulema Tomas Ekström aiemmin ja nyt hänen lonkkansa on kipeä. Toisaalta Tomasin toistuvat 150 metrin heitot Viperillä olivat aika kova kamaa :-)Tomas on yksi Blaken isoimmista vaikuttajista heittotekniikan hiomisessa Dave Dunipacen ohella. Mulla on surnopeuskuvaa Tomasin nykytekniikasta viime kesältä ja _kovasti_ näyttää Blaken anayyseiltä. Ja Euroopassa ei ole kuin yksi miesten avoimen sarjan maailmanmestari Tomaksen lisäksi ja se on hänen parinsa heidän voittamastaan parikisasta.
Lihassoluissa on eroa geneettisesti ja aiemmasta treenihistoriasta johtuen. Osaa soluista voi muuttaa nopeammiksi treenillä, joten heittoja sisään ja paljon. Genetiikasta kertonee Linus ja Emelie Åström tsekatkaa heidän käsiensä nopeus. Nopeat kädet voivat selittää paljon Markuksen ja Kajon heitoista, mutta vähän aikaa sitten tuli youtubeen pätkä Sandströmiltä, missä mainostetaan ruotsinkieistä tulevaa opetusvideota pitkistä heitoista. Christian näyttää hieman samanlaiselta oikean jalan käytöltään kuin Markus ja Kajo. Eli jalka tyssää maahan paikalleen joksikin aikaa ja lantio kääntyy tavallista nopeammin, mutta jalka ja lantio kärsivät tavallista kovemmasta stressistä. Olen kokeillut tuota tyyliä ja se antaa lisäpituuksia, mutta kymmenen heittoa myöhemmin mun nilka meni vaiheesta auts, et kävele kotiin, jos jatkat. Sandström erosi Markukseta ja Kajosta siinä, että hänellä jalka pyörähtää lopuksi aiemmin ja siten säästää paikkoja hieman enemmän. Pahalta näytti silti terveyden kannalta.
Mä saan yleensä 10-15 metriä lisäpituuksia maksimipituusheittoihin juoksusta ja pidän itseäni rimpulana käsistä ja yläkropasta. Olen siis todella riippuvainen jalkatehoista ja juoksen ihan eri nopeuksila kuin Jesse videoissaan. Olen yläkropaltani parempi kuin viime kesänä, jolloin 300 kuvaa sekunnissa ottava kamera todisti kiekkojen lipeävän etuajassa. Nyt on ihan eri tuntu kiekkoon heiton lopussa, kun sormen päät lyttääntyvät lisääntyneiden sormivoimien ansiosta ja kiekko pyörähtää paljon isommalla kaarella etusormen ja peukalon välissä fyysisesti tuntuvasti. Mielenkiintoisia aikoja edessä
Mestarit ovat oikeassa siinä, että lätty lentää pitkällle monella tekniikalla. Mä sanon vain, että heikommalla tekniikalla heittävä pitkänmatkalainen viskaa vielä pidemmälle paremmalla tekniikalla. Mä olen selkeästi vielä oppilas hettotekniikan suhteen ja jos sellaista gurua on olemassa, joka tietää parhaan mahdollisen tekniikan, mä hyppään lentokoneeseen
Sellaista väitettä en vielä ole kuullut. Tai uskonut selityksen perusteella
En todellakaan väitä tietäväni, mikä on paras tekniikka keskiarvona ja vielä vähemmän yhdellekään yksilölle. Mun kommentit tulevat siitä, että ne yksityiskohdat joita olen muutellut moneen suuntaan ja tapaan ovat valikoituneet tuhansien heittojen ja satojen variaatioiden kautta. Ja ovat vain osuneet yksiin Blaken analyysien kanssa hyvin ja moni heittäjä on saanut apuja pituuteen, tarkkuuteen ja toistettavuuteen minun lisäkseni. Toimii mulle. Jos jollain on muita vaatimuksia, niin tuurilla voin tietää vastauksia ja jakaa infoa siitäkin. Ja ei se minulta ole pois, jos ette usko selityksiä tai selittäjiä (monikko kun en puhu vain omalla suullani).
Ja en ole Blaken orja. Häntä vastaan väittäessä pitää tuoda tiedettä mukaan ja pitää pystyä osoittamaan järki omassa väitteessään ja DGR ei ole muotti, jossa on vain yksi totuus. Se on suomalainen ilmiö enemmänkin. Mä olen saanut Blaken pariin otteeseen myöntämään, että aloittelijaa pidemmälle kehittyneet voivat tehdä muutaman asian eri tavoin ja saada isompaa hyötyä poikkeamalla hänen yleisneuvoistaan, kun treenaa tarpeeksi. Blaken perusneuvot ovat nykymuodossaan siksi, että ne ovat helppoja oppia ja ymmärtää aloittelijoiden kannalta ja luovat hyvän pohjan, jolta ponnistaa. Ja niin toimivia, että jos vaikeampien tapojen kokeilu, joilla on isompi potentiaali ei toimi, voi silti palata helppoon tekniikkaan, jolla on voitettu maailmanmestaruuksia. Riittää minulle. Vetäkää omat päätelmänne.