keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

jiiärrä kirjoitti:Ei anteeksipyyntöjä tästä, koska noi hommat ovat toimineet suunilleen jokaiselle, jokaon jaksanut niitä treenata. Tulokset puhukoot puolestaan. Ei minusta Suomifrisbeegolf ole niin hyvää, etteikö olisi varaa parantaakin. Kunhan nyt saisi edes USDGC tai MM voiton pois jenkeiltä openissa miehissä yksilölajeissa, kun ruotsalaiset ovat jo vieneet naisissa ja parikisoissa

Ei me suomalaiset niin huonoja tossa tekniikassa olla. Huipputulokseen voi päästä hieman heikommallakin tekniikalla, esim. lukuisat jenkit. Tekniikan hiominen "täydelliseksi" on mielestäni ajan hukkaa, koska kukaan ei voi heittää täydellisella tekniikkalla. Ja mika on täydellinen tekniikka? Paljon tärkeämpää rentous ja luotto omaan tekemiseen. Totta kai tekniikassa pitää olla perusasiat kunnossa, mutta sen jalkeen kaikki on kiinni päästä.

Niinpä!

Kuvitellaan vaikkapa, että löytäisin Ville Piipon upsista jotain "korjattavaa". Voisinko tosiaan mennä neuvomaan herraa sillä perusteella, että uskon tietäväni, miten voisi heittää parempaa upsia? Koska en ole nähnyt vielä kenelläkään parempaa upsia, ei parannettavaa mielestni ole. Ei ole, mihin verrata.
Eli voisin ainoastaan teoriassa tietää paremman tekniikan, mutta sitäpä ei ole käytännössä kukaan nähnyt, joten ei ole mitään takeita siitä, että teoriani toimisi Villen upsin parantamisessa.

Onhan se kiva, että kirjoista ja netistä voi lukea, miten heitetään, mutta kun käytäntö on eri asia.

Hienoa, että keskustelua syntyy. Toivottavasti muistan vastata kaikkiin kohtiin.

Enpä lähtisi korjaamaan Villen upsia kolmesta syystä. 1:Kaverilla tuntuu homma toimivan 2:Mitä mä tiedän siitä upsitekniikasta, koska 3:En ole havainnut virheitä tuolta osalta varmasti vajaan nykytietämykseni perusteella hänen upseissaan. Mistä voi vetää aiempien kommenttieni perusteella johtopäätöksen, että Jessen jalkojen sijoituksessa suhteessa kiekon lähtökulmaan olen havainnut asian, joka mielestäni ja monien kokeilujeni perusteella toimii paremmin, kuten Blake on kertonut ja itse käytän kuin Jessellä menee. Ja ettei tule pelkkää Blake Takkunen jankutusta, niin samoin tekevät Pursio ja Lindewaldkin enemmistön maailman huippupelaajien ohella.

Mitä Villeen tulee, niin komentointi on aiemmin tapahtunut jo privana ja osin kesken, eli kommentointia muista kuin upseista on tehty jo suurnopeusvideodatan perusteella. Ja ei kiinnosta julkaista videoita tai kommentteja, kun valaistus sössi kuvan ja ainakin ihan ensiksi tarvitsisi muutenkin Villen luvan. Muutenkin vaatisi onnistunutta dataa, mutta ei oikein kannata viskoa pakkasessa lantiota myöten hangessa. Ei tule järkevää dataa analyysin pohjaksi ennen kunnon valaistuksella ja pidolla tehtyä kuvausta. Muuten kuin sinne päin nykymatskusta. Vaikka olisi mikä titteli, niin jalat niskan takana heitetäessä kärsii muille tavoille

Tieteestä heittämisen tutkimuksessa sen verran, että Öystein Carlsen Norjasta on tehnyt gradunsa mittaamalla Norjan huippuheittäjiä monipuolisesti useasta eri kulmasta tietokoneistetun suurnopeuskamerajärjestelmän avulla. Näin teki myös huhujen mukaan Sandström ennen pituusheiton maailmanennätystään. Valitettavasti muut eivät ole tietääkseni menneet yhtä pitkälle yksityiskohdissa kuin kiekkojen aerodynamiikan suhteen. Siis Potts, Crowther ja heidän edeltäjänsä, joita löytyy lähdeluetteloista Carlsenilta ja Discwingin sivuilta Pottsin matskuista.

Käsittelin jo aiemmin sitä, että kukaan ei tiedä, millainen täydellinen tekniikka on. Se ei tarkoita sitä, etteikö eri tekniikkojen välillä ole eroja, joita jo tunnetaan. Puolesta ja vastaan välillä, välilllä vain plussaa toisinaan vain miinusta. Kannattaa poimia parhaat osat päältä. Ja enpä usko kellään olevan tällä hetkellä tunnetuista osa-alueista parasta yhdistelmää käytössä. On aika hyvä mahdollisuus, että sama henkilö heittää paremmin parannettuaan tekniikkaansa. Mulle tekniikkaparannukset ovat tuoneet yli tusinan päivässä tulleita näkyviä toistettavia muutoksia. Joten uskoisin oman ja monien muiden kokemuksen perusteella tekniikan vaikuttavan heittoon melko paljon. Olen toki kehittynyt myös ruumiin hallinnassa ja lihasvoimassa pitkässä juoksussa, mutta se ei sulje pois pikana tapahtuneita tekniikkamuutoksia. Nopeudessani lienee eri paikoissa tapahtunut kehitystä ja pakkia treenin ja vammojen myötä. Minua ei yllätä lisävoiman tulon myötä hitaasti, mutta varmasti kasvaneet pituudet heitoissa. Huolimatta toiseksi isoimman voiman generaattorin keskiruumiin hidastumisesta selkävamman myötä.

Olen Mikon kanssa samaa mieltä rentouden tarpeesta ja hyvän perustekniikan tarpeesta. Ne riittävät pitkälle, mutta lihasvoimalla sopivissa paikoissakin on merkitystä. Teille pitkälle heittäville ei ehkä madu jakeluun, miten heikko joku voi olla. Puhun itsestäni, vaikka jaloissa ja selässä saankin paremat tulokset kuin Jesse kirjoitti blogissaan. Pidän silti itseäni rimpulana. Olen kaukana 12 vuoden takaisesta tilanteesta, jossa noin puolentoista vuoden heittokäden käytön mahdottomuuden jälkeen lihasmassa oli supistunut 20 % verrattuna vasempaan käteen. Kun jäljellä on lähinnä jauhelihaa, ei ihmeemmin voi treenata, joten mun treenit taitavat olla kevyempiä kuin teidän alkuverryttelynne. En vitsaile. Mä oikeasti juon kuraa tässä hommassa. Todisteena lipeävät kiekot 300 kuvaa sekunnissa videoissa viime kesältä. Ja nyt sormivoimatreenin jälkeen heitto tuntuu erilaiselta. Kunpa pian pääsisi kokeilemaan pitävältä alustalta, tuleeko lisäpituuksia vai ei. Räjähtävyttä käden kiihdytykseen olen saanut hieman parantuessani, mutta maksimivoimani on naurettavaa.

Se, että teillä menee lujaa ja Jaanin sekä Jessen tapauksessa tosi pienillä juoksuvauhdeilla ja vähäisellä taakse ulottamisella ennen heittoa, ei tarkoita, että sohvaperunan fysiikalla varustettu viskoo 160+ m. Tekniikasta riippumatta. ilman voimaa, nopeutta ja ruumiin hallintaa tunnettu loistava tekniikka ei muutu toteutukseksi. Ainakaan pitkäksi sellaiseksi. Fysiikalla saa paljon anteeksi tekniikan suhteen. Tekniikalla saa vain jonkin verran anteeksi puuttuvan fysiikan suhteen, joten kaikki tosissaan kehitystä haluavat sohvapeurnat ristiintrenaamaan voimaa, koordinaatiota ja nopeutta tekniikan päälle.

Jesse: Mä olen ihan samaa mieltä jenkkien enemmistöstä. Onneksi sielläkin löytyy joitain normaaleja ihmisiä ja huipputyyppejäkin. Joka porukkaan mahtuu mätämunia ja huippuja sekä välimuotoja. Muuttuuko fakta sen mukaan, kuka sen kertoo? Onko eroa väittämän 1+1=2 todenperäisyydessä, jos toinen lähde on Einstein ja toinen Joe Public? Ihmisten reagointi ei muuta tosiasiaa, että 1+1=2. Yleensä ja tuollekin on ainakin yksi poikeus, mutta se ei kuulu tähän aiheeseen. Mutta mielenkiintoisena anekdoottina kuvaa sitä, ettei mikään ole varmaa. Joten kannattaa aina jättää varaa ottaa vastaan uutta todistusaineistoa, kun se saattaa opettaa toimimaan paremmin. Ja läpi historian näin on käynyt usein. Vanhempieni sukupoven elinaikana atomin rakenteesta on kouluissa opetettu monia eri versioita. Aluksi atomi oli jakamaton, kunnes jysähti ja kovaa. Sittemmin on lisäilty kovasti osia mukaan joista atomit koostuvat. Kaikki asiat eivät ole sitä, miltä ne heti näyttävät.

tumpsi: Mä en suhtaudu Blakeen kritiikittä, kuten varmaan tiedätkin pitkään mukana roikkuneena ja olet varmaan nähnyt aikamoista sanan säilän ja faktojen ilotulitusta välillämme. Fakta on operatiivinen sana. Minä, kuten Blakekin toimimme todistusaineiston pohjalta. On ihan sama, mitä luulee, jos todistusaineisto osoittaa muuta. Sitä on vain opittava ja sitä varaa lienee kaikilla. Edes Ville ei osu upsilla 60 m matkalla joka kerta edes metaliin saati sitten saisi holareita Vaikka usein viikkokisoissa pääseekin alle 4 metrin. Jos todistusaineisto on sen verran rajua kamaa kuin fysiikan perusperiaateet, joita on testattu pitkään labrassa ja arjessa monin sovelluksin, niin luotan siihen enemmän kuin kenenkään subjektiivisin arvioihin. Tai titteleihin. Minulle auktoriteettiusko tai kisasuoritukset eivät todista yhtä voimakkaasti kuin tunnetut luonnon ilmiöt. Jos siis ei löydy ristiriitaista todistusaineistoa tieteen tuntemiin ilmiöihin nähden -eipä ole vielä tullut vastaan minulle tälläistä tilannetta.

Kukaan ei pysty sanomaan, milainen heittäjä Blakesta olisi tullut ilman vammoja ja autokolaria. Jo kymmeniä vammoja saaneena hän pisti muistaakseni TP Cyclonella 150 m enkaksi keskiarvon onnistuneissa heitoissa ollen silloin noin 130 m luokkaa. Se ei tarkoita, että hän välttämättä heittäisi nykyään yhtään pidemmällle nykykalustolla. Nobody knows, mutta se ei tarkoita etteikö hän olisi Pottsia, mahdollisesti David McCormackia, Stancil Johnsonia ja Dave Dunipacea lukuunottamatta lukenut eniten urheiluun, välineisin ja fribasovelluksiin liittyvää tiedettä lajimme harrastajien joukossa.

AMA: DGR:n perusvinkkeihin kuuluu, ettei pidä juosta ennen kuin on oppinut konttaamaan. Ja siellä jatkuvasti kerrotaan porukalle, mitä ei vielä kannata teknikassa kokeilla ja millä kiekoilla ei vielä kannata viskoa juuri henkilökohtaiseen oppimiskäyrään perustuen. Katsopa, muuttuuko mielipide tieteen soveltamisesta jo pelkän Carlsenin gradun perusteella Jos Norjan kieli sujuu. Käänsin ihan ydinpointteja DGRssä threadissa I read a nice thesis about long throws tjms. Google peliin, kun haku siellä ei toimi. Muissa lajeissa on tutkittu vertailukelpoisia liikkeitä. Kuten Baseball.

Jakaisin noissa hyvissä heittäjissä tekniikan puolesta draivit erikseen muista heitoista ja nimenomaan rystyheitot, joista olen puhunut koko ajan. Nimien pudotuksen sijaan heitän mieluummin perustelut, mikä toimii ja miksi kenelläkin. Avery Jenkins tekee turhia liikkeitä äärimmäisen vähän, jolloin tehot voi siirtää kiekkoon parhaalla lihasten tehontuotolla, kun ei höntyillä joka suuntaan kulutaen ohjaskapasteetiä sekä lihasvoimaa. Plus lihakset pysyvät helpommin tehontuoton kannalta parhaissa asennoissa oikeisiin aikoihin ilman ylimääräisiä vatkauksia. Källström valjastaa eniten jalkojen tehoa kiekkoon terveyden kustannuksella. Climolla ja Pursiolla on terveyttä maksimoiva tekniikka, kun missään kohdassa ei töksähdä ja kaikki aiemmin luotu energia soljuu vastuksetta ruumiin läpi kiekkoon ja haihtuu pehmeissä jälkiliikkeissä. Myös Avery on kova tässä suhteessa. Kissamaista liikkeen helppoutta ja kauneutta. Baletin, taitoluistelun, voimistelun ja taistelulajien harrastajilta löytyy varmasti termejä liikkeen puhtauden, vastuksettouuden, helppouden jne. kuvaukseen paremmin.

Raaka käden nopeus ja tehon tuotanto heittokädellä lienee Linus Åströmin, David Wiggins Jr. ja Robbie Brattenin kaltaisten heiniä, kun Avery voittanee heidät kaikki puhtaassa lihasvoimassa. Nopeudesta Averyllä en ole niin vakuuttunut pelkän käden puolesta. Heittämättömän käden käytössä haluaisin tietää, onko kukaan lähelläkään Linusta. Garrett Gurthiellä on järjetön keskiruumin kääntö, kuten Källströmillä ja Sandströmillä, mutta jälkimmäiset saavat apua jaloista ja aiemmasta juoksusta paremmin.

Kyllä olisi eläin, joka yhdistäisi kaikkien noiden parhaita puolia. En ihmettelisi ollenkaan David Wigginsiä jossain vaiheessa, kun hänen lekuri-isänsä tutki asioita koko ajan ja kevätruosteessa junior tempaisi äskettäin muutaman metrin takatuulessa meren pinnan tasolla 200 m lähes tuoreella Bossilla. Pro muovia muistaakseni. Oppisipa Katanan vielä. Ja ikää kehittyä on paljon. Jussia en ole päässyt tutkimaan tarkoin, joten en osaa sanoa muuta kuin, että ihmetyttää, menisikö vielä pidemmälle, jos hän ei niiaisi lantiosta eteen yhtä paljon 360 heitoissa?

Jäikö jotain kommentoimatta? Yöpuu kutsuu.

Lihasmassoja en kommentoi, mutta noi lumimassat vois lähtee jo pois, että pääsis heittelee muutenkin kuin vain teoriassa.

Kyllähän lumessa voi heittää oikeastikin Eroja on, mutta lähestymisheittoihin kesällä on samankaltaisuutta ja rutiinin kehitys/ylläpito puoltaa viskomista.

Sen verran pitää lisätä aiempiin juttuihin, että yksi hyvä poikkeus jatkuvalle heittämiselle on. Averyn pääaine oli urheilulääketiede ja kun Climokin on sanonut olevansa romuna kauden lopussa, on uskottava, että paljon ja kovaa heittäville pitkä parantumistauko on tarpeen. Avery ei heitä talvella kahteen kuukauteen, mutta pitää heittoliikettä ja rutiinia yllä kuminauhalla. Omat krempat ja huonot tulokset väsyneenä heittävänä kokemukseni on samansuuntainen. Siksi yritän ensi kautena levätä enemmän ja pelata sekä treenata muutakin kuin ähkykiekkoa. Josko vaikka tarkkuus ja toistettavuus nousisivat pysyvästi uudelle tasolle, kun viime vuonna harvoina levänneinä heittokertoina keskiarvotulos kierroksella oli useamman heiton parempi kuin tavallisesti. Tuollaisen rutiinin saaminen avaa parempien pelaajien kertoman mukaan uusia kehitysmahdollisuuksia.

jiiärrä kirjoitti:Kyllähän lumessa voi heittää oikeastikin Eroja on, mutta lähestymisheittoihin kesällä on samankaltaisuutta ja rutiinin kehitys/ylläpito puoltaa viskomista.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että talvella heittelystä on enemmän haittaa, kuin hyötyä. Siis nimenomaan ulkona, kun heittelee.

Liukkaus + paksut vaatteet aiheuttaa sen, että heitto on ihan erinäköinen, kuin kesällä ja siis "tekniikka" menee talviheittelyssä
ihan uusiksi. Ensimmäiset kesän kuivankelin heitot meneekin aina ihan päin sitä itteään. Talven jälkeen menee se ensimmäinen
kuukausi aina uuden etsimiseen.

Käyn kuitenkin muutaman kerran kuukaudessa talvella ihan vain sen vuoksi, että se on hauskaa. Se on mukava juttu, että joku
haluaa ottaa asioista selvää ja jakaa omia näkemyksiään lajista, mutta ainakin omalla kohdallani tässä lajissa ei ole
tärkeää se, heitänkö jonkun radan 54 vai 57 heitolla, vaan harrastaminen itsessään. 30v kun on pelaillut eri lajeja
"tuomarin" kanssa ja taistellen pisteistä / maaleista yms., niin näin "aikuisena" on mukavaa vain harrastaa ilman
tuloshakuisuutta tai tavoitteita. Jotenkin kuitenkin laji on addiktoinut enemmän, kuin mikään harrastus ja rundille
lähteminen on aina mukavaa. Johtusiko juuri valmentajan puutteesta + tavoitteiden puuttumisesta ?

Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kisaan lähdettäisi voittamaan ja "hitot" rassaa aina

juu fakta on faktaa riippumatta asian esittäjästä tai meriiteistä. Ja on kyllä mielenjiintoista lukea kaikennäkösiä analyysejä eri tekniikoista. Mua henkilökohtasesti risoo semmonen asia, että pystyn heittään täysin yhtä hyviä heittoja kun maailman parhaatkin, mutta koko 18 reikää en pysy samassa vauhdissa ja mun putti on häikäisevän huono verrattuna heihin. Onko kyse vain ruutini tasosta vai mistä.

Veikkaan, että tässä on vähän vama ongelma kuin vaikkapa naisten jääkiekossa. On kaksi maata (frisbeegolffissa yksi), joilla on ammattilaisia ja muualla treenataan töiden päälle vapaa-aikana. Tottakai sellainen syö treeniaikaa ja sitäkautta rutiineiden syntymistä. Frisbeegolffin ammattilaisten treenimääriä lukiessa alkaa työssäkäyviä hirvittämään, eikä sellaisiin vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Siihen nähden mielestäni Suomalaiset pärjäävät tässäkin lajissa paremmin kuin hyvin!

Unohtui mainita hatun nosto Jesper Lundmarkin ranteen käytölle.

Kevyt toppapuku auttaa paljon liikkuvuuden säilyttämisessä ja piikit kenkiin tuo osan pidosta takaisin. Saa nähdä, miten käy alkukankeuden nyt, kun vaatteiden puolesta pystyn ekan kerran heittämään lähes normaalisti. Kun olisin heittokunnossa tarpeeksi, kun Hollannin avoimissa olisi tarkoitus pelata parikisassa. Yksilökisassa teen tilaa heittäjille ja siirryn videokameran taakse.

Henkisen puolen treenauksessa tarvitaan psykologia oikeasti. Ihan amatööritasolta ei voi sanoa kuin, että ihmiset ottavat paineita eri asioista ja eri tavoin. Jotkut kääntävät paineet edukseen, siihen kannattaa pyrkiä. Kun luonteet eroavat, ei ole amatöörinä mahdollista saavuttaa yhtä hyviä analyysejä kuin ammattilaispsykologi. Vaikka olenkin psykaa hieman lukenut, olen tietoinen, miten paljon enemmän pitäisi tietää, että uskaltaisin edes yrittää analysointia ja treenausta.

Puttauksessa rutiinia ja tekniikkaa hiomalla tarpeeksi monin toistoin homma etenee. Kun menestystä tulee, saa itseluottamusta ja paineet katoavat. Mikä taas parantaa suoritusta. Siinä Discraftin opetusvideo puttausrutiinin luomisessa on avulias.

Itsestäni olen draiveissa havainnut lihasvoiman puutteen/väsymyksen vääntävän paikkoja eri asentoihin kuin yritin. Jalat, keskiruumis ja heittokäsi koko matkaltaan ja varsinkin ranteen asennon säilyttävät kyynärpään alapuoliset lihakset pitää olla kunnossa toistettavuuden säilyttämiseksi. Jenkit käyttävät termiä second round blues, kun mä aloitin viime vuonna lähes joka kerta kolmannen kiekan kuopasta. Mitä kovempaa heittää, sitä helpommin varsinkin ranne taittuu, kun niin monta lihasta on jo luonut vauhtia ja tehoa, että pienetkin tekniikkavirheet luovat ison väännön väärään suuntaan, jota vastaan melko pienillä lihaksilla pitää taistella. Ainakin osin siksi Juliana Korver ei heittänyt yli 80 % teholla kuin ylämäkeen. Herää vain kysymys, aiheuttiko ulkoiset(Des, Val ja Angela kovalla fysiikalla kaikkialla, kun Julianalla on lähinnä kovat jalat) vai sisäiset tekijät Julianan puttaus blokin? Sääli menettää lajista viisinkertainen maailmanmestari tuolla tavalla. Voi siis tapahtua parhaillekin pelaajille. Ei passaa aliarvioida henkisen puolen merkitystä. Eiköhän jokainen ole heittänyt ohi helppoja putteja jännissä paikoissa.

Ei varmaan enää naurata ketään psykologi/kansanedustaja Veltto Virtasen palkkaus mäkimiesten henkiseksi valmentajaksi aikanaan, kun tuloksiakin on sittemmin tullut. Olisiko mies riittävän hippi vetämään joskus fribailijoille koulutusta halvalla/ilmaiseksi? Vaatinee isoa porukkaa taakse ja osallistujiksi ennen kuin tuollaista kannattaa harkita. Isot kisat tai liiton touhuihin mahdolliseksi tulevaisuudenkuvaksi... Olisi upeaa, jos harrastajissa on joko psykologeja/psykiatreja tai edes valmentajan koulutuksen ja kokemuksen kautta pätevyyttä saanut ihminen, joka jakaisi vaikka jonkun kisan ohessa aikaansa ja tietämystään klinikkana. Jenkeissä on pitkään ollut useampia fribavalmentajia liikenteessä. Useat toimivat ilman korvausta vain omassa seurassaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Feldbergiltäkin kannattanee kysyä ensi vuonna, kun hän tulee tänne opettamaan.

Dr. Bob Rotella on kirjoittanut golfin ja psykologian yhdistäviä kirjoja ja monet kovat jenkit ovat kehuneet saaneensa apua. En ole itse lukenut. Tietääkö kukaan, onko Dr. Stancil Johnson MDin(PDGA#9 ja kämmenheiton keksijä ja ainakin ikämiessarjoissa MM huippu) kirjoissa henkisestä puolesta mitään?

AMA on oikeassa ja ilme on ja sekä yhdistelmä. Arvannette millainen?

jep,hyvää analyysia kundien heitoista Janne.allekirjoitan VARSINKIN Linuksen vapaan käden käytön.olen pannut sen merkille jo vuosia sitten.luulen että moni ei ymmärrä alkuunkaan sitä kuinka tärkeä vapaan käden käyttö on heittolajeissa,varsinkin jos halutaan heittää kauas! sitten yks asia tosta talviheittelystä jota olen ihmetellyt.siis ne jotka pelaa talvella tosissaan kehittyäkseen,niin miksi HELVETISSÄ pitää paksua kangistavaa ja heittoa pilaavaa takkia päällä!!??kokeilin kerran ja pelistä ei tullut mitään.mulla aina kesät talvet sama vuoreton karseen näköinen kevyt tuulitakki joka ei ahdista heitos ollenkaan.alla vain ohut hiihtoaluspaita tai 2 sellasta ja kevyt ja suht ohut villapaita.ei haittaa heittoa ja ahdista heitossa pätkääkään.hyvin tarkenee jos muuten lämpimästi päällä! tietty hallissa parempi treenata mut mun mielestä kerran viikos ois hyvä pitää tuntumaa yllä myös ulkona vaik lumi tiettyy haittaa hommaa.

Itse olin todistamassa Juliana Korverin kierrosta SDGO:ssa monta vuotta sitten. Pelasin sen kanssa tokan kiessin. En muista siitä rundista paljonkaan, mutta reiällä 5 Juliana Puttasi arviolta 2 metrisen putin kokonaan korista ohi. Harmi, että olin todistamassa tuota.Olin silloin nuori ja vaikutuksille alainen.

Yep. Vaikutukset näkyy Sdgo 2000 dvd:n loppuhetkillä. Reilu kakskymppinen sisään

surkeet puttaajat puttaa parhaiten pitkiä... kun tietää ettei ole mitään toivoa saada sisään... ainakin mun kohdalla... helposti menee joku viis 3 metrin puttia peräkkäin ohi ja sit ku ollaan jossain 20 niin sen vaan viskasee sisään kun ei mitään väliä... jiiärrä vois opettaa mut puttaan...

Pyry Petteri kirjoitti:Yep. Vaikutukset näkyy Sdgo 2000 dvd:n loppuhetkillä. Reilu kakskymppinen sisään

Joo, se oli kyllä 2001 tai 2002

KYLMÄ!!! Hollannin kisan lähestyessä ja tusina uusia kiekkkoja kassissa poltteli niin pahasti mielessä heittohimoissa, että kaverin soittaessa lähdin pyynnöstä viskomaan.
Polvia myöten hangessa. Ostin Erätukusta noin satasella ohuen teknisestä materiaalista olevan toppapuvun, joka ei haittaa juurikaan heittoa. Käytin vain ohutta teknistä juoksupaitaa, enkä lämpökerrosta ja hikoilu väheni merkittävästi. Huolimatta kuuman veden juomisesta olin aika jäässä, vaikka ähkin syvällä hangessa kävellen. Käsiä paleli kylkiä koskettaessa kotin päästyäni. Esteitä heittämiselle ei juuri tullut takista Kun vielä Katanat ja Nuke oli käytössä, lähti jo hieman heiton näköistä jälkeä paikaltaankin. Mikä on mulle huono alue tekniikassa. Näin pitkä talvi pakottaa etelän treenimatkaan. Pitikin unohtaa, että olin juuri ostanut ohuen joustavan lämpökerroksen. Toivottavasti en vilustu ja Hollannin keikka mene poskelleen sisällä jäätyneen pään takia.

Niin tuota ne, jotka haluavat tieteellistä tutkimusta ja muiden lajien oppeja fribaheittoihin, pitäisikö kirjoittaa vetoomus Villelle, kun hänellä on useammasta heittolajista kokemusta? keihäänheitossa ainakin on käytetty tieteellistä tutkimusta hyväksi. Tiedän Jyväskylässä myytävän analyysipalveluja kaikille lajeille surnopeuskameroiden avulla ja Teemu Wirkkala ennen viime vuoden Suomen mestaruutta oli yksi työnäytteistä. Ja olipa amatöörin näkökulmasta keihänheitosta harvinaisen vähän ymmärtävänä vain fribapuolen kautta arvaamalla huono heitto. Kun taas minun silmälläni oli aika nami heitto se mestaruusheitto. Oli parantunut jannun tekniikka melkoisesti. Voimaa ja nopeutta taisi olla koko ajan vähintään riittävästi.

Jaani: X-D

Arttu: Mä en ole maailman kovin puttaaja osin hermovammoista johtuen. Siinä mulla on suuret erot hyvän ja huono päivän välillä johtuen pienistä voimista (jep putissakin on voimilla väliä ainakin mun tyylissä). Vile ei unohda käskeä vaihtamaan tyyliäni, kun väsyneenä ranne ei pysähdy suoraksi ja muljahtaa oikealle vieden kiekon ohi. Se on vähän ohi kohteesta analyysiä, koska todellinen ohi vievä ongelma on väsymys ja heikentynyt hermosignaali kädelle hidastamassa käden kiihdytystä. Kiihdytys kovaa on avainsana finger springin ohella putteihin tyylistä riippumatta. Vaikka Visa Ruuhinen onkin osin eri mieltä. Ottakaa mies kiinni, kääntäkää ympäri ja ravistelkaa nilkoista, kunnes hän lupaa näyttää, mistä mä puhun. Visa sanoi, että mitä väliä tekniikasta, kunhan menee sisään. Totta tuokin, mutta se jujuhan onkin juuri se, mitä pitää tehdä ja siten treenata oikein, jotta kaikki ruumiin osat toimivat niin, että kiekot menevät niin usein kuin mahdollista sisään.

Ei taida löytyä maailman huipulta heittäjää, joka ei kiihdyttäisi tosi nopeasti kättään putissa. Eroja löytyy paljon, missä vaiheessa kiihdyttää, mutta tärkeintä on kiihdyttää niin ajoissa, että kyynärpää ei ole vielä suora, kun kiekko irtoaa kädestä. Ideaalisti kiekko työnnetään kämmenellä ja sormet, etenkin etusormi, suoristuvat räjähtävän nopeasti työntäen kiekoa eteen takaa puskemalla. Sormet aukeavat ihannetilanteessa ikään kuin olisi räjähtävä tykäri nyrkissä. Tämä pätee lasereihin ja pitch putteihin, mitä se sitten Suomessa onkaan nimeltään. Omakohtaisia havaintoja puttauksen parantamisessa on se, että kun väsyneenä lasereilla ranne kääntyy oikealle hepommin, pitää jännittää ranteen alueen lihaksia. Lisäksi sama vajaan tehon käytön tarve monissa paikaoissa pitää paikkansa kuten draiveissa. Samoista syistä, ettei käsi väänny vääriin asentoihin. Kun kuitenkin on tarve joskus putata kaukaa ohi käden maksimitehontuoton päästä, on järkevää lisätä tehoa käyttämällä kaikkia lihaksia. Mieluiten jokaista vajaalla teholla kontrollin vuoksi.

Mun nykyreseptini tehon tuottoon putatessa on oikea jalka edessä oikealla, vasen takana vasemmalla. Molemmissa polvet melko syvässä kyykyssä. Puolipystystä asennosta istutaan taakse vasen polvi enemmän koukussa kuin oikea, jotta painopiste siirtyy taakse ja molemmat jalat jännityvät lihaksiltaan kuin jouset. Samalla hetkellä kun saavuttaa syvimmän taaimman asennon molemmat jalat ja lantio aloittavat siirtymisen eteen jousivoiman purkautuessa. Lantion suoristuksesta pystyasentoon saa kivasti tehoja. Kun käsi on roikkumassa alhaalla niin pitkällä kuin pääsee, jotta käsi voi liikkua suoraan eteen ja ylös alkaen noin kymenesosasekunnin takimmaisesta asennosta eteen liikkumisen aloituksen jälkeen käsi nousee alussa olkapäästä nostaen ylös aivan kuten pitch puttingissa. Käden nousu loppuu sillä hetkellä, kun käsi ja kiekko osoittavat tähtäyspisteen korkeudelle. Sivusuunta pitäisi nousta pitkin korin jalkaa läheltä. Kauempaa täytyy huomioida feidi ja nostaa kättä pystysuoraan tähtäyspisteen alapuolelta tähtäyspisteeseen sekä sivu, että korkeussuunan suhteen. Kun olkapää ja kyynärpää lopettaa nousun, alkaa voimakas kyynärpään kiihdytys suoraan kohden tähtäyspistettä. Samaan aikaan vasen jalka pitäisi olla suora ja nousta ilmaan taakse tasapainottamaan ruumista ja luomaan vastavoimaa käden eteen liikkumiselle, kuten häntä kengurulla. Jalan takanosto ja käden eteen liikkuminen pitää tasata ajoitukseltaan ja voiman luonniltaan siten, että keskiruumis ei saa mistään suunnasta työntöä, joka veisi pois tasapainosta. Siksi toisiaan vastustavien liikkeiden synkronointi ja tehon tasaus on tärkeää. Ei sitä tarvitse juuri miettiä käytännössä, kun ihmiset kävelevät jo pystyssä ja koko iän on joutunut tasapainoilemaan. Aivot osaavat tämän ekoista yrityksistä alkaen.

Sormilla kun osoittaa tähtäyspisteeseen kiekon perään ampuen etusormen suoristaen koko pituudeltaan suorana käden jatkeeksi kohti tähtäyspistettä, tarkkuus paranee ja tehot kasvavat. Jokainen on pienestä pitäen osoittanut sormella asioita. Osoita koriin ja muun mekaniikan ollessa kunnossa ja ruumiin keskiosan ollessa 90 asteen kulmassa koriin nähden, kiekon pitäisi mennä suorana kohti koria. On tehoista ja etäisyyden arvioinnista ja kiekon liidosta plus feidistä kiinni, jaksaako kiekko mennä suorana perille, vai feidaako se tai putoaako. Plus mahdollisen tuulen vaikutukset. Tähtäyksessä yleensä suositellaan valitsemaan yksi ketjun lenkki tangon takapuolella ja ehkä murun oikealla tangosta. Kannattaa aluksi viedä käsi suoraksi kohti tähtäyspistettä ja tähdätä silmällä pitkin kiekon keskiviivaa kohti tähtäyspistettä. katsokaa Nathan Dossia malliksi. Mä tarkistan visuaalisesti ja kättä pumppaamala takaa, eteen ja sitten heti perään samasta liikkeestä taakse istuvan asetoon ja heiton jataen rumiin suuntauksen kohti tähtäyspistettä. Tällöin virheen havaitessani ehdin yleensä keskeyttämään yrityksen, jos en ole kääntynyt kohti kohdetta.

Kun jalkojen työntö, lantion oikaisu pystyasentoon, yläkäden nosto, kynärpään oikaisu ja ranteen liike plus sormien ampuminen kaikki vievät kohti tähtäyspistettä tarvitaan huono ote, etäisyyden tai tehon tuoton virhearvio tai tuulta ohi menemiseen. Jos ei kori sössi ja sylkäise keikkoa ulos. Noiden liikkeiden automatisointi tuo tuloksia. Kun tietää perussuorituksella saavansa 90+ % sisään, ei puntissa vipata enää pahasti. Ja kun omat aivot on pahin vastus terveelle ihmiselle, aivojen stressittömyys vähentää ajattelun sotkevaa vaikutusta.

Ymmärtääkseni monissa taistelulajeissa painotetaan tyhjällä mielellä toimimista ja se pätee heiton aikana. Pelko pitää poistaa viimeisenä ennen heiton mekaanisen osan aloitusta. Tätä ennen pitää valita, miten hyökkää, jos hyökkää ja millä kiekolla sekä kulmilla plus kompensaatiot tuulelle, vierimisriskille, korin takana olevan rotkon välttäminen yms. Eli riski/palkinto/onnistumistilastot arvio siitä, lähestyykö, yrittääkö nokka pystyssä ja tai hyssellä tai annukalla korkealla heitolla tiputtaa kiekon koriin ylhäältä sakaten, jottei mene pitkäksi antaen mahdollisuuden mennä sisään, vai heittääkö suoraan varmistellen tehoja säästämällä. Ettei mene kauas ohi, vaiko heittääkö suorana itseluottamuksella kovempaa kuin tarvitsee saavuttaakseen korin riittävällä korkeudella, kun metalli pysäyttää kiekon yms.

Lähtökohtaisesti Hesan muuttuvissa tuulissa heittäneenä olen päätynyt puttaamaan vaakana kallistuksen ja nokan suhteen, jottei lennonaikaiset tuulen muutokset vaikuta lentorataan niin paljon kuin voisi. Ja laserit olen valinnut tyyliksi juuri tuulen vaikutuksesta, mutta sen etuna on myös pienempi laskelmointitarve ennakon otossa. Ja ennakon oton alkaminen pidemmältä kuin pitch puteissa. Kääntöpuolena on pidemmät hudit, mutta treenillä etäisyyden arviointi ja tehon tuoton kontrollointi auttavat vähentämään riskejä.

Riskejä laserputeissa tulee kasvaneissa kierrosnopeuksissa. Ne voivat sylkäistä hyvin osuneen liian nopean heiton ulos korista. Olen kokeeksi yrittänyt minimoida kierteitä treeneissä ja 2,4 metrin matkalla kiekko on vähimmillään kääntynyt 160 astetta, jos työntää vain kädellä, ja lukitsee ranteen niin suoraksi kuin mahdollista miinus muru, jotta tulee loppukiihdytys otteen puhtaan irroittamisen varmistamiseksi. Ranteella tulee tuplat plus miinus jotain kierrettä ja maksimoidessa kierteet ei täysin puttimaisesti saan neljä kierrosta sekunnissa. En oe setvinyt 2,4 m m matan lentoaiaa, kun se ei kiinnostanut. humasin kynrpään kiihdytystarpeen korostuvan kieroslukujen tiputuksen yhteydessä.

Analyysi tehtiin Xcaliberillä, jonka näette youtubessa mfranssila käyttäjän kansiosta Avery Jenkinsistä heittämässä hidastuskuvassa punaista kiekkoa, jossa on tussilla sutattu tumma raita. Kuvasin kotona yläviistosta kiekon kantta koko heiton matkan 210 kuvaa sekunnissa putissa joku viikkko sitten. Ja viime kesänä aiemmalla kameralla 300 FPS sen neljä kierrosta sekunnissa. Uskon talviteenien jälkeen kierroslukujen maksimin kasvaneen. Siis puttimaisen, muttei puttiheiton. Toki draivilla ja saisi paljon isommat kierrosluvut. Oliko tarpeeksi tieteellistä?

Aloittavalle pelaajalle minun tapani johtanee turhan helposti liian moneen heittoon, jotka lentävät niin kauas ohi, ettei tokan putin sisään meno ole varmaa. Uskoisin tämän tavan vaativan enemmän treenausta muuttuakseen paremmaksi tuloksiltaan kuin pitch putting. Mutta kun olen ahne paskiainen parantamaan tuloksiani hehe. Ja en kiireessä, joten on aikaa satsata tämän tekniikan opiskeluun ja hioa siitä rutiinia.

Brian Schweberger ei kisapäivänä ja useimmiten muulloinkaan harjoittele yli 7,5 m putteja ja hän yleensä aloittaa 3-4 m putilla aloittaaksen onnistumisella ja hyvällä fiiliksellä treenit ja kisat. Suosittelen. Brianin mielestä, jos osaa heitää 7,5 m päästä, osaa kauempaakin. Ei ihan totta, kun kalibraatiotaulukot pitää luoda kiekon feidille ja putoamiselle eri matkoille ja eri tuuliin. Siksipä ei kannata ihan tiheässä vaihtaa putteria. Mekaniikan ja heittoliikeen puolesta 7,5 m on toki riittävän kaukana, jotta kaiken pitää toimia yhtä hyvin kuin kauempaakin osuakseen, eli perustekniikan pitää olla kohdallaan.