Pelottaa pistää lusikkaa tähän soppaan, kun Pätkää lainaten: "Asiahan ei varsinaisesti minulle kuulu, mutta...". En halua kommentoida näitä aktuaalisia asioita ja pelaajia sekä heidän tekemisiään, vaan katsoa laajempaa kuvaa. Tässä vaiheessa laji lienee murrosvaiheessa ja voi olla, että ovi isoksi kasvamisessa voi mennä kiinni, jos ei pian breikata, kun nyt on nostetta. Joten sponsorit joutuvat arvioimaan, onko lajia järkevää ja turvallista sponsoroida heidän oman businesshyödyn kannalta. Nyt tai myöhemmin. Harvempi firma kai antaa rahaansa pois pyyteettömästi. Jos nyt tulee ei päätös, voi olla ettei koskaan laiteta aikaa uudelle katsomiselle>no money, no funny.
Ensiksi toivoisin kylmää päätä ja hyviä kisoja kaikille, eikö siihen pitäisi keskittyä eniten nyt? Talvella on aikaa jauhaa vaikka mitä
Nähdäkseni kaikki eivät ole mielissään siitä, että sääntöjä on olemassa ja niiden valvonta kiristyy. Siinä kolikossa on ainakin kaksi puolta, eli oma hupi ja lajin kehittäminen paremmaksi.
On yksilöllistä, mitä pitää parempana lajille ja mistä hupi lisääntyy ja mistä vähenee. Muistaako kukaan teeveemainosta siitä, kun jalkapalloilija ottaa pallon kainaloon ja sikailee ja omat joukkuekaveritkin huutavat nuija? Kuulin ikäviä tarinoita huvin menetyksestä yhdeltä PDGA officialilta lajin historiasta, kun kukaan ei tuntenut sääntöjä ja jengi huijasi surutta ja heitti kymmeniä metrejä lähempää koria kuin, mihin eka heitto oli laskeutunut. On yksilöllistä, ottaako nokkiinsa muiden tekemästä tuollaisesta tempusta. On lakikysymys, jos vie toisilta rahaa huijaamalla. On ymmärrettävää, jos jotakin ottaa pannuun, että huijaaja vie rahapalkinnot. Säännöt lajissa ovat olemassa syystä. Ja se on usein huijauksen tapahduttua tullut vastareaktio. Kaikki kärsivät joidenkin törttöilystä pahimmassa tapauksessa. Lääke, joko törttöily seis tai on tehtävä sääntöjä ja valvottava niitä ja se maksaa hermoja sekä työtä, eli nostaa kaikkien kuluja. Ei kiva. Kai muitakin lääkkeitä on, mutta noi on yleisimmät tavat organisoida asiat kaikilla elämän alueilla.
Toisaalta voisi toivoa lajin kehittyvän lisäsponsorirahojen myötä. Näen vaikeana houkutella lajin ulkopuolisia sponsseja mukaan, jos sääntöjä ei ole tai niitä ei noudateta. Puhumattakaan huijausmahdollisuuksista. Itsetuomarointi on vaarallista vähintään sponsoroijan näkökulmasta ja mahdollistaa esim. vedonlyönnissä sopupeli tai diving ongelmia, kuten monessa lajissa on tapahtunut aiemmin. Toisaalta denffaus, jos vituttaa pitäisi myös olla mahdollista ilman sanktiota, sillä minkään valtion laki tuskin pakottaa tekemään loppuun touhua, mistä on maksanut. Sehän on rahansa lahjoittamista voittopottiin ja kilpailijoiden voittamisen helpottamista. Se on itsensä jalkaan ampumista ja henkilökohtaiset sponsorit tuskin tykkäävät siitä. Kun Rating ei meinaa paljon, ei sitä pitäisi noin kovaa suojella. Ehkä. Toki se on helppo tapa kertoa ulkopuoliselle, että näin hyvin meni, mutta eikö ranking olisi selkein tapa kertoa ulkopuolisille, miten kova pelaaja on kyseessä? Vertaa tenniksen ATP lista. Ja heittojen määrä sekä sijoittuminen kisassa kertoo minusta ymmärrettävästi, miten hyvä suoritus oli. Jos rating olisi jumalan sanaa ja ainoa oikea totuus, ymmärtäisin sen suojelemisen sanktioin paremmin. Totuus on hieman toinen ja loputon suo sekä siitä on moni vääntänyt pitkään ja mua ei kiinnosta se asia yhtään. Muut päättäköön, whatever.
En mäkään kaikista säännöistä pidä ja tykkää noudattaa, mutta minkäs teet? Jos tarkoitus on tehdä lajista joskus ammattiurheilua, mukaan tulee monenlaisia sidosryhmiä, jotka vaativat ties mitä. Se on varmaa, että raha ei tule niin helpolla lajiin kuin sellaisissa lajeissa, joiden ammattimaisuus on sillä tolalla, että sponsaajat eivät saa rapaa sormille, jos sponssattavat söhlivät. Moni ison rahan lajien huippu on menettänyt yksityiselämänsä takia sponsseja, joten se kertonee, miten herkkää sponssien on kuunneltava omia maksavia asiakkaitaan. Ja miten tarkkaan on käyttäydyttävä töissä, siis rahakisassa pelattaessa. Jos yleisö ei tykkää denffistä, se nostaa esteitä sponssien saamiselle ja sitä kautta lajin kehittäminen vaikeutuu. Luulen. Arvailua ja spekulaatiota.
Tästä voisi päätellä, että tilausta löytyy niin tarkkojen sääntöjen ja tiukan kyttäyksen ammattiurheilulle kuin rennolle hupipelille. Hupipelejä voi pelata aina, eikö vain? On itsestä kiinni, haluaako pelata tiukkojen sääntöjen kisoissa tai sarjoissa. Ei kai kukaan pakota sääntökisoihin pelaamaan? Olen kuullut huhuja ihmisistä, joiden mielestä laji meni pieleen, kun ei heitetty puukohteisiin, vaan tone poleihin, sitten koreihin, sitten beveled edge keikoilla, eikä rantafrisbeellä jne. Muutos tuntuu olevan melkoista ja aina jotkut tykkäävät niin huonoa, etteivät jatka. Kaikkia ei voi miellyttää. Mikä sitten on lajin etu on isompi kysymys kuin yksi ihminen voi vastata. Mielipiteeni on se, että tilaa pitäisi löytyä niin rentoon chillaamiseen kamujen kanssa kuin raakaan ammattiurheiluun elinkeinona.
Tässä yksi näkökulma, muita tulee varmasti. En halua rytätä kenekään mielipidettä, kun minusta kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia. En tahdo hirveästi vääntää kättä kenenkään kanssa, kun mulla ei ole halua kääntää kenenkään päätä. Oma valinta jne. Etiäinen on, etten halua ja monikaan ei hyödy kauheasta väittelystä, kun mielipiteitä on niin jyrkkiä ja yhteensovittamattomia ja en näe etua siitä, että ketään pakotetaan pelaamaan jollain yhdellä tavalla vain ja ainoastaa niin kauan kuin kukaan ei kärsi.