keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Jan kirjoitti:Jaanin kanssa samoilla linjoilla - ainakin tällaiselle yli neljäkymppiselle tonnikeijulle esim. venytyksistä ja liikkuvuutta parantavista harjoitteista lienee enemmän hyötyä kuin vastusharjoitteista.

En ihan noin tarkoittanut. Tarkoitin, ettei heittoliikettä kannata harjoitella vastuksella, jottei tekniikka häiriinny vieraasta välineestä ja painosta. Kaikki muu voimanhankinta ja painotreeni on vain plussaa ja varmasti hyödyttää jonkin verran.

Oon kuullu että jotku on teipannu keskelle kiekkoa (joulu)lahjapakettien koristenauhaa jonkinmoisen pätkän. Nauha ei kuulemma vaikuta kiekon lentorataan mitenkään ja se jää mukavasti näkösälle kun kiekko uppoaa hankeen.

Jaani kirjoitti:

Jan kirjoitti:Jaanin kanssa samoilla linjoilla - ainakin tällaiselle yli neljäkymppiselle tonnikeijulle esim. venytyksistä ja liikkuvuutta parantavista harjoitteista lienee enemmän hyötyä kuin vastusharjoitteista.

En ihan noin tarkoittanut. Tarkoitin, ettei heittoliikettä kannata harjoitella vastuksella, jottei tekniikka häiriinny vieraasta välineestä ja painosta. Kaikki muu voimanhankinta ja painotreeni on vain plussaa ja varmasti hyödyttää jonkin verran.

Tarkoitin myös, vetovastusharjoitteilla, heittoliikkeen simuloimista lisävastuksella.

Varmasti voimanhankinta tuo lisää potentiaali frisbeegolffiin, kuten yleensä muihinkin lajeihin. Painoharjoittelussa pitää vaan pitää järki kädessä - esim. voimanosto-tyylinen harjoittelu (tai junnujen "perinteinen" penkki/hauis-treeni) ei luultavasti auta saamaan mittaa heittoihin, ehkä jopa päinvastoin. Yleisurheilu/painonnosta/ jne. tyylinen painoharjoittelu lienee kuitenkin erittäin hyvä lisä frisbeetreenaukseen.

Henkilökohtaisesti arvioiden nuorempana hankittu voimataso lienee kohdallaan, mutta liikkuvuudessa/koordinaatiossa on huomattavasti parantamisen varaa.

Laitoin jäälle heittopaikan ja tavoitteeksi "sopivan" matkan päässä olevan saaren. Muutaman kerran olen käynyt viskomassa ja lähimmät heitot on kantanut n. metrin päähän (Wraith,Helios). Oltiin viikolla kaverin kanssa heittokisaakin ja kaveri heitti tietysti kolme kertaa saareen (Monarch,Groove ja lipsahti sinne kerran Roadrunnerikin). Tänään onneksi lähti kulkemaan - ensin R-Pro Bossilla metrin päähän ja seuraavalla pitkälle saareen . Mukana oli myös AvengerSS ja Helios, mutta pieneen sivuvastaiseen ne flippasivat yli usein. Mutta treeni taitaa tuottaa tulosta.

Onkohan siinä kauheasti harjoituksellista mieltä, että on noinkin monta eri kiekkomallia mukana treenissä?

Joo kuten Jaani sanoi, niin itsekkin suosittelen kyllä lämpimästi tollasia kenttätreenejä samoilla kiekkomalleilla. Muuten on kovin vaikea oppia mitä eri kulmat yms tekee kiekon lentoon, kun jokainen kiekko lentää samallatavalla heitettynäkin erilailla. Muutama samanlainen kiekko mukaan, niin saa ihan erilailla irti treenistä.

Tulipa typo aiempaan viestiin. Pidonlisääjistäni järeämmän on valmistanut Veriga. Google löytää Hesasta ainakin myyntipisteen. Maksoin kai 59€.

Sunnuntaina Talissa tampatulla lumella pito oli mahtava. Pystyin juoksemaan kohtuullisilla tehoilla ilman liukumista. Pito on niin kova, että pyörähdys jalalla vikan askeleen jälken ei onnistu. Siksi en juossut täysillä vauhdeilla. Nilkat kärsisivät kovaa, jos kovaa juoksee. Mä olen rimpulakäsi, joten mun maksimidraivipituudesta helposti 10-15 m tulee täysillä juoksusta kesällä. Siihen ei näillä pysty telomatta itseään. Luulisin, että useimmat juoksevat täydellä teholla yhtä kovaa kuin minä lähestymisdraiveissa. Eli sillä vauhdilla, mitä Verigan avulla pystyin Talissa heittämään.

Luonnollisesti korkeassa hangessa pöllyävällä pehmeällä juoksu ei toimi, kun Verigan puolentoista sentin korkuiset kolmiot eivät kohtaa pitävää alustaa. Lisäksi hangen sisällä olevat osat jalkoja jarruttavat, vääntävät sekä kampittavat juoksijaa lumen vastuksen takia. Eli umpihangessa voi juosta ihan yhtä huonosti ilman liukuestettäkin. Ketuiksi menee kuitenkin liian suuri osa heitoista antaakseen kunnon tulosta. Ehkä jopa täysin avoimellakin.

Toistaiseksi en ole saanut kipuja liukuesteen osumisesta naapurijalkaan terävin osa edellä. Valitettavasti Tsekkifirman tuote on viimeistelty nihkeästi ja parin kolmion leikkauson turhan terävä. Vertaa kiekon valujäännöksiin. Kerran raapaisin mahdollisesti arven jättävästi sormeen liukuestettä riisuessani.

Yleisarvosanana loukkaantumista ehkäisevyyden ja juoksun mahdollistaen alustava arvosanani on ostakaa heti joku vastaava tuote tai sama. Kilpaileva samankaltainen tuote on Kahtoola.

Yaktrax Pro on kestänyt toistaiseksi parin kiessin verran, mutta sen pito on paljon huonompi, mikä mahdollistaa pyörinnän vikan askeleen oton aikana ja heiton jälkeen. Luonnollisesti pari viikkoa sitten viikkokisassa Meikun vähän tallatut ei kiinteäksi tamppaantuneet teet tuntuivat kävellessä pitäviltä. Kunnes juoksin draivissa ja lumi murtui alla. Kerran lensin kyljelleni Yaktraxit jalassa. Kerran ennen niiden käyttöä. Jos ehdottomasti haluatte pyörähtää jalan kanssa hangessa ja muiden kokemukset pitkäaikaisesta käytöstä Yaktrax Pro mallin huonosta kestävyydestä pitävät paikkansa ja ette välitä siitä, niin ehkä sellaisen voi ostaa. Mutta se on vain pari kympppiä halvempi kuin metalliketjuista tehty Veriga, joka helpottaa kävelyä enemmän ja kestänee paljon paremmin. Energiaa jää enemmän pelamiseen ja pään käyttöön, eikä vain puuskuttamiseen sutimisen jäljiltä.

Aika näyttää kestävyyden ja en voi vielä näin vähällä käytöllä kertoa siitä.

Itse en kyllä menisi käyttämään mitään niin pitävää jalkinetta/liukuestettä, joka estää tukijalan varassa pyörähtämisen. Voisin väittää, että tuolla pyörähtämisen estämisellä on ikäviä seurauksia pidemmällä aikavälillä niin heittokäteen kuin tukijalkaankin, kun heitossa "yli" jäänyt voima joudutaan pysäyttämään nopeasti. Nyt kun on paljon lunta, niin huomaan itselläni tuossa heiton loppuunviennissä juuri ongelmia, koska hanki ottaa vastaan ja ei pääse vapaasti saattamaan heittoa rauhallisesti loppuun. Omalla kohdallani pahiten ottaa tälläisestä pysäyttämisestä nokkiinsa kyynärpää, joka muistuttaa mukavalla vihlaisulla aina tekniikkavirheestä. Pyrinkin nykyisin kiinnittämään erityistä huomiota tuohon heiton loppuunvientiin, mutta aina sitä ei kuitenkaan huomaa/pysty tekemään.

Talvella pelaaminen on joskus ihan kivaa, mutta en lähtisi tekemään tekniikkatreenejä jäisillä tiillä, modatuilla kengillä, toppatakissa, toppahousuissa, sormet jäässä jne... Koko paketti muuttuu radikaalisti, kun tulee kesä ja varustus on erilainen. Miksi opetella vauhdinottoa talvella, vaikkei se vastaa mitenkään normaaleja peliolosuhteita? Vähän sama kuin harjoittelisi draivitekniikkaa kipsi kädessä; oppii väärin.

Jaani kirjoitti:Talvella pelaaminen on joskus ihan kivaa, mutta en lähtisi tekemään tekniikkatreenejä jäisillä tiillä, modatuilla kengillä, toppatakissa, toppahousuissa, sormet jäässä jne... Koko paketti muuttuu radikaalisti, kun tulee kesä ja varustus on erilainen. Miksi opetella vauhdinottoa talvella, vaikkei se vastaa mitenkään normaaleja peliolosuhteita? Vähän sama kuin harjoittelisi draivitekniikkaa kipsi kädessä; oppii väärin.

AMA on oikeassa itsensä telomisen vaaran suhteen. Siksi juuri en juokse täydellä vauhdilla.

Mä pelasin, en treenannut tekniikkaa. Mitä nyt pystyin heittämään lähempänä kesätekniikkaa kuin ilman liukuestettä. olen pelannut putkeen ilman taukoa joka viikko miinus sairastamiset neljä ja puoli vuotta. Talvi ei ole uusi ympäristö mulle ja en sinänsä ole opettelemassa talvella, vaikken kiekkojen kierrätyksen takia pystykään uhrikiekoilla, siis normaalivalikoimasta poikkeavat kiekot, joiden hukkaus ei satu, heittämään vielä toistettavasti ja tarkasti. Johtuen aiempaa harvemmista treenikerroista tänä talvena kiitos ristiintreenauksen lisäyksen sekä töiden. Toisaalta meneehän sitä kesälläkin huonommin, jos ei heitä luottokiekoilla ennen kuin saa taas muistilokerot kohdalleen siitä, miten mikäkin lätty käyttäytyy.

Talvella on listasi lisäksi muitakin tekijöitä, jotka sotkevat heittoja, mutta ei sen pidä antaa haitata hauskanpitoa Vaikka usein kiehunkin kuin viheltävä vesipannu, on mulla silti hauskaakin usein ainakin osa kiekasta. Olis kiva joskuspäästä kisaan levänneenä, jotta näkisin, miten tuolkset korreloivat kesällä pelaamiseen. Tälläiseen harvinaisuuteen, jota ei ole tapahtunut vielä, pitäisi tietysti ottaa luottovälineet mukaan. Toisaalta Meikun viikkokisoissa on viime aikoina spottaus toiminut mainiosti, joten ehkä sinne pitäisi tulla ykköskalustolla joskus. Ykköskunnossa tuskin pääsen työstä johtuen Ja mun peli haisee vielä enemmän väsyneenä. Lumispottaus on hankalaa. Mafa ja mä hukkasimme molemmat kiekon kierroksella Talissa huolimatta siitä, että molemmat katsoivat tarkkaan, mihin kiekot päätyivät ja möyhimme hangen kohtuullisen kokoiselta alueelta.

Hangessa en juuri juokse, jos se ei ole matalampi kuin mitä Hesassa on nyt. Juoksukielto toisissa heitoissa on vain hyvästä mulle, kun pystyn hyppyputtaamaan normaalisti, kun tamppaan ensin alustan pitäväksi ja tavallisissa lähestymisheitoissa on kauheasti hiottavaa paikaltaan seisten, kun se on jäänyt käyttämättä pääosin viime vuosina. Kun muutenkin pääsee perille ja mun tapauksessa tarkemmin ja useammin. Siksi olenkin ollut usein liemessä silloin, kun olen paikassa, jossa ei voi ottaa minimivauhtisia askeleita tai hyppyputin pituus ei riitä tai sille ei ole tilaa.

Seistyille lähestymisheitoille on paljon treenitarvetta selkeästi. Varsinkin pituuden säädön suhteen, kun tilaa ei ole korkealle hysselle. Minusta juuri toppatakki on se eniten kesästä asioita muuttava asia treenausmielessä pituuden säädön ja kiekkojen flippauksen suhteen. Toisaalta se opettaa heittämään kesällä vajailla tehoilla samaa kiekkoa ja lentoradat ovat lähelle samat, joten ei talviheittely ihan turhaa ole. Varsinkin, jos tekniikka on suunnilleen hallussa ja ei tarvitse opetella uusia juttuja, vaan ylläpitää rutiiinia.

Minulla tietty tekniikassa on vielä hienosäädetävää. Silti nyky-ymmärrykseni mukaan mun isoin ongelmani ei haittaudu pahasti talvesta. Takapainoisuus Meikun draiveissa on tarkoituksellista ylös heittämistä. Tasamaalla nenä on pidemmällä edessä matalissa heitoissa. Mulla on terveyden puutoshistoriasta johtuen joko liian hitaat sormet puristumisen kiristymisen nykyisen aloituskohdan suhteen tai liian vähän puristusvoimaa. Olen kokeillut eri ajoituksia puristuksen kiristymiselle ja se ei taida olla iso ongema, vaan se, että mulla on löysä sormipuristus lopussa. Kameralla 300 kuvaa sekunnissa ottamalla todennetusti peukalo lipeää aikaisin kiekon päältä. Mulla on yli keskiverron sormipuristusvoimaa pallomitarilla, mutta se ei rasita mun vammautunutta osaa kädestä niin pahasti kuin ohuemman kiekon puristus. En tiedä, miten paljon yli tavan tallaajan sormivoimia pitkät heitot vaativat, mutta luulisin treenitarvetta olevan.

Yritin pienellä menestyksellä opetella viime kesänä pakottaa lisää puristustehoa sormiin juuri ennen kiekon irtoamista. Muutama metri tuli lisämittaa onnistuneella ajoituksella ja tehokkaimmilla puristuksilla. Tunsin silti, miten sormet antoivat liian herkästi periksi kiekolle ja aukesivat mielestäni liian aikaisin. Lekurien kanssa käydyistä keskusteluista päätellen kyseessä lienee ainakin osin alitajuinen rasituksen vähentäminen lisävauroiden välttämiseksi. Tyhmä pää ei usko, että pitäis tempaista pitkälle ja rupee nynnyilemään. Höh.

Kun en ole mikään muskeliTarzan muutenkaan, pitää treenata ympäri vuoden. Toki pituudet romahtavat jalkatehoriippuvaisella paljon, mutta käsi kehittyy. Ja varaa kehittyä on paljon. Ei passaa nukkua sisällä pakkasella tällä rimpulalla. Joka kevät maan kovetuttua lumen sulamisen jälkeen siivut ovat pidempiä. Joten ainakin noin voiman, nopeuden sekä ruumiinhallinnan kehittyminen on tuntunut auttavan viimeisen neljän talven ajan. Jaani ei juuri treenejä tarvitsekaan talvella, joten helppohan hänen on puhua. Mä tarvitsen toistoa. Onneksi on niin paljon kokemusta, ettei ihan kaikki tekniikasta mene läskiksi talven aikana. Heitänhän kesälläkin erityyppisilä draivitekniikoilla pituuden mukaan. Scott Stokelyn analyysin mukaan katseen kohteessa pitäen tai katsekontaktin katkaisten maksimitehoilla. Ei talvi sinänsä eroa paljon enempää, mitä nyt hitaammin pitää juosta ja maksimipituustekniikan alueella ei sovi täyttä tehoa käyttää.

Kyllä mä yleensä treenaan talvella, mutta nyt on vain liian kylmä ja liikaa lunta, jotta uskoisin siitä olevan hyötyä. Nyt pitää tyytyä sisäheittämiseen ja satunnaisiin kisoihin, joissa tavoitteena on VAIN pään treenaaminen. Talvella voi tietysti käydä salilla paljon huolettomammin, ja uskon siitä olevan hyötyä peleihinkin. Sitä paitsi parin kuukauden tauko vuodessa tekee hyvää!

Tuosta sormivoimasta tuli mieleeni, että itse koen hyödylliseksi sen, että tekee soutuliikkeet salilla todella hitaasti. Tällöin joutuu puristusvoimaa käyttämään pitkään ja foret kehittyy hyvin. Harmi vain, että sormet saattaa väsyä ennen selkää, ainakin vielä toistaiseksi.

Toi soutuidea kuullostaa houkuttavalta. Jos ei olisi nilkka päreinä. Siksi tarvitsen liukuestettä. Ei ole varaa teloa enempää. Oneksi mulla on kahvallinen vastuskuminauha, jolla voi tehdä saman treenin.

Olen viime viikosta asti käyttänyt sormipuristustehon treenaukseen nopealla puristuksella, kuten heitossa, ohutta kiekon paksuista tyynyä. Puristan etusormella kohti peukaloa ja kohti etusormen juurta samanaikaisesti sekä peukalolla alas kohti etusormea. Toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että Avery ja Valarie Jenkinsin peukalo-ote ei olekaan niin outo kuin vammani antavat urputuksellaan ymmärtää. En epäile ollenkaan, etteikö voimakassorminen terve ihminen pystyisi anatomisesti paremmasta puristussuunnasta johtuen pitämään kiekosta kiinni riittävän pitkään. Mä olen voimien puutteen tai käyttötapavirheestä johtuen liukastumisen estoon käyttänyt perinteistä tapaa painaa peukalon juurella sekä koko peukalon pohjan pituudelta kiekon kattoa. Averyn mukaan kiekko ei pyöri kitkan ansiosta nopeasti heiton lopussa tällä tavalla. Verrattuna hänen ja Valin tapaan painaa enemmän peukalon kärjellä pystymmin alas kohti etusormea. Tällöin voimien riittäessä kiekko pyörähtää minimaalisella vastuksella peukalon ja etusormen välissä eteen. Tämä on Blake Takkusen mukaan nykykiekoilla, ennen Katanaa ja Nukea, ainakin useilta puuttuva osa tekniikkaa ja tämän oppiminen siirtää kuulemma monet 120 m luokasta kertaheitolla 130-135 m luokkaan.

Snapista on tieteellisiä mittaustuloksiakin, joiden mukaan kiekon kierrosnopeus ja lentonopeus kasvavat ranteen suoristumisen aikana ja kiekon pyörähdyksessä etusormen sekä peukalon välissä 40 ja 10 %. Verrattuna vaiheeseen, jossa ranne ei vielä ole oiennut. Sen kun kokisi useammin kuin pari kertaa kesässä ja silloinkin kai vain osittaisena onnistumisena.

Olen yrittänyt saada Powerballia, mutta kaikkialta, joista olen tilannut on myyty ei oota. Painonnostajien mukaan netin "luotettavien" tietolähteiden mukaan punteilla saa tehokkaampia tuloksia nopeammin, vaikka molemmilla tavoin saa helposti tulehduksia aikaan. Jos on motivaatiota. Powerball pesee hupivakutuksessa puntin.

varuste.netissä on tai oli ainaki muutama viikko sit powerballeja... ite hommasin sellasen ja nyt se on hukkunut...
Olen sitä mieltä että sun Jiiär pitäis tehdä samoin kuin jarvaston ja pistää omat tiedotukset pystyyn... olis paljon mukavampi lueskella niitä eikä aina tarvis etsii niitä joka puolelta

Tuo Averyn käyttämä grippi on kyllä varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisen kerran kokeilin sitä joskus reilu vuos sitten, mutta silloin se tuntui jotenkin onnettomalta. Sitten viime kesällä otin bägiin nopeempia kiekkoja (teerexit, wraithit ja maxit vaihtu bosseihin) ja hokasin, että kiekot lipeävät lähes joka kerta liian aikasin kädestä. Tuossa oli joku rajapyykki vanhalla gripillä teerexin ja bossin rimmien välillä ja piti lähteä miettiämään miten grippiä parantamaan. Kokeilin erilaisia grippejä ja jostain syystä silloin tuo Averyn grippi loksahti kunnolla paikalleen. Ensin käytin sitä vaan bosseilla ja xcaleilla, nykysin käytän sitä kaikilla draivereilla. Jotenkin tuntuu, että kiekosta saa sillä vähemmällä vaivalla tiukemman otteen. Ainoana haittapuolena tuntuisi olevan, että keskisormen viimeiseen niveleen kohdistuu enemmän painetta kuin vanhalla gripillä ja välillä se vähän kipeytyy. Myös peukalo ottaa joskus harvoin ihme hitin keskisormesta tai etusormesta.

AMA kirjoitti:Tuo Averyn käyttämä grippi on kyllä varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisen kerran kokeilin sitä joskus reilu vuos sitten, mutta silloin se tuntui jotenkin onnettomalta. Sitten viime kesällä otin bägiin nopeempia kiekkoja (teerexit, wraithit ja maxit vaihtu bosseihin) ja hokasin, että kiekot lipeävät lähes joka kerta liian aikasin kädestä. Tuossa oli joku rajapyykki vanhalla gripillä teerexin ja bossin rimmien välillä ja piti lähteä miettiämään miten grippiä parantamaan. Kokeilin erilaisia grippejä ja jostain syystä silloin tuo Averyn grippi loksahti kunnolla paikalleen. Ensin käytin sitä vaan bosseilla ja xcaleilla, nykysin käytän sitä kaikilla draivereilla. Jotenkin tuntuu, että kiekosta saa sillä vähemmällä vaivalla tiukemman otteen. Ainoana haittapuolena tuntuisi olevan, että keskisormen viimeiseen niveleen kohdistuu enemmän painetta kuin vanhalla gripillä ja välillä se vähän kipeytyy. Myös peukalo ottaa joskus harvoin ihme hitin keskisormesta tai etusormesta.

+tuolla gripillä ranne on huomattavasti rennompi. itse vaihdoin kanssa viime kaudella aj-grippiin.