keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Joo, en kyllä Bradleytä tarkoittanut, kun pitkälle heittävistä kirjoitin.

Bradley on sanonut heittäneensä yli 150 m.

Älkää tyytykö vammaisiin mutasarjalaisiin Mä en heitä 150 m ilman tuulta ja voimien kasvatusta sekä luultavasti pötsimakkaran haihduttamista. Kokeilkaapa vaikka 200 m heittäneen kaverin pätkiä. No niin hän väitti. Läheltä rintaa vedon demopätkä:
http://www.youtube.com/watch?v=nED7gcXobEo

Kun pistätte yuutuubiin hakusanaksi staplesrhappy1, Dan Beto tai joeveenpresents, niin rupeaa putkahtelemaan viime vuosien heittopätkiäkin. Danin itsensä mukaan tekniikka on viime kesänä varsinkin pykinyt ja siksi hän ei heittänyt niin pitkälle kuin nyt. Joten osa videoista ei ole kovin hyviä aj ei kuvaa nykytilannetta.

Jaani äläpä vielä vetele johtopäätöksiä ilman kokonaista tietomäärää. En nyt ehdi jahdata Avery Jenkinsin youtube videota, jossa hän vetäisee rintaa hipoen myös oikealta puolelta rintaa ja tinttaa tiskiin reilusti yli 150m. Muistin jälkikäteen, että joku sanoi ensin heiton olleen 190 m, mutta jälkikäteen paikalla ollut korjasi sen 150-160 m paikkeille, joten tuosta ei kannata vielä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä pituuden kontrolloinnista eri etäisyyksillä ruumiista vetäen Siinä näitte datan oikeellisuuden vaikutuksen päätelmien oikeellisuuteen

Sikäli olen Jaanin ja Visan kanssa samoilla linjoilla, että ennen tuollaisten nippelien kokeilua on muitakin asioita opittavaksi kuten se, että kannattaa opettaa käsi rennoksi ja nopeasti kiihdyttäväksi. Ja ajoittaa kiihdytyksen ajankohta ja kiihtyvyyden nostamisen taso siten, että saat itse parhaat pituudet juuri nyt. Silloin sinulla on vertailukohde ja varatekniikka, johon palata, jos ei uusien tekniikoiden kokeilu mene kohdilleen.

Jaani Blake Takkunen on omien sanojensa mukaan opettanut livenä yli tuhatta ihmistä ja paria lukuunottamatta tehot ovat parantuneet hänen kikoillaan. YMMV, joten ei kuin kokeilemaan. Blaken ja monen muun häneltä oppineen omakohtaiset kokemukset ovat, että tekniikan hiominen ei aina ole intuitiivista hommaa. Välillä pitää ottaa kaksi askelta taakse, jotta pääsee yhden eteen. Sori vaan, mutta mä en lähde vääntämään asioiden oikeellisuudesta, kukin päätelköön ja kokeilkoon itse oman optiminsa. Minusta kukin saa olla oman koulukuntansa ainoa jäsen, se ei ole multa pois. Mutta mä kokeilen mielelläni muiden ideoita, josko vaikka toimisivat mulle. Ja moni on ajan kanssa toiminut. Kaikilla ei ole aikaa investoida tai halua treenata oikein, joten mitä kannattaa treenata ja miten riippuu yksilöstä ja hänen elämäntilanteestaan. Sen verran sanoisin, ettei ehkä kannata olla niin hanakka tuomitsemaan Blaken oppeja (väitti TP Cyclonella ylittäneensä 150m), kun hän seisoo vähän meitä isompien jättiläisten harteilla. Blaken opit perustuvat kokemuksen ja eri tapojen treenauksen lisäksi tieteeseen. Turvallista matkaa fyysikoiden ja lääkäreiden ym. haastamisessa.

Blakella on ollut aika kovia opettajia. Muun muassa Dave Dunipace. Joten keskustele vaikka hänen kanssaan. Muistaakseni jollain MM kisa DVDllä tai sitten se oli EDGE DVD (luultavammin tämä) hän näyttää heittotekniikkaansa ja veti muistaakseni melko läheltä rintaa. Pitäisi tarkistaa ajan kanssa ja sillä silmällä, puhunko läpiä päähäni. Moniko heittää Aeroa 145 m maailmanennätykseksi aikanaan? Ja eikös Dave ole 1983 maailmanmestari? Innovan kiekkojen sekä kuulemma suurelta osin myös Discmanian ja Millenniumin suunnittelun lisäksi.

Näin Villen harjoittelevan talvella kerran ja paikaltaan rystyltä taisi mennä melko läheltä rintaa, vaikkei kai yleensä nännin kipeytyminen olekaan vaarana. Eli kai niitä rinnan läheltä vetoja oikean rintalihaksen kohdalla joskus käy joillekin. Örgh, eikös Pursio käännä ruumista hitu ajoissa niin, ettei ihan ole millien päässä, vaikka onkin lähellä? Siinäkin olisi kovatasoinen kaveri katsottavaksi sillä silmällä. Eikä mitään puolimielisiä kaksimielisyyksiä kiitos

Chris Voigt on hyvin tunnettu maailmalla siitä, että hän vetää käden takana kauas ruumiista ja tuo käden lähelle oikeaa rintalihasta. Siinäkin on 200 m ylittäjä, joten haastatteluja ja videoita metsästämään.

jiiärrä kirjoitti: Eli kai niitä rinnan läheltä vetoja oikean rintalihaksen kohdalla joskus käy joillekin.

Jep, eli vahinkoja sattuu . Kyllä mullakin kiekko usein hipaisee rintaa, mutta vasenta rintaa.

Läheltä rintaa, kyllä. Se onkin hyvä ohje, jota jokaisen kannattaakin treenata. Mutta oikean rinnan kohdalta heitettäessä käsi menee liian solmuun, ainakin siltä se tuntuu, näyttää ja vielä pituudetkin kertovat karua kieltään. Mielestäni heittäessä kannattaa ajatella heittävänsä niin läheltä rintaa kuin pystyy, kyllä se käsi ja kroppa tekee hommat niin, että mitään luonnotonta (vääntymistä oikean rinnan kohdalle) ei pääse tapahtumaan.

Perustan tietoni myöskin omaan kokemukseeni heitosta. Itse pystyn melko vaivatta 150m draiveihin ilman mitään 360 hyppelyjä tai hurjia juoksuja. Ja en varmasti heitä oikean rinnan kohdalta. Samoin Miko ja moni muu.

Ainakin ne draivit, mitä olen Dan Betolta nähnyt videolla, lähtivät vasemman rinnan kohdalta, mutta ehkäpä se on sitten sitä tekniikkavirhettä.

Jiiärrän neuvot kyynärpään käytöstä taaksevedosta olivat hyviä. Siitä olen itsekin hyötynyt, ja ainakin ajoittain tuntuu jopa pituutta tulleen lisää, ainakin tarkkuutta ja keveyttä heittoon on varmasti tarttunut. Aiemmin keskitin huomion mahdollisimman taakse ojentuvaan käteen, mutta eipä siitä paljon hyötyä olekaan. Pienellä käsikoukulla ja hyvällä selän käytöllä saa luotettavuutta ja kovan kiihtyvyyden, lisää distancee.

Kaikki urheilufoorumit on täynnä meitä, ketkä tietävät sen paremman tavan suorittaa. Sehän se vasta onkin mielenkiintoista, joskus jopa hyödyllistä, kun porukka tuo keskusteluun omat "ainoat oikeat" tekniikkavinkit.

No ei löytynyt Dunipacea EDGEltä rystyjä heittämästä. Vain foreja. Etsintä jatkuu, kun jaksan.

Halvatun Beto, kun näyttää yhtä paikallaan seisten kiekolla rintaa koskettaen ja heittää toisella tavalla. Arvatkaa, kumpaa katsoin? Heitot ovat vähän muuta kuin puheet aiemmin linkittämässäni videossa. Pitää varmaan pyytää uutta videota nykytekniikasta ja kysäistä, miten hän nykyään vetää rinnan vierestä. Jos on edes vieressä.

Jottei Jaani pysy hakoteillä, korjattakoon se, että en ole sanomassa, että on vain yksi ainoa oikea tapa heittää pitkälle. Maailman huiput ovat todistaneet tämän hyvin monilla eri heittotavoilla. Hyötysuhteissa on eroja, mutta voimalla ja nopeudella voi korvata yksittäisissä osa-alueissa olevia puutteita ja silti heittää hävyttömän kauas. Jo tässäkin viestiketjussa olen kirjoittanut aiemmin analyysiä eri pelaajien tekniikoiden eroavuuksista nostaen esille, mikä kohta toimii paremmin kullakin esimerkkipelaajalla kuin enemmistöllä ja miksi. Toisaalta rinnan läheltä veto ja myöhäinen ajoitus ovat monille niin vaikeita, että se jää oppimatta ja Jaanilla on ollut aikaa vasta viikkoja kokeilla asioita. Se ei ole mitään useimmille ihmisille näiden asioiden oppimiseen. Vain aniharvat oppivat kaikkea. Blaken arvio on, että alle prosentti pelaajista saavat aikaan kovan snapin. Mä olen vielä lilliputtisarjasa tuossa suhteessa.

Grippereillä treenamisen alku osoitti, että mun peukalo on luvattoman tehoton ja lyhyenä en saa hyvää kulmaa kiekkoon peukalosta lisätäkseni voimaa ylhäältä alas painamalla. Lisäksi olen havainut, että ranteeni ei omin voimin aktiivisesti kääntämällä luo läheskään yhtä paljon tehoa ja yhtä nopeasti rystyltä kuin kämmenheitoissa. Kämmenheiton liikettä olen pystynyt treenaamaan pidempään töissä vastusta vasten. Sitä on vuosi takana (toimii jo jotenkuten) ja keksin vasta keväällä, miten rystyä voi treenata lisää ja vielä puuttuu lihaksia. Ajoitus toimii joskus, useimmiten ei. Joten ei liene ihme, että en saa kovaa snappia aikaan. Vielä. Joten siinä mielessä on turhaa tehdä videota minusta. Viimeksi kun koitin torstaina viedä kättä läheltä rintaa oikealla puolella se onnistui aika hyvällä prosentilla, mutta kiihdytyksiä en millään saanut myöhäistettyä ennen kuin hajosin MVP Ion putterin driavien epävarmuuteen eri otteilla ja puristustehoilla. Pakotin itseni vetämään hitaasti kädellä aluksi ja treeni on kai auttanut siinä, että monien putterien vähäinen kippauksen vastustus on saanut päähäni ja automatiikkaani läpi sen, ettei pidä tempaista kädellä täysillä heti aluksi alle jyrän vakaudella varustetulla putterilla. Lento siistiytyi heti, kun käsi ei riuhtonut täysillä aluksi. Sääli vain, että tämä tapahtui session lopussa. Pitää vetää säiden salliessa uusi yritys. Jo pelkkä yritys, ei onnistuminen täysin, myöhempään vetämisestä toi Stalkerin lentoon normaalin 100-106 m sijaan useamman 110-113 m heiton. Uusi DX Valkyrie 175 suoraa viivaa 3 m korkeudessa 115-117 m usein, liukuen 120-122 m kohdalle, eli ei muutosta normaaliin. Tämä siis päivän seitsämännen ja yhdeksännen heittotunnin aikana, kun viskoin kentällä. Rakoissa löytyy...

Iso osa Stalkerin pituuden muutoksesta tuli luultavasti siitä, että löysensin käsiotteen niin kevyeksi kuin mahdollista alussa. Pidin otteen tosi löysänä ihan loppuun asti, kunnes kiekko irtosi kämmenestä ja alkoi pyörimään sormien välissä siirtyen takaa eteen. Tällöin pitelin kiinni kiekosta niin kovaa kiinni sormilla kuin pystyin. Näppivoimissakin voi olla parannusta treenin jäljiltä. Sääli vain, että mun onnettomat rannelihakset ja asian treenaamattomuus estävät hyvää ranteen jarrutusta juuri ennen kiekon irtoamista kämmenestä. Se syö snäppiä tehokkaasti. Veikkaan, että mun sormivoimat riittävät paremmin Stalkerin kiinni pitämiseen. Mitä matalampi kiekko ja kapeampi siipi kiekossa on, sitä lyhyemmillä ja voimattomammilla sormilla saa riittävän vipuvarren aikaan voiman maksimoimiseksi. Mun etusormeni on keskimmäisestä osastaan millin kapeampi kuin Valkyrien siiven leveys, joten se ei ole ihanteellinen kiekko näille näpeille. Eli opiskelija olen mitä suurimmassa määrin, mitä toteutukseen tulee. Videota vasta sitten, jos/kun olen tyytyväinen tekniikkaani ja voimiini sekä ajoitukseen. Eipä ole vielä tapahtunut. Ja sitten kun perustekniikka toimii, voikin aloittaa maailman huippujen poikkeuksellisen hyvien tekniikan osa-alueiden kopioimisesn Eli työt ei lopu.

Otetaanpa vähän lisäideoita mukaan keskusteluun. Kun kierrejousi laitetaan seisomaan lattialle ja se painetaan lepoasennosta puoleen väliin liikevaraa ja annetaan pompata ylös vapaasti, kuinka korkealle se hyppää verrattuna samaan jouseen, joka on aluksi rutattuna niin tiukalle kuin se menee rikkomatta jousta? Sama idea on jänteiden ja lihasten ryttäämisessä kasaan kyynärpään viennillä reilusti oikean kyljen ohi kohti kohdetta. Tämä asento näkyy hyvin Dan Beton videossa, jonka linkitin äskeisessä viestissäni. Kyynärpää taittuu tiukalle kulmalle ja juuri se epämiellyttävä, jäykkä krumeluurinen tunne, joka syntyy lihasten ja jänteiden jousimaisesta asennon automaattisesti luomasta jännityksestä luo lisätehoa. Koska se asento siirtää jalkojen ja lantion tekemää työtä käteen jännittäen käden kuin jousen valmiiksi avautumaan noepammin, kun kyynärpää aloittaa suoristumisen. Lihasten pullistelu aktiivisesti yrittämällä kuin bodaaja hidastaa liikkeitä, tämä automaattinen asenotjen luoma jännitys on erilainen.

Jaani on luultavasti ollut oikeilla jäljillä saadessaan aikaan omituisen ikävän, hankalan, jne. tunteen käteen. Jos käsi on oudosta tunteesta huolimatta liikkunut nopeammin kuin ennen. Jos on sormivoimilta vaaditaan enemmän tai tehot haihtuvat lipsumiseen, joka tarpeeksi myöhään tapahtuessa voi silti viedä kiekon sinne, mihin tähtää. Täsät sain videotodisteen viiem kesänä 300/600/1200 kuvaa sekunnissa. En tiennyt tuollaisen ilmiön olemassaolosta sitä ennen. Mitä venyvämpiä paikat ovat ja mitä enemmän asiaa on treenannut, sitä luonnollisemmalta oikean rintalihaksen läheltä veto tuntuu. Tottumiskysymys. Mulla meni pari kuukautta tiivistä kenttäharjoittelua sarjatulella draiveja vetäen ennen kuin läheltä oikeaa rintalihasta veto ei tuntunut ikävältä ja pari kuukautta lisää ennen kuin veto tuntui luonnolliselta. Ei pidä hötkyillä johtopäätösten teon kanssa. Täytyy katsella ajan kanssa, jos löydän edes yhden läheltä rintaa vedon pitkästä heitosta tai edes pitkälle heittävältä pelaajalta.

Sellainen disclaimer, että oikean rintalihaksen läheltä ei kannata edes yrittää vetää lähestymisheitoissa, tästä on mahdollisesti iloa lähinnä, jos saa sen toimimaan vain draiveissa. Silloinkin vain maksimipituuden lähettyvillä. Lähestymisheitoilla tarkkuus ja toistettavuus kärsii useimmilla, jos yrittää ohittaa oikea rintalihaksen hipoen. Lähestymisissä kannattaa koko heittävän yleisön keskiarvo ja varianssi huomioiden ehdottomasti maksimoida käden lihasten rentous ja löysyys vetämällä reilusti kaukaa koko rintakehästä vasemmalta oikealle. Käden ollessa erittäin lötköä keittämätöntä makkaraa löysyydeltään. Tarkkuus ja toistettavuus kasvaa mukavasti jäykistelyyn verrattuna.

Disclaimer siksi, että siitä on apua niille, jotka eivät ole asiaa tiedostaneet tai harjoitelleet (kokeilkaa ihmeessä kaikki, jotka ette vielä ole) ja osoittaakseni Jaanille ja Mikolle, että kokemusta tästäkin asiasta löytyy ja tietoa eduista. Siksipä luulisi loogisen päättelyn johtavan siihen, että lötkön käden kaukaa rinnasta viennin kehuja lyhyemmille heitoille ei mielestään turhan päiten oman ymmärryksensä ja kokemuksensa rajoissa kehu hankalammantuntuista ja riskaabelimpaa oikeaa rintalihasta hipovaa pituusdravitekniikkaa. En toki yrittäisi noin hankalaa asiaa, jos en siitä uskoisi saavani etua ja vaikka olkalihas hieman yrmyilikin (kai se jossain tuntuu, kun noin kauan heittää), aion jatkaa läheltä vedon treenausta nyt, kun ei tunnu olevan loukkaantumisriskiä paikkojen parannuttua siitä, kun viimeksi olen kokeillut. Enkä jatkaisi asian opettelua, jos en olisi siitä apua havainnut jo aikaisemmin, vaikka toteutankin asiaa erittäin vajavaisella onnistumisella toistaiseksi. Tuoreita kokemuksiani voin jakaa, kunhan niitä saan aikaa. Nyt kun Hesassa on kökkö sää, annan jalan rakkojen parantua rauhassa, joten stay tuned, ei tapahdu heti mitään. Muuta kuin ehkä videoiden bongausta, jos löytyisi smoking gun toisellakin tavalla pitkälle heittämiseen kuin Jaanin, Mikon ja mun viime vuoden ajan tekniikka vasemman rintalihaksen läheltä kiekolla ohitus

Kaikkilla ei vain motivaatio ja aika riitä treenata noita hanakalampia juttuja ja se on täysin ok. Näitä nippeleitä ei kannattane jahdata kuin tosihurahtaneiden Kuulopuheiden mukaan hyvin harva näissä asioissa onnistuukaan. On aika monta estettä matkalla, jotka karsii enemmistön pois. Ketju on yhtä heikko kuin heikoin lenkki. Minulla mättää ainakin voimat, nopeus ja ruumiinhallinta.

Fyhrer kirjoitti:

jiiärrä kirjoitti: Eli kai niitä rinnan läheltä vetoja oikean rintalihaksen kohdalla joskus käy joillekin.

Jep, eli vahinkoja sattuu . Kyllä mullakin kiekko usein hipaisee rintaa, mutta vasenta rintaa.

Kun ottaa huomioon, että vain osassa peliheitoista on tarvetta maksimoida pituutta tarkkuuden ja toistettavuuden suhteen, ei liene ihme, ettei kovin usein porukka luultavasti edes halua yrittää oikelta läheltä vetoa. Eli vahingollisuus lienee vähemmän yleinen tekijä kuin tarkoituksellisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Mä olen hyvä esimerkki tästä. Mä mätkin itseäni turhan usein vasempaan kylkeen. Jopa niissä heitoissa, joissa ei kannata vetää läheltä rintaa missään vaiheessa. Arrgh, kun pitää vanhojen jo korjattujen virheiden palautua takaisin. Jaargh!!! Ajoitukset käden vedon ja ruumiin käännön kanssa ovat muttuneet tehojen myötä, kun eri osien liikkeisiin kuluu vähemmän aikaa kuin ennen. Niin kaikki muuttuu ja yhteispeli ei vielä ole automatisoitunut oikeanlaiseksi Lisää treeniä. Tsemppiä kaikille muillekin treeneihin.

Onko näissä pituusheittokisoissa tai lähemmin ennätysheitoissa jonkinmoista tuulirajaa ?

Tuli eilen mieleen Kaatiksen tuulitunnelissa, kun omin silmin näin, kun Rocia heitettiin lähes 200m (tosin
ei edes lähelle väylää) + itsekin heitin Buzzilla sellaisen n. 135-140m ja olen siis sellainen 110m driver heittäjä
normiolosuhteissa.

Eli voinko heittää heittää kiekkoni millaiseen pyörremyrskyyn hyvänsä ja mittauttaa kilometrin siivun johonkin
suuntaan ?

Silleenhän noi ennätykset tehdään. On jopa niin, että Primmissä on heitot peruttu ja menty hotellille odottelemaan parempia tuulia.

Tuulen mittaaminen niin, että pysytään jossain rajoissa on aika hankalaa, koska kiekko käy parhaimmillaan parinkymmenen metrin korkeudessa ja tosiaan lentää pitkälle päälle 200 metriä. Yritäpä sille alueelle saada tuulilukemat.

Eli voinko heittää heittää kiekkoni millaiseen pyörremyrskyyn hyvänsä ja mittauttaa kilometrin siivun johonkin
suuntaan ?

Et nyt ihan. Tulos täytyy tehdä tietysti virallisissa kisoissa, että se on ennätyskelpoinen. Heittosektori on 180 astetta. Koko heittoalueen tulee olla riittävän tasainen. Loivaankaan alamäkeen heittäminen ei siis tule kysymykseen.

Myrskytuuleen 200m siivujen laittamista kannattaa käydä kokeilemassa ihan livenä, niin näkee kuinka helppoa se on

Hepe kirjoitti:
Myrskytuuleen 200m siivujen laittamista kannattaa käydä kokeilemassa ihan livenä, niin näkee kuinka helppoa se on

En tarkoittanut missään nimessä, että se helppoa olisi ja toi Roccisiivukin oli siis kiekon lentomatka. Ekana 80-90m suoraan ja korkealle
senjälkeen tuuli nappasi ja käänsi kiekon pystyyn ja alkoi kuljettaa sitä 90 astetta vasemmalle n 100m matkan.

Ainakin minulta tämä tieto kuitenkin vie mielenkiinnon noihin pituustuloksiin ja enkkoihin.

Hyvä heiton saaminen myrskyssä on hankalaa, mutta kun sen kiekon saa lähtemään hyvässä kulmassa ja oikein, niin loput menee itsestään.

Hiljaiseen tuuleen on heittäminen helpompaa, mutta pitkiin siivuihin pitää sitten heittäjänkin olla hyvä.

Anekdoottina vedin Talissa väylällä 18 Venäjän kansallisen sarjan osakilpailussa Z 175 Predatorilla korkean antsan niin kovaa ylös ja eteen kuin ikinä pysyin raskaasti vasemmalle tiiltä. Korkeus taisi olla lähellä 20 metriä ja kiekko rukka ei jaksanut eteenpäin kovinkaan pitkälle, ehkä 40 m, minkä jalkeen se oli maksimikorkeudessa lentäen hitaasti kiihdyttäen ainakin 20 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa mereltä päin vieden kiekkoa kohti väylää 15. Meni hetken etsiessä ennen kuin kiekko löytyi arvoilta 140-145 m tiiltä oikealle juuri OBlla. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että heitin kiekon 90 astetta pois tuulen viemästä lentosuunnasta. Ja en kohti rataa, vaan rajusti vasemmalle OBlle. Pelipäivien välissä kaksi puuta kaatui Talin väylille. Tuulta saattoi olla paljon enemmänkin sillä hetkellä maan pinnalla. ylempänä ihan varmasti enemmän. Nyrkkisäntö on kuulemma, että 15 m korkeudesta ylös puhaltaa yleensä enemmän kuin lähellä maata.

Sääli, että tänään Talissa on paljon enemmän tuulivaurioita. Ovatko puut lahoja sisältä tai jotenkin muuten epäterveitä? Ei muualla näytänyt yhtä pahalta. Tosin enpä koko rantakaistaa ole nähnyt.

jiiärrä kirjoitti: Korkeus taisi olla lähellä 20 metriä

Mielestäni olisi joskus kiva koettaa, kuinka korkealle pystyy heittämään backhandia, ihan oikeasti. Tuollainen 20 metriä on n. 5. kerroksinen talo, kuitenkin. Aika korkea heitto.

Jotta saisi mitenkään luotettavan arvion korkeudesta, pitäisi ylittää talo tai jokin muu rima. Silmämääräisesti avoimella kentällä arvioiminen on melkolailla mahdotonta.

Korkeuden arvioinnissa kannattaa käyttää korkeudeltaan tunnettuja esineitä, kuten uimahyppytornit jne. Peukalomittauksella saa sinne päin arvioita. Onko kellään tietoa, ovatko katulamppujen tolpat samankorkuisia, kuten 5 m?

Kallion kentällä Helsingissä on jalkapallomaaleja ja korkeita lampputorneja. Yletän näppärästi maalin poikkiriman korkeudelle nostamalla käteni ylös ja säännöistä vilkaisemalla maali on muistaakseni 2,5 m korkea, mittasin oman korkeuteni sormesta maahan ja sain saman tuloksen. Tämän tarkistuksesta on aikaa, joten numero voi heittää. Menin saman etäisyyden päähän maalista ja lampputornista ja katsoin ensin maalin korkeuden osuutena peukalon liftausasennon korkeudesta. Käänsin peukalon kohti tornia ja katsoin, millä kohtaa on peukkumitalla 2,5 m. Siitä ylös siirtymällä samalla mitalla hatusta repäisemällä kulman muutoksen aiheuttamaa virhettä arvioin, kun menin ylös. Tuloksena oli mittatarkuuden rajoissa, että torni on korkea Trianguloimalla voisi saada etäisyysmittarilla parempaa tarkkuutta mittaamalla oma etäisyys tornista ja katsomalla, mitä etäisyysmittari sanoo. Loput on trigonometriaa. Olen heittänyt korkeammalle kuin tornit, mutta vauhdit ovat kärsineet niin pahasti, että viime vuonna ei tullut parhaita mittoja ilman tuulen vaikutusta noin korkeilla heitoilla. Tänä vuonna ei ole kunnon säässä päässyt tuolla viskomaan, kun vetivät maton alta tai oli muuta jengiä tiellä. Onneksi matto pääsi hyvään paikkaan, joten en valita

Kun on saanut näppituntuman siitä, miten korkea verrokkipiste on ja viskaa sen korkeudelle tai yli tai ali, saa sinne päin näppituntumaa siitä, miten korkea heitto on. Plus miinus enemmän tai vähemmän. Ehkä. Tai peräti ehdottomasti ehkä jollain tarkkuudella. Voisiko sitä savolaisemmin sanoa ei savolainen kuin ehkäpä se oli korkea tai ehkäpä se ei ollutkaan. Ilmassa Predator viihtyi tovin ,mutten älynnyt laiitta kelloa päälle. Tuuli näet kannatti kiekkoa sikapitkään ennen kuin kiekko alkoi pudota merkittävällä vauhdilla. Tuli paljon ilmaisia metrejä. Ja OB rangaistus, kun ei puhti riittänyt heittää noin korkeaa heittoa tarpeeksi kauas OBlle alussa Ei ole tullut toista tilaisuutta parin vuoden aikana toistaa tilannetta, etsiäkseni optimia, mutta heitänkin nyt pidemmälle, joten ehkäpä se lötä lentäisi tuossa tuulessa jo ihan ok ja tuurilla jopa radalle ilman lakikorkeuden laskemista. Enpä ilman tuuliapuja tuolla reiällä ihan vähällä pääsekään pitkälle oikean reunan puskan ohi.

jiiärrä kirjoitti: Enpä ilman tuuliapuja tuolla reiällä ihan vähällä pääsekään pitkälle oikean reunan puskan ohi.

Oisko sihen puskalle jopa melkein 100m?

Jaani kirjoitti: Tuollainen 20 metriä on n. 5. kerroksinen talo, kuitenkin. Aika korkea heitto.

Laskentakorkeus = 1 krs 3m, joten 20m olisi lähes 7 kerroksinen talo.