keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Jaani kirjoitti:[ Jokaisen itseään kunnioittavan pelaajan tulisi osata heittää paikaltaan 60 metriä forea. Ei sitä välttämättä joka kiessillä tarvitse, mutta usein kuitenkin.

menny!!!

Kuulostaa siltä, että Teemu ei osaa

Jaani kirjoitti:

az_kip kirjoitti: jotka eivät (oikeakätisellä rystyllä) feidaa tai jotka jopa lievästi kääntävät lopussa oikealle (ei siis annukka-kulmalla heti alusta asti vaan laittamalla kiekkoon sopivasti kierrettä)

Nyt en mene vannomaan, mutta uskoakseni kierteen määrällä ei ole mitään tekemistä oikealle feidaamisen kanssa. Kiekon kuluneisuudella kylläkin, joten hysseflip-lähärit kannattanee heittää kuluneilla kiekoilla.
Forelähestyminen on muuten ihan pakollinen osattava. Jokaisen itseään kunnioittavan pelaajan tulisi osata heittää paikaltaan 60 metriä forea. Ei sitä välttämättä joka kiessillä tarvitse, mutta usein kuitenkin.

Joo, fore unohtuikin tuosta kokonaan. Sitä tulee kyllä dissattua treeneissä aika paljon. Ehkä 1 kiekko tulee heitettyä 15 satsista forella. Mutta itsellä ainakin sitä on helpompi heittää tarkasti.

Mutta mitenkäs tuo kierre homma sitten tosiaan menee?

Mulla on sellainen tunne ja ainakin näyttää siltä, että midarit ja putterit, joissa on heitettäessä kova kierre, feidaavat vähemmän lopussa kuin vähemmällä kierteellä heitetyt.

Samoin tuntuu, että alivakaat kiekot lähtevät kääntämään yli juuri kovan kierteen ansiosta.

Huonolla tekniikallahan ne kiekot yli kääntää. Eli jos kiekko väpättää, on siinä huono jenga suhteessa voimaan ja silloin kiekko kääntää yli. Mitä huonompi jenga, sitä alivakaammaksi kiekot tulee.
Mitä parempi jenga, sitä vakaammaksi kiekko tulee. Ja vakaa tarkoittaa ihan oikeasti vakaata, eikä ylivakaata. Eli kiekko pysyy flattina paremmin, kun siinä on hyvä jenga.

Mikään kiekko ei "feidaa" oikealle, vaikka eräskin kiekkokauppias niin väittää. Kun voima ja jenga loppuvat, kääntää kiekko aina luontaiseen suuntaan. Eli oikeankäden bh kääntää vasemmalle. Kova jenga vain estää kääntämästä vasemmalle, muttei edesauta oikealle kääntämistä.

Ja mitä kovempi ilmanvastus kiekolle tulee, sitä helpommin se kääntää yli. Tätä ylikääntämistä voi estää hyvällä kierteellä. Eli vastatuuli tai kova heitto saa kiekon kaartamaan helpommin oikealle, mutta sitä voi yrittää tasoittaa kierteellä.

Lahjattomat, kuten minä treenaavat myös talvella. Muutama kommentti omasta talvitreenistä 2009-2010:

1-2 krt viikossa salilla n. 2h peruskunnon ylläpitoa. Aerobista n. 45min. / venyttelyä 15 min ja painoilla n. 45 min. per treeni. Painot n. 70-80% omista maksimeista.

1 krt viikossa salilla erilaista draiviin liittyvää pikavoimatreeniä.

1 krt viikossa pressuheittoa 2 h. N. 200 heittoa per kerta joista n. 100 heittoa draiverilla max. tehoilla, kuitenkin niin, että aina on jokin tähtäyspiste. Mukana tietty annukat ja hyserit.

Puttia sisällä 1-2 krt viikossa.

Viikon kokonaismäärät vaihteli 2-6:een treeniin. Ollen kuitenkin lähempänä tuota 3. Eli hyvin pitkälti kropan fiiliksen mukaan mentiin. Jos oli väsynyt olo niin en lähtenyt väkisin painamaan.

Itse keskityin viime talvena lähinnä tehon lisäämiseen ja uskoakseni onnistuin siinä, koska keväällä huhtikuussa sain rocilla ihan kivoja 105-115m heittoja. Valitettavasti kauden edetessä mitta hieman lyheni noista maksimeista, koska ei kisoilta ollut aikaa ylläpitää saavutettuja tehoja. Tai ehkä olisi, mutta sitten olisi tingitty palautumisesta ja kisakaudella siihen ei kannata ainakaan tämän ikäisenä ryhtyä.

Sisällä puttasin ainoastaan jonkinlaisen tuntuman ylläpitämiseksi. Keskityin putissa enimmäkseen ns. kisaputtiin eli yhdellä kiekolla puttaamiseen, koska olin sitä mieltä, että olin edellisenä talvena saanut uuden tyylin/kiekon lihasmuistiin tekemällä riittävän määrän toistoja.

Ulkoheittäminen oli lumisen talven takia erittäin vähäistä ja heti keväällä kelien salliessa vedin intensiivisesti draivia, lähäriä ja puttia ns. normioloissa.

Itse olen yhdistänyt putterilla heitettävän lähäritreenin 30-70 metristä niin, että pelaan kaikki 5 heittoani aina loppuun tavoitteena tehdä jokaisesta heitosta 2.

Tuloksellisesti olen tyytyväinen tuohon omaan talvi/kevät tekemiseen. onnistuin parantamaan kaikkia niitä osa-alueita mitä yritinkin. Draivi piteni, putti parani ja fysiikka oli kohdillaan. Aluksi ulos siirtyessä oli hiukan vaikeuksia draivin kulman kanssa, mutta se korjaantui tosi nopeasti.

Suurin ongelma viime kauden (2010) kisamäärällä on ylläpitää sama ”kunto” yllä koko kauden.

Parannettavaa tulevalle talvelle olisi varmaan joka osa-alueen treeneissä ja toivottavasti täältä löytyy uusia hyviä ideoita.

Mielestäni lahjakkuus on sitä, että hyötyy treenistä enemmän, kuin ei-lahjakas.

Käpän treeni kuulostaa hyvältä. Eikä putin treenaaminen pari tuntia viikossa ole edes paha rasti. Hankalampaa on löytää aikaa draiville, sitä kun ei (yleensä) voi tehdä oikein kellarissa tai vintillä. Töölön kisahallissa on pressu, mutta ei tilaa vauhdille. Myllypuron hallissa on tilaa kunnolla, mutta matka sinne on pitkä. Kai se silti on ruvettava siellä käymään...

Mutta kehittyminen tapahtuu talvella, koska kesällä ei treenille ole paljon aikaa, kuten käpä totesi. Tämäkin laji alkaa olla jo niin "kehittynyt", että pärjätäkseen pitää treenata. Harmi.

az_kip kirjoitti: Puttitreeninhän voisit jakaa kolmeen osa-alueeseen (taas noita ameriikan herroja mukaeltaessa): Vaisto-, kisa- ja itseluottamustreeneihin.

Tätä pitääkin kokeilla

az_kip kirjoitti: Eikö silloin juuri kannattaisi harjoitella lähestymisiä? Ja nimenomaan ilman vauhtia, koska aika harvoin pääsee enää avauksen jälkeisiä heittoja kunnon vauhdinoton kanssa heittämään. Suoraa, hysseä ja annukkaa. Paikaltaan. Lähelle ja kauas.

Sappeen ahkeran tahkoamisen takia olen katsonut viisaammaksi panostaa erikseen enemmän putti- ja draivitreeneihin.

Urheilukentälle olen lisäksi aika-ajoin kantanut korin mukanani, ja heittänyt kaikki kiekot koriin asti. Eri avauskiekot olen heittänyt hiukan eri etäisyyksiltä, ja tietenkin erilaisilla lentoradoilla. Siinä tulee väkisinkin myös lähestymisreeniä aukealla kentällä, kun ei näillä taidoilla kaikki avaukset yllättäen ole korissa kiinni

Treenaaminen kylmässä ja pimeässä ei ole siistiä. Talvella treenaan aika vähän ja yleensä pelkkää draivia.
Kisahallilla ennen salitreeniä heitän lämppäriks draivia pressuun. Joskus tuli myös heitettyä painokiekolla, mutta
enpä tiedä oliko mitään hyötyä.

Vedin tämän syksyn ensimmäiset sisätreenit ennen Pekan Leipä Openia. Draivi olikin mukavan sekaisin Heinolassa,
rollerikiekosta tuli mun ykkösdraveri.

Paitsi ylipainoinen, olet myös vähän etupianoinen noissa heitoissa. Siis enemmän kuin ennen. Sun kroppa on lantiosta taittunut eteenpäin ja lähet kaatumaan oikealle. Se on ainakin muuttunut aiempaan nähden. Ja uudet sortsit.

Luin ekaa kertaa tämän topicin ja Jaania hieman mukaillen "lahjakkuuden suurin muoto on motivaatio". Tämähän on siis se hokema, mitä
erilaisilla junnuvalmentaja (futis) kursseilla on viimevuosina hoettu. Toki motivaatiotakin voi opettaa, mutta se on ylivoimaisesti hankalinta.
12-13v pojalle tasosta huolimatta on suhteellisen helppoa opettaa sisäteräsyöttö tukijalan asentoineen, mutta motivoinnin opettaminen on,
jos nyt ei mahdotonta, niin ainakin todella vaikeaa. Olimme Barcelonassa futisleirillä muutama viikko takaperin ja siellä saimme nauttia
Espanyolin junnukoutsien opastuksesta + harkoista, siellä opittiin mm. että harjoittelu vain sentakia, että harjoittelee on yhtä tyhjän kanssa. Motivoituneen pelurin
laadukas harjoittelu on avain kehittymiseen. Kuten Jaani mainitsi, niin erilaiset kilpailut (harjoitellessa) kannustaa tekemään parhaansa myös "rutiininomaisessa"
putti/lähäritreenissä. Myös Käpän maininta siitä, ettei väsyneenä treenaa on täysin oikein. Harjoitusmäärä siis itsessään ei ole autuaaksi tekevä
seikka.

Miten siis nykyään opetetaan motivaatiota ? Ensimmäinen ja tärkein sääntö on tavoitteiden asettaminen ja siis järkevien tavoitteiden. Tavoite voi
olla esim. päästä kesän aikana omissa viikkokisoissa 3 joukkoon, nostaa ratingin 950:een, saada palkintosijoitus yhdessä A/B kisassa tms. mikä
ei kaadu yhteen puttiralliin Eli tavoitteet tulisi laittaa kaudeksi kerrallaan ei yhteen määrättyyn kisaan. Kilpailemisen pitäisi olla hauskaa eli jokaisen
on siis kilpailtava/asetettava tavoitteet omista lähtökohdista. Kuten Jesse jossain blogissa kirjoitti "pelipäivä on juhlapäivä" ja tähän siis oikeasti
olisi pyrittävä. Jos tavoitteen asettelu on onnistunut, niin se jo itsessään motivoi pelaajaa.