Re: Nummelan Syysmyrsky 24.9.2011
Lähetetty: Ke 28 Syys 2011, 22:57
Lisään vielä em. syistä johtuvat ketutukset
Vakavasti ottaen meillä on niin paljon porukkaa, että varmaan löytyy useimmille urheiluvammoille aiemmin sellaisen saanut tyyppi, jolta voi löytyä vinkkejä vammojen välttämiseen, tapahutneen vamman pkaisempaan paranemiseen sekä kuntoutukseen. Ainakin Discgolfreviewissä on usein kysyjä saanut vastauksen samasta vammasta kärsineelle. Toki useimmilta puuttuu lääketieteellinen osaaminen, mutta jos lekuri on antanut saman diagnoosin, niin silloin haitallisen vinkins aamisen riski vähän vähenee. VAlitettavasti samantyyppisillä vammoilla voi olla ihan päinvastaiset hoitokeinot, joten itsediagnostiikkaa ei passaa liiemmin harrastaa. Lekureilta ei vain tahdo mun laajan kokemukseni perusteella saada puristettua ulos riittävästi infoa. Mulla on palautumiset pitkittyneet välillä kuukausia, kun lekurit eivät ole viitsineet infota riittävästi. Onpa kerran tullut fyysistä haittaakin vajaasta lääkereseptistä Eli samasta vammasta kärsineen kokemuksista voi olla apua. Ja kaikki lekurit eivät tosiaankaan tiedä tarpeeksi joka vammasta, jota joutuvat hoitamaan. Mulla meni vuosi ennen kuin pääsin leikkausjonoon, kun kirurgit eivät uskoneet mulla olevan vammaa. Kun sitten mittasivat, ettei hrmoja pitkin mene sähkö läpi, kuten pitäisi ja puristusvoima oli pääkädestä alempi kuin vasemmassa kädessä, pistivät jonottamaan puoli vuotta. Oli kuulemma epätyypilliset oireet. Kun puukolla oli auottu käpälä, tulos oli selvä: Leikkaukseen ohjaava kirurgi oli pihalla kuin lumiukko ja käsi oli selvää pässinlihaa Oli kuulemma kuin pommin jäljiltä ja olin ylivoimaisesti nuorin vammani saanut suomalainen ja lääketiedä ei tuntenut monia läheskään samanikäisiä tapauksia... Kun tuli ihan paskat hoito-ohjeet ja vino pino muuta paskaa, niin luotto meni sureen osaan lääkärikuntaa. Ja opin kiristämään peukaloruuvilla oikeat infot ulos, kuten mitä pitää tehdä kuntouksessa, milloin alkaen kuinka kovaa ja miten nopeasti saa lisätä kuinka paljon rasitusta. Lääkkeet ja ne vtun puuttuneet mahan suojalääkkeet ja kolmen vuoden ennustamaton räjähdysripuliuhka sekä pari kertaa kaudessa puskakykintä alle minuutin varoajalla siihen, että tulee on housut jalassa tai ei. Kiitti vaan niin sanonko miten, lekurin "#¤&/&¤W&%"#¤&. Paitsi se taitava kirurgi, joka sai enemmistön lähes mahdottomista paikoista arvista pois, jotka puristivat hermoja. Nyt ei ole kuin vain elämä pilalla, eikä ohi, kuten ennen leikkausta. Mä olisin vainaa, jos en olisi saanut leikkausta. silti jäi parikin elinikäistä vammaa hoidon viivästymisestä. Pöh. Joten olisi elämän laadun, sisällön ja kansantalouden kannalta tärkeää, että jengi saataisiin pidettyä parhaassa mahdollisessa tikissä.
Vakavasti ottaen meillä on niin paljon porukkaa, että varmaan löytyy useimmille urheiluvammoille aiemmin sellaisen saanut tyyppi, jolta voi löytyä vinkkejä vammojen välttämiseen, tapahutneen vamman pkaisempaan paranemiseen sekä kuntoutukseen. Ainakin Discgolfreviewissä on usein kysyjä saanut vastauksen samasta vammasta kärsineelle. Toki useimmilta puuttuu lääketieteellinen osaaminen, mutta jos lekuri on antanut saman diagnoosin, niin silloin haitallisen vinkins aamisen riski vähän vähenee. VAlitettavasti samantyyppisillä vammoilla voi olla ihan päinvastaiset hoitokeinot, joten itsediagnostiikkaa ei passaa liiemmin harrastaa. Lekureilta ei vain tahdo mun laajan kokemukseni perusteella saada puristettua ulos riittävästi infoa. Mulla on palautumiset pitkittyneet välillä kuukausia, kun lekurit eivät ole viitsineet infota riittävästi. Onpa kerran tullut fyysistä haittaakin vajaasta lääkereseptistä Eli samasta vammasta kärsineen kokemuksista voi olla apua. Ja kaikki lekurit eivät tosiaankaan tiedä tarpeeksi joka vammasta, jota joutuvat hoitamaan. Mulla meni vuosi ennen kuin pääsin leikkausjonoon, kun kirurgit eivät uskoneet mulla olevan vammaa. Kun sitten mittasivat, ettei hrmoja pitkin mene sähkö läpi, kuten pitäisi ja puristusvoima oli pääkädestä alempi kuin vasemmassa kädessä, pistivät jonottamaan puoli vuotta. Oli kuulemma epätyypilliset oireet. Kun puukolla oli auottu käpälä, tulos oli selvä: Leikkaukseen ohjaava kirurgi oli pihalla kuin lumiukko ja käsi oli selvää pässinlihaa Oli kuulemma kuin pommin jäljiltä ja olin ylivoimaisesti nuorin vammani saanut suomalainen ja lääketiedä ei tuntenut monia läheskään samanikäisiä tapauksia... Kun tuli ihan paskat hoito-ohjeet ja vino pino muuta paskaa, niin luotto meni sureen osaan lääkärikuntaa. Ja opin kiristämään peukaloruuvilla oikeat infot ulos, kuten mitä pitää tehdä kuntouksessa, milloin alkaen kuinka kovaa ja miten nopeasti saa lisätä kuinka paljon rasitusta. Lääkkeet ja ne vtun puuttuneet mahan suojalääkkeet ja kolmen vuoden ennustamaton räjähdysripuliuhka sekä pari kertaa kaudessa puskakykintä alle minuutin varoajalla siihen, että tulee on housut jalassa tai ei. Kiitti vaan niin sanonko miten, lekurin "#¤&/&¤W&%"#¤&. Paitsi se taitava kirurgi, joka sai enemmistön lähes mahdottomista paikoista arvista pois, jotka puristivat hermoja. Nyt ei ole kuin vain elämä pilalla, eikä ohi, kuten ennen leikkausta. Mä olisin vainaa, jos en olisi saanut leikkausta. silti jäi parikin elinikäistä vammaa hoidon viivästymisestä. Pöh. Joten olisi elämän laadun, sisällön ja kansantalouden kannalta tärkeää, että jengi saataisiin pidettyä parhaassa mahdollisessa tikissä.