Burana ja parasetamoli ovat ennemmin haitallisia vatsalle ja kädelle siinä mielessä, ettei niistä saa toimivaa apua oikeasti auttavan lääkkeen jäädessä ottamatta. Multa meni bakteerikanta vinksin vonksin pitkäksi aikaa pitkästä antibioottien ja Buranan syömisputkesta, mistä liukuhihna lääkefirman myyntiedustaj... eiku lääkärit nostivat palkkiota. Kun lopulta yksityispuolelta monen uusineen leikkauksen jälkeisen tulehduksen jälkeen lyötiin vatsan ärtsyyden vuoksi suojalääkitystä niin, että lääke edes pysyi sisällä (grrr....), niin laittoivat samalla kyseisiin vaivoihin tarkoitetun lääkkeen ja yhdellä kuurilla saatiin aikaan lähes yhtä iso ero viikossa kuin leikkauksella. Ihan eri meininki oli tuon kuurin jälkeen. tuli toinen tulehdus myöhemmin ja eri erikoistunut lääke ja taas nopea apu. Kop kop, kun ei pitkään aikaan ole ollut sellaista ongelmaa, jota olisi tarvinnut lääkitä, en muista enää, mitkä lääkkeet purivat, paitsi joku tyyliin Arcoxia tjsp???
Jäähoidosta unohdin mainita sen, että se auttaa sekä seuraukseen (kipu), että syyhyn (kylmä estää tulehtumisen etenemistä ja pienentää jännettä, joka turvonneena yrittää repiä sisältä ulos kuin Alien jännekalvon). Hieronnasta, lämmöstä ja rentoutuksesta on apua, kun niitä käytetään siten, ettei nuo vaikuta vammautuneeseen kohtaan. Eli naapurien jäykkyys kiristää jo ennestään liian suureksi turvonnutta ja ylikireää jännettä, joten naapurien rentoutus skulaa. Lihasrelaksantteja ovat syöttäneet ja mä olin niin paskana, ettei vaikuttanut ja toisaalta naapurit eivät olleet jumissakaan yleensä. Oli aikaa testata ja hoitaa naapurit oireettomiksi monien vuosien aikana...
Jäädyttämisen haittoja ovat paleltumisriski, vilustumisriski ja liian kylmällä ja pitkään tehtäessä vammautuneen alueen jäykistyminen. Eli vaikka kylmä vähentää turvotusta ja vähentää siten sisältä ulos tulevaa lihaskalvon jännittämistä, liian kylmäksi jäädyttäminen johtaa lihasten ja jänteen jäätymisen kautta jäykistymiseen. Tällöin kalvo joutuu taas koville, vaikka turvotus on poistunut ja hermot eivät toimikaan vähän aikaa kipua johtavasti (tarvitaan 4C tai alle lämpö hermoon, jotta kipuviestintä lakkaa kokonaan). Menee aikansa ennen kuin ruumis tottuu noin kylmään. Useat saavat paleltumavammoja, jos yrittää yhtä rajua jäädytystä kuin jouduin tekemään. Onneksi olin avantouimari ja tottunut kylmään, joten sain paremmin jäähdytettyä, tosin kerran tuli pinnallinen paleltuma. Ja muutaman kerran liian paljon jäädytystä, jolloin lihakset jäykistyivät.
Jään käytön jälkeen venytys ei ole hyvä idea vähään aikaan, vaikka lihasten ja jänteiden jännitystä ja halkaisijaa pienennetäisiin. Koska kylmät jänteet, lihakset ja lihas/jännekalvot repeävät lämmintä helpommin. Jolloin taas lähtee lihasnesteet bakteereineen ympäröiviin kudoksiin, johon ilmeisesti ei mene niin paljon verisuonia ja happea, jolloin muodostuu hapeton tila ja pöpöjen aiheuttama tulehdus>kasvuympäristö viruksille> kaiken tauhkat syntyminen rupineen ym.>hermot puristuksiin ja ties mitä muuta mukavaa. NOT!!! Kerran katsoin kelloa siitä hetkestä alkaen, kun en pystynyt hengittämään kivulta sisään, vaikka kuinka ajattelin, että suu auki, keuhkot vetävät ilmaa sisään. 104 sekuntia myöhemmin sain ihan tikahduksissa aivan lyhyen hetken ilmaa sisään ja taas tikahduksissa meni pitkään ennen kuin sain lisää ilmaa. Tiedän, miltä tukehtuvasta/hukkuvasta tuntuu.
Pelillisesti hermosto hyytyy aina ennen lihaksia ja silloin käskyt aivoista eivät mene perille käteen normaalisti (lekuri mittasi ennen ja jälkeen leikkauksen alentuneen hermoston sähkönjohtavuuden, eli viestit eivät saavu edes ranteeseen asti normaalisti). Tuloksena on helposti kymmenen heittoa per kierros eroa levänneenä ja väsyneenä heittämisen välillä. Koskaan en osaa sanoa etukäteen levon jälkeen lihasten kunnon perusteella, missä kunnossa käsi oikeasti on, kun lähden heittämään. Ilman ongelmien tuntemista ennen heittämistä tilanne menee joko ongelmattomasti eteen päin tai jo alkuverryttelyssä pahalta tuntumiseen. Ihan joka kerta paha tunne hermovaivoista johtuen ei aiheuta muuta kuin epävarmuuttaa siihen, että pysyyköhän kiekko kädessä vai lipeääkö se, mikä vaikuttaa heittosuunnitteluun ja itseluottamukseen. Useimmiten hermopuristusten tuntuessa käsi menee nopeasti huonoon suuntaan tai alkaa heti jumittamaan heittämistä. En vaihda ihan vähästä pakosta vasuriksi.
Että tälläistä olisi tarjolla, jos ei usko, että toiselta tenniskyynärpäävammaiselta lainaten: "Tenniskyynärpää on kamala tauti ja jos olisi pakko ottaa se tai säpäleiksi pirstoutunut sääriluu uusiksi, ottaisin luun pirstoutumisen, koska se on nopeasti kivuttomaksi ja arkea haittaamattomaksi menevä verrattuna tenniskyynärpäähän huolimatta siitä, että luun pirstoutuminen sattuu paljon enemmän". En tiedä, miten raju tenniskyynärpää hänellä oli, mutta on mullakin henki salpautunut kivusta johtuen tenniskyynärpäästä. Golfkyynärpää on samanlainen ja oli mulla senkin puolen jänteet kipeänä pitkään ja fore on riskaabelia. Siinä penkkipunnerrus ynnä moneen suuntaan punttien vetäminen auttoi paljon kivun vähentämisessä ja kivun ehkäisemisessä. Silti en vielä parin vuoden punttien epäsäännölllisellä nostelulla (talvella kyllä, kesällä ei) ole saanut foretreeniä kivuttomaksi. Tai ihmeemmin mittaa, tarkkuutta ja toistettavuutta. Oli aika epätoivoista alkukeväällä, kun en päässyt lähelle 90 metriä, mihin pääsin syksyllä
Onneksi sentään vähemmin kivuin, mutta enpä ole paljon heittänytkään millään tyylillä talven ja kevään aikana. Olen ruosteessa kaikilla heitoilla ja hienomekaniikka ruumiin hallinnassa mättää.
Jos em. ei pelota, luultavasti repii liikaa, kunnes oppii kantapään kautta, kuten minäkin
Sniff.
)