keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

No niin, tuli sit vihdoin kierrettyä Harjun uusittu rata. Muutokset olivat hyviä, kaikki oli tehty poikkeuksetta "vaikeuttamaan" rataa eli tekemään siitä mielenkiintoisempi.

Uusista PAR-luvuista tuli kyllä hieman hassu fiilis ja vaikka epätoivo vain kasvoi, rupesi touhu jopa loppua kohden naurattamaan - hyvä vitsi...

No turhaa tätä on enää vatvoa, ihmisten mielipiteet vs. rataisäntien mielipiteet on tullut selväksi, niinkuin myös oma kantani. Kummasti tämä topic vaan tuli mieleen kun se iski Harjulla tuulisena vasten kasvoja - mut onneksi hymy ei hyytynyt, vaikka heitto ei kulkenutkaan.

...Toisaalta, hyvinhän päivä meni, heitin ainakin 6 PARia!

Jani kirjoitti:Mielenkiintoista kielitieteilyä. Enää vain pitää päättää, kenen normaalituloksista par muodostuu. Golfissa tosiaan se on suunnilleen parhaan prosentin mukaan. Olisiko meillä SM-kisojen avoimen sarjan kymmenes sopiva mittari?

Varsin nuorella lajilla on se vaara olemassa, että asioita tehdään pienen kärkiporukan ehdoilla. Sitä mukaa kuin tämä "paras prosentti" kehittyy omassa pelissään, kyllästytään liian helppoihin ratoihin ja ruvetaan vaikeuttamaan niitä, lisäämään OB-alueita ja nostamaan par-tuloksia.

Pitää kuitenkin muistaa, että koko ajan lajin piiriin tulee uusia harrastajia, ja käsittääkseni sitä myös toivotaan. Kiinnostus lajiin saattaa lopahtaa, jos radoista tulee vain alueen kovimpien heittäjien hiekkalaatikko, jossa pelataan vain näiden ehdoilla. Moni varmasti muistaa ensimmäiset heittonsa tai jos itse on ollut alusta asti täysin suvereeni, niin vaikka kaverinsa tai tyttöystävänsä epätoivoiset lepakkoheitot. Alku on aina hankalaa, ja jos se on myös turhauttavaa, vailla onnistumisen elämyksiä, homma jää monella siihen. Ikävä juttu, semminkin, kun lajin pariin olisi todella hienoa saada mukaan myös naispuolisia heittäjiä, jotka kokemukseni mukaan kaipaavat alussa paljon vahvistusta onnistumisten muodossa kipinän pitämiseksi elossa.

Pallogolfilla voi olla varaa mennä parhaan prosentin määrittelemillä pareilla, mutta onko frisbeegolfilla?

Ratoja tulee onneksi koko ajan lisää ja olisi hyvä, jos osa radoista voisi säilyä jonkinlaisina uusien harrastajien "sisäänajoratoina", joissa par-tulokset ovat keskivertopelaajankin saavutettavissa. Toinen vaihtoehto on sitten vaihtoehtoiset tiiauspaikat / par-määritykset.

Turun seudulla, jossa itse vaikutan, tilanne on sikäli hyvä, että täällä on kuusi hyvää rataa, jotka kaikki ovat hiukan eri vaikeusasteisia, jolloin taitojen kehittyessä voi aina siirtyä vaativammalle radalle. Toivottavasti näin on myös jatkossa. Monella paikkakunnalla ei kuitenkaan ole edellytyksiä tällaiseen ylellisyyteen, vaan samalle radalle pitäisi mahtua niin huippupelaajat kuin sunnuntaiheittelijätkin.

Toivomus radoista jotka ovat aloittelijaystävällisiä on tietenkin ihan paikallaan.
Nummelanharjun ratahan on varsin helppo vaikka onkin ns. metsärata. Väylät ovat selkeitä eikä metsään heittäminenkään ole ihan kauhea kohtalo.
Parien laskeminen ns. oikeaan ihannetulokseen ei mielestäni tee itse radasta vaikeampaa.

Hienoahan tietenkin on jos paikkakunnalla on monentasoista rataa. Me täällä Vihdissä olemme varsin etuoikeutettuja. Meillä on tällä hetkellä kolme eritasoista rataa.

Pajuniitty - 9 väylää puistossa jossa on vielä uusia puita jotka eivät kovin hankalaa estettä tuo millekään väylälle. Mitä mainioin paikka tutustua kiekon ominaisuuksiin ja itse lajiin.

Nummelanharju - Helpohko metsärata jossa lajiin voi hurahtaa helposti. Kohtuullisen monipuolisia väyliä kohtuullisilla korkeuseroilla.

Ojakkala - Pidempi, enemmän korkeuseroja ja selkeämmin enemmän harrastavien rata.

Asiasta keskustellaan aina tietenkin omasta näkökulmasta eikä siinä mitään pahaa ole

Edelleen peräänkuulutan sitä henkilökohtaista par-tulosta. Aloittelevalla golffarilla tasoitus on 54. Tarkoittaa sitä, että hänen paarinsa joka väylällä on triplabogi. Tällöin hän pelaa henkilökohtaiseen paariinsa. Jos omaan par-tulokseen pelaaminen on jollain kentällä helpompaa kuin toisella, ei homma toimi.
Eri tiiauspaikat ovat järkevä vaihtoehto; golfkentällä ei yli 36:n tasarilla edes päästetä pelaamaan muualta kuin lähimmiltä tiiauspaikoilta.
Kaikkimullehetitähän-yhteiskuntaan tosin sopii hyvin, että viimeistään kolmannella kierroksella pitää pystyä takomaan pelkkiä paareja - ja pirkkoja.

Jani kirjoitti: Kaikkimullehetitähän-yhteiskuntaan tosin sopii hyvin, että viimeistään kolmannella kierroksella pitää pystyä takomaan pelkkiä paareja - ja pirkkoja.

Turha kommentti, sillä tästähän nyt ei suinkaan ole kysymys.

Myönnän että nyt on henkisesti erilaista pelata harjulla kun ollaan lähinnä plussalla vaikka pelaisi ihan ok

Mutta ei se masennusta saa aikaan vaan ennemminkin todisteen siitä, että harjoittelua tarvitaan vielä

Jos nyt vielä vähän vatvotaan...

Otetaan vertailuun vaikka Talin huippu. PAR-tuloksena pidetään tulosta 54 (openissa realistisempi 58 ), joka on varsin haastava, mutta antaa kuitenkin armoa jonkin verran, koska on olemassa lukuisia väyliä, joissa heittää pirkon...

Harjun PAR-tuloksessa 49 ei juuri ole joustoa, ainakaan nykyuudistuksilla. Jos nyt jostain syystä se perushyvä peli ei tuokaan niitä tarvittavia kakkosia, ei "mokienkorjauspaikkoja" juuri ole, koska lähes kaikkien väylien PARit on vedetty niin tiukaksi, että pirkon tekemiseen vaaditaan onnenkantamoisosuma...
Huippuonnistumiset jäävät mielestäni Harjulla palkitsematta heittäjää, koska loistoavauksen tai putin jälkeen käteen jää, HIP HEI, PAR-tulos.

Vaikka kommentti onkin taas tätä perinteistä viittaamista kaikenmaailman kaikkimullehetitänne-yhteiskuntaan, jolloin siirretään surkealla argumentilla mahdollinen vika itsestä muihin tämän yhteiskunnan ilmeisesti surkeisiin osapuoliin, on tilanne kuitenkin se, että vikaa saattaa löyty muualtakin...

Tuo henkilökohtainen PAR on kyllä ihan hyvä tarkastelunäkökulma, mutta se ei korjaa sitä tosiasiaa, että radat ovat eritasoisia. Ei PAR-lukua muuttamalla paranneta rataa vaativammaksi. Se on vain silmänlumetta.

Tosiasia on (kuten on aiemminkin puhetta ollut), etteivät kaikki paikat tarjoa sitä otollisinta maastoa rakentaa rata, jolloin on pakko tehdä lyhyempiä väyliä yms. Tällöin väylät vain ovat lyhyempiä, jolloin usein myös helpompia, voi voi.

Ei pallogolffaritkaan varmasti tykkää PAR-kakkosista, vaikka niitä sielläkin puolella toki on. Kyseisiä ratoja ei heillä kylläkään kelpuuteta kisoihin mukaan...

Mukavaa viikkoa!

Paritellaan nyt vielä (ihme että kukaan ei tätä sanaleikkiä ole ottanut vielä esiin.)

Tuolla ircissä taas keskusteltiin tästä hieman.
Käsite par tuntuu olevan nyt ainakin kahdenlainen. Toisille se on ihannetulos jonka saavuttamiseen vaaditaan hyviä heittoja.
Toisille par on jonkinlainen mediaanitulos, eli kohtuuheitoilla saavutettavissa ja birdie tulee sitten niillä hyvillä heitoilla.

Frisbeegolfissa on suosittu tätä mediaanitulosta ja itsekin varmaan olisin tätä mieltä jos nyt en olisi yhtä kesää tuota pallogolfia pelannut. Pariin pelaaminen tuntuu hyvältä ja birdie on sitten jo ihan superia par vitosella eagle on vielä jotenkin mahdollinen, mutta sen paremmat on jo hurjan hyvää tuuria.

Nummelanharjun kaikki väylät eivät ole kakkosia ja tämänhetkinen par 49 on kovaa valuuttaa missä tahansa harjulla järjestettävässä kilpailussa.
Jos tämä parin alentaminen romahduttaa harjulla pelaavien ihmisten määrän muutamaan niin pitää miettiä asiaa varmaan uudestaan. Jos taas uusi ajattelu alkaakin keskustelun kautta elää ja kehittyä niin ei kai siitäkään haittaa ole.

Oma parini harjulla on tällä hetkellä varmaan 52-53 enkä pysty siihen pelaamaan joka kierroksella.


Tarkoituksena oli kyllä sanoa että jos ei päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä mikä on par merkitykseltään niin tämä menee kyllä jossain vaiheessa ihan vain vänkäämiseksi.
Hienoahan olisi jos tosiaan voitaisiin jotenkin yhteisesti sovitulla tavalla määritellä radan pari ja sitäkautta tiiauspaikan tolpan informaatiosta voisi jotain hyötyä olla ihan oikeastikin.

Tee8mu kirjoitti:Ei PAR-lukua muuttamalla paranneta rataa vaativammaksi. Se on vain silmänlumetta.

Ei kai kukaan noin voi ajatella!? Samanlaisia heittoja kentällä tarvitaan, oli par sitten mikä tahansa. Ihan yhtä vaikeaa on heittää tulos 53, vaikka tolpassa lukisi mitä.

Nummelan kentällä suurin osa väylistä on par 2,5. Sellaista kun on vaikea heittää, on helpoimmat määritelty kakkosiksi ja vähemmän pakkokakkoset kolmosiksi.

Viimeinen kommenttini aiheeseen: Kentän par on silloin kohdallaan, jos hyvä pelaaja saavuttaa sen huippukierroksellaan ja huippupelaaja hyvällä kierroksellaan. Mielestäni lajin uskottavuus kilpaurheiluna nousee, jos mennään tuohon suuntaan.

Käytiin sunnuntaina Ojakkalassa ja harjulla kierroksella. Väylien 3 ja 5 vaikeutukset Harjulla olivat onnistuneita. Aikaisemmin kakkonen niistä ei ollut kovin kummoinen juttu, mutta nyt väylät voisi luokitella vaikeiksi kolmosiksi ja kakkoset lienevät melko harvinaisia. Ykkösen aita oli hyvä juttu, vaikka se olikin asennettu korin väärälle puolelle eikä näin ollen estänyt kiekkoja liukumasta pitkäksi. Meidän porukkaan kuului entinen Hangon mestari, hallitseva Hangon mestari, Suomen mestari ja tuleva Suomen mestari. Koko porukasta vain yksi heitti pirkon ja se tuli Suomen mestarille väylältä 13. Tosin tiit olivat jäässä ja tuuli melko lailla. Vaikka par-tuloksilla ei ole merkitystä, niin koko meidän porukalla oli jotenkin nihkeä fiilis pelata ja fiilis ei ollut ollenkaan sama kuin Harjulla yleensä pelatessa. Jatkuvat bogit vaikuttaa alitajuisesti ja homma meni osittain pelleilyksi. Esimerkiksi väylä 2. Heität avauksen 15 m korista joka on hieno heitto. Puttaat 15 m. putin sisään, joka on hieno putti. Kahdella loisto suorituksella tuloksena par. Jotenkin tuntuu, ettei sen ihan niin pitäisi olla. Harju on todella hieno rata ja siellä on aina ollut ilo käydä, mutta tästä kerrasta ei jäänyt yhtä hyvä fiilis kuin aikaisemmista. Oli jotenkin kettumainen olotila, vaikka sillä radan parilla ei pitäisi olla merkitystä.

voivoivoi...

No joo. Arttu on ihan oikeassa. Turhaa nurinaa asiasta jolla ei ole pelin ja tulosten kannalta minkään sortin merkitystä.

Tässähän alkaa paljastua frisbeegolfin psykologinen puoli. Hyvät heitot ei välttämättä riitä pitämään peli-iloa yllä vaan tarvitaan keinotekoinen par-lukema tukemaan heittofiilistä.
Uskon että näin voi olla helpostikin. Itse haluaisin siitä eroon

Ei kenelläkään psykologian opiskelijalla sattuisi olemaan gradun aihe hukassa?

Mä en kyllä näe ongelmaa siinä, että tolpassa lukee joku numero, jota lähteä tavoittelemaan. Jos keljuttaa, älä lue sitä tolppaa, vaan pelaa tulosta. Itse en ole koskaan tajunnut par-lukemia, enkä vastakaan mieti, mitä esim. Jani Nevantausta pitää par-lukemana.
Harjulla kolmonen on perusjuttu, kakkonen on aina hyvä. Jollakin rei'ällä nelonenkin voi olla ihan jees. Kokonaistulos on se, mikä ratkaisee.

Hyvä sen sijaan on, että keskustelua käydään asiasta. Tarvitaanko meidän lajissamme jotain ihannetulosta?Pitääkö meidän tässäkin kopioida isoveligolffia, vai olisiko tämä par-asia erottava tekijä?

Just niin. Omaa parasta tulosta sitä lähdetään aina tavoittelemaan olipa se kuinka huono tai hyvä tahansa.