Minulla ei ainakaan ole tarpeeksi tietoa, että voisi sanoa jokaisesta yksittäisestä heittäjästä, mikä on paras tapa kiihdyttää, kun ei ole dataa eri lihasten nopeudesta, voimasta, hermoston nopeudesta jne. siksi on turhaa teoretisoida, vaan kannattaa kokeilla itse eri versioita ja katsoa, millä kiekko menee tarkimmin, toistettavimmin ja kauimmas. On hyvin mahdollista etteivät nuo kolme kriteeriä toteudu yhtäaikaisesti, joten voi soveltaa vapaasti Scott Stokelyn ohjetta, että heittää tarkkuusheitot ilman kompromisseja ja pituusheitot eri tekniikalla. Silloin saa parhaat piirteet molemmista maailmoista.
Tähän asti mulla on kiekot irronneet puhtaimmin otteesta riippumatta silloin, kun repäisee kovaa kädellä vasta heiton loppuvaiheessa. Valitettavasti kiekko irtoaa kaikissa tapauksissa etuajassa, vaikkei haluaisikaan
Jaani _kiekon_ kiihtyvyyden kiihdyttäminen vähintään kiekon irtoamiseen asti on tavoite, kun yritetään saada aikaan puhdas irtoaminen sormista ja maksiminopeus kiekkoon. Tämä ei ole sama asia kuin käden liikkeen maksiminopeuden yrittäminen. Kun kerran kiekko kiihdyttää, kun rannetta ja kyynärpäätä jarruttaa heiton lopussa. Tämän erikoiselta kuullostavan tilanteen saavuttaa, kun kiekko pyörähtää etusormen ja peukalon välissä ympäri alkaen kämmenpohjasta. Se miten keikko kiihdyttää, kun käsi jarruttaa yhdessä vaiheessa heiton loppua perustuu energian siirtoon myös, kun liikkuvaa massaa on vähän (lähes kiekon paino ainoastaan) ja luotua energiaa paljon (alkuvauhti ja koko kropan tekemä työ). Energian fokusointia oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Vähän kuten surennuslasilla auringonvalon suuntaus voi tehdä tulipalon, kun energia konsentroituu pieneen alaan noin epätarkkana vertauskuvana.
Eli ihannetilanteessa kiekon huippunopeus saavutettaisiin irtoamishetkellä puhtaalla irtoamisella, kun kiekkoa kiihdytetään loppua kohden jatkuvasti kiihtyvyyttä kasvattaen. Tämä on eri asia kuin suoraviivainen vauhdin kiihdyttäminen. Jotkut väittävät, että parasta jälkeä tulisi silloin, kun kiihdytys jatkuu kiekon irtoamisen jälkeen. Sikäli se ei ole mahdotonta toteuttaa, kun kiekon paino poistuu jarruttamasta käden liikettä. Ennen kiekon irtoamista pitäisi ihannetilanteessa kiekon kiihtyä eniten, ei käden. Ei auta, että käsi menee 120 kilsaa tunnissa, jos kiekko menee 80 kilsaa tunnissa. En tiedä muuta tapaa tuon itse kokeiluun kuin mittaus ja siinä suurnopeuskamera lienee helpoin.
Olen katsellut kuva kuvalta mitaten vuosia sitten senhetkistä tekniikkaa, mutten ole koskaan vertaillut eri tekniikoita keskenään. On työlästä ja mittailu on hidasta, joten sitä on vaikeaa tehdä kesken treenin, kun tulee pitkiä taukoja mittausten ajaksi. Vaikka veisi kannettavan tietokoneen treenipaikalle, jotta siihen voisi viedä videot eri tekniikoista mitattavaksi. Tässä kalliit ammattimittavälineet olisivat tehokkaita, kun saa mittaukset ulos heti ja voi mättää seuraavan version heti perään vertailtavaksi ja näkisi kai tarkemmin mittaustulokset kuin käsipelillä mitaten. Ei ole vielä ollut pakko tehdä asioita noin työläästi kovin usein, joten kokemusta puuttuu tuosta. Ja motivaatiota
Olen samaa mieltä Jaanin kanssa siitä, ettei käsi kiihdy kenelläkään täyteen vauhtiin nollavauhdista heti. Aiemmin eri kiihdytyspisteitä verratessani onnistuin nykyistä paremmin kiihdyttämään heiton lopussa ja pääsin niin lähelle irtoamispistettä kiihdytyksen aloittamisessa, että pituudet putosivat. Siitä oli helppoa siirtyä aiempaan kiihdytyksen aloittamiseen. Liika on liikaa kaikessa. Niin myös kiihdytyskohdan myöhästämisessä. Sama pätee ainakin joilekin heittäjille toiseen suuntaan. En edelleenkään ole pystynyt heittämään yhtä pitkälle alusta asti täysillä repäisten. Pitää vielä koekilla kesemmällä lämpimässä säässä. Kun mulla lipeää kiekkoa etuajassa useimmiten ilman kiekon kunnollista sormenpäiden välissä pyörähdystä, ei kai liene ihme, etten saa lisämittoja aikaisin kiihdyttämällä? Olettaen, että pystyisin saamaan lisävauhtia kiekkoon aikaisin kiihdyttämällä, jos vain kiekko ei lipeäisi kädestä liian aikaisin. Näppitreeniä peliin ja muutenkin snapin treeniä tarvitaan ennen kuin pääsen omalta kohdaltani tekemään rehellisen testin aikaisin kiihdytyksestä. En pidä sitä mahdottomana, että heittäisin joskus pisimmälle aikaisin kiihdyttämällä. Vielä ei riitä näpit edes myöhäisen kiihdytyksen teknisesti puhtaasti suorittamiseen.
Diagnoosina väpätyksen syille, voi kokeilla putteriella ja keskimatkan kiekoilla eri määriä sormia kiekon pohjassa alkaen yhdestä lisäten yksi kerrallaan. Yksi sormi on vaikeaa, jos ei purista heiton lopussa kovempaa kiekkoa kuin aluksi. Ja tosi kovaa. Tämä on jo radikaali tapa testata asioita. Ei ole harvinaista, että pikkusormi ja mahdollisesti myös nimetön ja keskisormi yhdessä puristavat kiekkoa niin kovaa, ettei kiekko irtoa puhtaasti. Tuttu juttu minulekin aikanaan ja jotkut kiekot ovat toisia herkempiä tälle. Korkeat kiekot yleensä, Wizard, Roc ja Teebird ovat yleisesti tunnettuja pikkusormeen tarttujia ja luulisin myös teräväpohjaisten kiekkojen, kuten Avengerin ja Spiritin tarttuvan liian voimakkaalla puristuksella väärillä sormilla. Mitä aiemmin runnoo kiekkoa tiukasti sormilla, sitä helpommin kiekko tarttuu sormiin. Tällöin lihaksetkin jänittyvät ja liikkuvat hitaammin kuin kyseisen heittäjän maksimi on. Ehkä pohjaltaan pyöristetyt kiekot irtoavat helpommin mataluuden lisäksi. Ei tule heti mieleen yhdistelmää molemmista ominaisuukista. Pyöreäpohjaisia kiekkoja ovat esim. River, Flow, Quarter K ja muistaakseni QK2.
