keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Tapanote: Jaa-a, sellainen kummallisuus on käynyt, että olen ottanut alivakaan bossin käyttööni foressa. Ne kiekot, joilla aiemmin runnoin on ihan liian jyriä. Ei mee mihinkään. Wraidikin toimii nykyään. 150m vaatii jo sitten jotain megaässän opettelelua, mutta se on sitä D:tä. Laitetaan tavoitteeksi.

Ne millä mä ennen heitin ovat Nokian tai Oulun vesissä, joten viime viikot on heitetty mitä milloinkin. Pituusheittoa kämmenellä en ole kyllä edes miettinyt. Kai siihenkin joku kiekko löytyy.

Jalleen verrattuna Tapanin vasen jalka potkaisee ylös, ei eteen. Joten kyynärpään suoristamisesta, hartioiden ja lantioiden kääntämisestä syntyvä voima ei saa jalalta niin paljon vastusta, että ne kumoaisivat toisiaan. Jallekin voisi siirtää vielä nopeammin vasenta jalkaa eteen. Niin kauan kuin oikean jalan asento säilyy suunniteltuna, ei haittaa, että vasen jalka osuu oikeaan, kunhan ei satu. Vasen jalka saa mennä oikean oikealle puolelle aika reilustikin. Näissä heitoissa polvet eivät mene ristiin, eli vasen oikean oikealle puolelle saatossa.

Onko jossain keskusteltu (onko joku laskenut) paljonko alamäki vaikuttaa heiton (teoreettiseen) pituuteen?

Heitin eilen Julkujärven väylällä 17 mielestäni normaalin rystyavauksen PDllä, joka tosin lähti vähän liikaa antsassa.
Kiekko lähti liitelemään ja päätyi lähes edellisen väylän tiille. Heiton pituus oli noin 180 m, kun tasaisella heitän golfdraivia max 140 m. Voiko väylän korkeusero (ehkä 4m?) vaikuttaa noin paljon, vai osuiko heitto johonkin supertuulenpuuskaan?

jiiärrä kirjoitti:Jalleen verrattuna Tapanin vasen jalka potkaisee ylös, ei eteen.

Pari kertaa olen kisan jälkeen heittänyt ja olen yrittänyt heitoissa pitää jalkaa vähän pidempään maassa (tai tehdä jotain mikä tuntuu about siltä) ja tuntuisi vaikuttavan positiivisesti. Heitot lähtevät selvästi paremmin haluttuun suuntaan. Mutta ehkä normaaliakin useammin olen heittänyt heittoja liian mataliksi = suoraan maahan.

En tiedä sitten johtuuko suoraan jaloista vai vetääkö pää jotain vastaliikettä (vai onko se vaan jotain ihan muuta).

Olen nähnyt yli 200m heiton aviarilla ilman vauhtia

Jaani kirjoitti:Olen nähnyt yli 200m heiton aviarilla ilman vauhtia

No hö, kokeillaan muotoilla näin: tuoko metrin pudotus metrin vain kymmenen metriä lisää pituutta heittoon?

Jaani kirjoitti:Olen nähnyt yli 200m heiton aviarilla ilman vauhtia

Ootko varma, ettet ottanu yhtään vauhtia kun kattelit heittoa?

Mäkin oon nähnyt kun eräs nimeltämainitsematon M.Nirkkonen tiputti PD:n auton ikkunasta motarilla. Ei ollut pudotustakaan ku metri, mutta muutamassa sekunnissa oli jo parin sadan metrin päässä, tosin rollerina.

Se oli Beaminsterin Modern Course, reikä nimeltään Hypotenuse. 196 metriä pitkä ja jotain 60 metriä alamäkeen. Minä olin tyhmä ja heitin draiverilla vajaaksi, kun kaveri heitti fiksusti putterilla.

Minä olen nähnyt samaisella väylällä, kun joku noin 97-vuotias pelaaja heitti putterilla avauksen sinne korin taakse metsään, että rytinä vain kävi.
Entäpä sitten korkealla heittäminen ja kiekon ominaisuudet? Heittelin talvella Aviaria, Rocia ja Teerexiä 1400 metrin korkeudessa alamäkeen. Kaikki lensivät suunnilleen yhtä pitkälle. Vaikutti siltä, että kiekot olivat siellä ylivakaampia. Eli onko ohuessa ilmassa vähemmän kitkaa, eli vähän niin kuin myötätuuleen heitettäessä?

Jani kirjoitti:Eli onko ohuessa ilmassa vähemmän kitkaa, eli vähän niin kuin myötätuuleen heitettäessä?

Juurikin näin. Ohuempi ilma vastustaa vähemmän ja kiekot käyttäytyy ylivakaammin.

Tapanote kirjoitti:

Jaani kirjoitti:Olen nähnyt yli 200m heiton aviarilla ilman vauhtia

No hö, kokeillaan muotoilla näin: tuoko metrin pudotus metrin vain kymmenen metriä lisää pituutta heittoon?

PDGA:n ratasuunnitteluohjeistuksessa neuvotaan käyttämään kerrointa kolme, kun lasketaan väylän ns effective length.
http://www.pdga.com/files/documents/PDG ... es2009.pdf

Takatuuli ja nostava tuuli voi tuoda reilusti lisämetrejä. Chuck Kennedy sanoi, että 3:1 liitosuhde on todella vanhojen kiekkojen aikana tehty ja nyt ratasunnittelussa pitäisi lähteä vähintään 6:1 luvusta ja sekin on joillain kiekoilla alakanttiin.

Jalan pitäminen pidempään maassa saattaa johtaa voimakkaampaan jalalla pukkaamiseen ja sitä kautta etukenoisempaan asentoon kiekon irtoamishetkellä. Se laskee kummasti lakipistettä. Yleisimmät tavat on säätää vikan askeleen pituutta lisäten tukijalan ja ryhdin jäykkyyttä (jäykät lihakset useimmiten hidastavat liikkeitä syöden tehoa) ja käden liikeradan muuttamista. Takana alemmas ja/tai edessä ylemmäs.

Tässä olis 2 Jannen kuvaamaa videota kun heittelen. Saa kommentoida.

http://www.mediafire.com/?dzbjfi1hixjj5oy


http://www.mediafire.com/?4p5lz07ht547ccn


Kattelin että toisessa veto lähti hieman matalalta mikä saattaa välillä aiheuttaa nose uppii mutta en nopeella vilkasulla nähy itse muuta isompaa virhettä. Ehkäpä voisi yrittää vähä pienemmillä askelillaki.

Pikana joutuu kommentoimaan myöhemmin tarkemmin. Ruumis kääntyy niin aikaisin kohti kohdetta, että käsi menee vasemman kyljen vierestä ja kaukaa oikeasta kyljestä. Kun tämä johtaa massan lisääntymiseen kaukana pyörimisen keskipisteestä, pyörähdys hidastuu. Kokeilisin, mitä tapahtuu, kun odotat ruumiin kääntöä kohti kohdetta sen verran, että käsi kyynärpää edellä on lähempänä kohdetta. Kun liikut kaaressa, tämä johtaisi kiekon osumiseen kylkeesi, jos et muuta käden sijaintia taakse vedossa enemmän vasemmalle puolelle teetä.

Nyt sulla on välimallitekniikka, jossa on haittoja. Jos haluaa maksimidistanssia hakea ilman 360 kieppiä, kaarella juoksu lisää tehoa tarkkuuden kustannuksella. Jos pyörähtäisit kaarella juoksussa ensin vasaemmalla jalalla ristiaskeleella ja sitten toisen kerran oikealla vikassa askeleella, saisit lisää tehoa ja nopeamman pyörähdyksen kohti kohdetta. Tuo olisi täyttä tehoa varten. Tarkkuutta varten taas suora juoksu on toistettavampaa. Nyt Digiexpoon.