keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Kimmo kirjoitti:Jees, äijät on varmasti oikeassa. Ranteen asennosta se johtuu. Mutta jiiärrä on puhunut aiemmin mm. kämmenen keskilinjasta ja sormien asennoista, joten tulkitsin, että otteellakin voi nokkakulmaan hieman vaikuttaa..
(apua, olen sotkeutumassa suohon.. )

don't go in there! just throw =)

Ei se noin vaikeaa ole janttu

http://www.discgolfreview.com/resources ... ipit.shtml

Tossa on kaikenlaisia jujuja, mutta kaikista kikoista ei ole kuvia. Bonopanella saa sormien säryllä hillittömästi nokkaa alas. Ei kannata ehkä heittää ekaa heittoa täysillä, koska saa olla aka paksu nahka, ettei satu, jos viskoo jotain 100 m päälle.

Bonopanea kivuttomampi versio, jolla ei saa yhtä rajusti nokkaa alas, on nostaa kiekon perä peukalon ja kämmenen taitteeseen. Toki apua on vähemmästäkin. Mulla on leikkauksen jäljiltä epätyypillinen anatomia, joten en osaa sanoa, miten jäykkänä teillä on käden lihakset tuolla otteella. Mulla jäykkyyttä tulee kyynärpäästä alas sen verran paljon, että käden liike hidastuu. Jos käyttää vain kahden sormen otetta, on helpompaa nostaa kiekon perä ylös. Miinuspuolena tässä otteessa on sormivoimien rajaus kiinni pitämiseen. Kiekko lipeää helpommin kahdella sormella kuin power gripillä. Ei välttämättä sivuun suunnasta, mutta liian aikaisin kiekon täyteen pyörähdykseen sormenpäiden ympäri minun pienillä voimillani.

Jos heittää antsaa, voi kääntää olkaniveltä, kyynärpäätä ja varsinkin rannetta rajusti myötäpäivään ja silloin kiekon nokkakulmaa saa todella alas. Hyssessä peilikuva samasta tekee saman vaikutuksen.

Nokkakulma on summa ruumiin nojauskulmista etu- ja takakenoissa+ranteen kulma+kiekon kulma kädessä+käden liikeradan nousu- tai laskusuunnan kulma. Jos fysiikan lakeja ja kiekkoon vaikuttavia aerodynaamisia voimia ajattelee, myös tuulen suunta vaikuttaa lentoon. Sitäkin voi joutua kompensoimaan heiton suunnittelussa ja toteutuksessa.

Upsilla Epic kääntää nokkansa alas kierteen jälkeen:-)

Thanks, mielenkiintoinen linkki

Lueskelin vähän ameriikan foorumeita ja näyttää olevan ihan yleismaailmallinen ongelma
Tuossa videossa on pari hyvää tippiä: http://www.youtube.com/watch?v=izU02Cf4M7g

Kimmo kirjoitti:Thanks, mielenkiintoinen linkki

Lueskelin vähän ameriikan foorumeita ja näyttää olevan ihan yleismaailmallinen ongelma
Tuossa videossa on pari hyvää tippiä: http://www.youtube.com/watch?v=izU02Cf4M7g

Tuossa videolla sanotaan, että snappiä saa lisää ojentamalla ranteen heiton lopussa nopeasti.
Kysymys kuuluukin että miten ihmeessä? Olen sitä yrittänyt tänään ja eilen, enkä vain tajua kuinka ranteen saa suoristettua heiton lopussa, niin että siitä olisi hyötyä heiton pituuteen.
Joten jos te viisaammat voisitte valaista asiaa ja antaa vinkkejä kuinka tuota voisi harjoitella?

VivianDargon kirjoitti:

Kimmo kirjoitti:Thanks, mielenkiintoinen linkki

Lueskelin vähän ameriikan foorumeita ja näyttää olevan ihan yleismaailmallinen ongelma
Tuossa videossa on pari hyvää tippiä: http://www.youtube.com/watch?v=izU02Cf4M7g

Tuossa videolla sanotaan, että snappiä saa lisää ojentamalla ranteen heiton lopussa nopeasti.
Kysymys kuuluukin että miten ihmeessä? Olen sitä yrittänyt tänään ja eilen, enkä vain tajua kuinka ranteen saa suoristettua heiton lopussa, niin että siitä olisi hyötyä heiton pituuteen.
Joten jos te viisaammat voisitte valaista asiaa ja antaa vinkkejä kuinka tuota voisi harjoitella?

Ranteen kääntäminen lihasvoimalla perusasennosta oikealle samaan aikaan, kun ranne muutenkin kääntyy oikealle, lisää kiekon vauhtia ja jengaa kiekkoon. Ajoitus on poskettoman kivaa oppia=ihan sikaa. Pelkkä kääntäminen oikealle ei riitä, pitää heti perään lyödä jarrut pohjaan ranteen liikkeessä, jotta kiekko lähtee kiertymään etusormen ja peukalon kärkien välissä kunnolla=lisäjengaa varsinkin, mikä pitää kiekon pidempään vaakalennossa, siten ilmassa, siten etenemässä.

Kuivaharjoittelu ei ole sama asia kuin oikea heitto, kun kyynärpää ruuvipenkkiin kiinnitettynä vain ranteella nakaten ei saa kiekkoja riittävään nopeuteen, jotta ne pysyisivät ilmassa, kun kiekot on suunniteltu pysymään vaakana paljon suuremmissa vauhdeissa. Kun saa kiekon suunniteltuun nopeuteen ja siihen päälle lyö löylyä lisää ranteen lisävauhdilla ja -kierrosluvuilla, kiekko pysyy sekunnista useampiin ilmassa heiton loppuvaiheessa=lisämetrejä. Toki kiekot eivät kulje kovin nopeasti heiton lopussa, mutta kaikki auttaa.

Jos seisot talon nurkalla siten, että selkä ja kohti kohdetta ojennettu käsi on suorana selkä ja käsi seinää vasten niin, että ranne, käsi ja kiekko ovat ohi nurkasta ja voivat liikku vapaasti ohi ranteen perusasennon, voit viskata pelkällä ranteella ja kiekkoa sormenpäiden välissä kiertäen. Voit myös ottaa varovasti vauhtia kädellä, jotta saat kiekon lähtönopeuden lähemmäs tavallista. Kannattaa kokeilla myös draivereilla, jotta näkee, miten pieneksi feidin saa. Jos voi heittää esim. Z Predatoria esim. 30 m niin, ettei kiekko feidaa, on jo aika kätsät jengat kyseessä.

Sellainen vinkki vielä, että kyynärpäätä oikaistessa ranne liikkuu taakse luonnostaan. Jos vastustaa lihasvoimalla tätä ranteen taakse taittumista kovaa, ranteen yläpuoliset jänteet venyvät kuin jousi, eikä kämmen käänny, kuten sarana. Kun ranne lähtee liikkeelle oikealle, juosimaisesti venyneet jänteet siirtävät käden nopeammin oikealle.

Mä olen aika surkea harjoituspituuksissa niin, ettei kyynärpää liiku. On aika vaikeaa saada kylmiltään yli 5 m rystyltä, kun monet heittävät monin verroin tuon. Mulla lämmiteltynä menee tekniikan osuessa kohdalleen noin 10 m ja kiekko feidaa tosi vähän nopeuteen verrattuna. Reilusti vähemmällä feidillä kuin ilman ranteen jarruttamista. Kämmeneltä menee jotain 12-14 m. Muutamankin sentin liike kyynärpäässä tuo monta metriä lisää, joten noi luvut ovat mutua.

Pönkä. Lyhyt vai pitkä? (vai jotain siltä väliltä)?

Kimmo,

jaNttu kirjoitti: don't go in there! just throw =)

Thanks Jaani
...mutta tämä asia vaivaa minua. Yritän mielessäni purkaa heittosuoritusta osiin ja tällä hetkellä on prosessissa tuo viimeinen askel, eli tukijalan eteen vienti, eli keihästermein, pönkä. Pitääkö sen viimeisen askeleen olla lyhyt, niin että vetovaiheen jälkeen askeleet jatkuvat yli ("läpijuoksu")? Vai pitääkö viimeisen askeleen olla vähän pitempi, niin että vauhti lähes pysähtyy tukijalan varaan (pönkä pitää)?

Kimmo kirjoitti: tällä hetkellä on prosessissa tuo viimeinen askel, eli tukijalan eteen vienti, eli keihästermein, pönkä.

Siis pönkkä, eli tuki(jalka), jonka päältä heitetään? Pönkän päältä voit heittää upsin ja jossain määrin kämmenenkin, mutta rystyheitossa luultavasti vain rikot paikat jos yrität.

Mitä pidemmän vikan askeleen otat, niin yleensä sen enemmän saat siirrettyä omaa vauhtiasi kiekkoon. Sitä helpommin myös rikot paikkasi. Semmonen joku kultanen keskitie lienee paras Källströmin pönkän ja läpijuoksun välistä.

Tapanote kirjoitti:Siis pönkkä, eli tuki(jalka), jonka päältä heitetään? Pönkän päältä voit heittää upsin ja jossain määrin kämmenenkin, mutta rystyheitossa luultavasti vain rikot paikat jos yrität.

Paikat on jo rikki.
Mutta joo, ehkä olet oikeassa. Tuo pönkkä -käsite on vähän huono frisbeegolfin rystyheittoon. Mutta varmaan ymmärrät mitä tarkoitin. Lyhyt vai pitkä viimeinen askel? Vauhti reilusti tukijalan yli vai jyrkkä pysäytys?
Ja miten jalkaterän asento olisi hyvä olla tukijalan iskeytyessä maahan? Pönkässähän jalkaterä osoittaa suoraan eteen, mutta frisbeegolfin rystyheitossa kai kello kymmeneen on hyvä?

EDIT: Amalta tulikin mieltäni rauhoittava vastaus. Kultainen keskitie on hyvä

Kyllä se kannattaa pitää aika lyhyenä siksi, että mitä suppeammassa tilassa olet, sitä paremmin saat kiertoa kroppaan. Jos oot leveässä haara-asennossa, niin todennäköisesti kovaa kiertyessäsi joudut nojaamaan eteenpäin ja menemään huonoon ryhtiin helpottaaksesi lantion kiertoa. Tai siis sun kroppa luulee tekevänsä asian helpommaksi, mutta oikeastaan kierto jatkuu vain yläkropassa ja alaselkä huomauttaa asiasta vähän myöhemmin kivun muodossa.

Kun pitää askelen lyhyenä, tasapaino pysyy parempana ja lantio tykkää enemmän.

Noin nyrkkisääntönä juoksuvauhdin kasvaessa askelpituus kasvaa. Jos ottaisi hiipimisnopeuden askelpituuden täysvauhtiseen juoksuun, lentäisi naamalleen. Jaani viittasikin jo siihen, ettei mikään paikka saa jumittaa ja että on pystyttävä kääntymään takaa eteen esteettömästi. Kun nilkka ja lantionivel eivät käänny tehoa jää tuottamatta, tulee nytkäys, joka kääntää jokaisen ruumiinosan asentoa ja pahimmillaan estää heittäjää saamasta kiekkoa lentämään kohti kohdetta. Lantionivel on avainasemassa ja askeleen pituus määrää, riittääkö tuon nivelen liikkuvuus siihen, että saa ruumiinsa osoittamaan kohti kohdetta silloin, kun kiekko irtoaa.

Varpaiden osoituskulmaa kannattaa vaihtaa kontrolliheiton ja maksimipituusheiton välillä. Tarkkuusheitossa ei tule kuin haittaa siitä, että kääntää varpaat 180 astetta pois kohteesta, kun 40 astetta ei tuo mitään tehoa pituusheittoon. Kun jokaisella on eri tekniikka siinä, miten kauas taakse kurkottaa taakse vedossa maksimipituusheitoissa ja tarkkuusheitossa sekä nivelten liikkuvuus vaihtelee henkilöstä toiseen ja iän mukana samalla henkilöllä, on parasta etsiä itselle sopivat jalan kulmat laskeutumisessa ja askelpituudet eritehoisille heitoille. Ja iän sekä vammojen lisääntymisen myötä tarkistaa välillä, onko tullut muutoksia. Jos huomaa ongelmia siinä, että kiekot lähtevät vasemmalle, kannattaa tehdä heti tarkistus. Silloin kannattaa lyhentää askeleita, koska spagaatissa lantionivelen liikerata on noin nolla verrattuna lyhyen askeleen liikkuvuuteen.

Osaattekos sanoa, että miten tässä talvella pystyisi treenaamaan draiveja ens kesää varten? Tai miten pystyisi treenaamaan voimaa. Talvella ei pääse kuitenkaa itse kiekolla niin paljoa heittelee, mutta salille pääsee säässä kuin säässä. Eli jos salilla haluaa treenata voimaa, mikä auttaisi draiveihin niin mitä liikkeitä kannattaisi tehdä?

kandee alottaa noiden 59 sivun lukemisella, aika hyvin löytyy tipsit joka reeniin.