keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Noukka kirjoitti:No en minäkään pelännyt ennen muuta kuin noita Villen mainitsemisia juttuja, kunnes tuli se paha liukastuminen ja totaalitauko kiekon heitosta on jatkunut jo yli 4 kuukautta. Kohta kun pääsee uudestaan aloittamaan niin varmaan sitä on ainakin aluksi ylivarovainen.

Alkuun sietää ollakin, paikkoja kuntouttaessa ei kannata repiä, vaan tunnustella ja "kuunnella" kroppaa ja pelata kivun sallimissa rajoissa. Tästä luulen, että olemme kaikki samaa mieltä. Tosin 4 kk totaalitauko harvoin on paras ratkaisu, yleensä kevyttä treeniä kannattaa alkaa tehdä heti kun pystyy.

Jep... Kohta 5 vuotta pelleilly foren kanssa. 2009 heinäkuussa lähti viimeks hyvä fore hysse. Tais olla ranne poikki sillon. Täysin luonnoton heitto luja matala fore hysse joka ei väpätä.

kato,kato American ihme Arttu se siellä:) Kyl mä odotan sun painavan forea mukille nyt tulevan viikonlopun St. patrick's classicissa ja tunkevan ittes 5 joukkoon! Hä?!

En tiedä nykyisistä parantumisohjeista, mutta jännevammat saattavat kestää helposti yli 3 kk parantua ja sittenkin pitää heittää vähän ja himmaillen. 4kk tauko itselläkin alla ja 80 vajaatehodraivia tiistaina ja kyllä tekee ranteessa hellää. Ahneena yritin opiskella tekniikkaakin, kun pääsee osin puhdistetulta pöydältä liikkeelle. Kun vajaatehoisissa heitoissa voimat riittävät paremmin ranteen jarruttamiseen heiton lopussa kiekon pyörähtämisen tehostamiseksi, niin muutamasta onnistumisesta innostuneena yritin sitä lähes joka heitossa. En ole tehnyt sitä aiemmin noin isoissa määrin. Kun kylmiltään lähti, oli näköjään ruumiin kesto aika rajoilla. Mikä ei vammauta, vahvistaa

http://www.youtube.com/watch?v=K-TomQA9xzs

Mukana kiekkolinko Fyhr, joka näyttää tasapainon mallia. Ei ole ryntäilyä siinä.

Mun nuo kolme ekaa forea on ihan jees. Ekana Star Wraith, tokana aika kulunu Champion Dessu, kolmantena 172g X-Nuke. Ekaa heittoa en muista, kunnolla, ei mitään hälyttävää tosin, mutta toka oli pitkä. Se lensi kovaa vielä 100 metrin kohdalla yli 2m korkuisena verkkoon antsassa. Samoin Nuke, mutta se ei lähtenyt yhtä kovaa kädestä. Piti varoa yli kääntämistä.

Nyt joku kommentoi, että mihin jäi ryntäily ja hyppäys. No, heitin kiekoilla, joita ei voi runtata voimalla eteenpäin, joten piti olla rannesvengiä.
Olkapää ei kestä monta forea putkeen, mutta kroppa ja jalat ei joudu mulla kovin kovalle rasitukselle, niinkuin ehkä näkyykin. Ei enempää vammoista

Siinä ei ole enää samanlaista etuaskeleen ylimitoitettua kurotusta kuin ennen. Lähtee hemmetin paljon paremmin kuin viime kesänä tai koskaan aikaisemmin. Jos heittäisi kauheella jyrällä, niin sitten haen vähän ylempää ja teen Tapanote-hypyt perään, mutta alivakaalla siihen ei ole tarvetta eikä mahdollisuuttakaan.

No, mites nyt sitten se pikkuvarpaan koukistus 0,82 millisekuntia ennen akillesjänteen rentoutusta kun ilman kosteusprosentti nousee välille 58-67,3?

Jaani kirjoitti: ilman kosteusprosentti nousee välille 58-67,3?

Tarkkuutta niihin mittauksiin

Jaani kirjoitti:http://www.youtube.com/watch?v=K-TomQA9xzs

Siinä ei ole enää samanlaista etuaskeleen ylimitoitettua kurotusta kuin ennen. Lähtee hemmetin paljon paremmin kuin viime kesänä tai koskaan aikaisemmin. Jos heittäisi kauheella jyrällä, niin sitten haen vähän ylempää ja teen Tapanote-hypyt perään, mutta alivakaalla siihen ei ole tarvetta eikä mahdollisuuttakaan.

Asiallisen näköistä näpyttelyä. Pitää vissiin itsekin hommata jotain muitakin kiekkoja kuin Bosseja tohon kämmenheittoon, ettei tarvisi aina rykiä niin paljon.

Kyllä pannu lähtee näköjään pienemmällä neppailullakin. Jäin itse katselemaan videoista juuri sitä vapaan käden käyttöä, mitä monsteri joskus painotti, kun heitoissa ei ollut paljoa suurempaa korjattavaa. Pari ekaa vetoa näyttää kyllä tasapainoisilta.

Tästähän on tulossa tiukka showdown. Se melkein pitäisi kuvata tänne pimp my drive osioon .

Neppailua tarvii, kun heittää alivakaata pannua ja haluaa pitkää glideä. Bossilla tulee sitten enemmän kaikkea, erityisesti feidiä ja skippiä, miksi sitä ei ole väylällä kiva heitellä.

Mikolla on mainio tyylinäyte kaarella juostun heiton saatosta. Saatto on myös suorassa linjassa juoksussa peilikuva viimeisestä askeleesta ja se varmistaa sen, että heitosta ei tule nykivää, kun yksikään nivel ei törmää liikeratansa äärilaitaan.

Jaanin foreista on vähän vaikea sanoa, oliko kyseessä kulloisenkin kiekon lentoradan manipulointi, kiekon ominaisuuksien kompensointi, erilaisten lentoratojen haku, vai jotain muuta. Juoksusuunnat vaihtelivat suorasta takaa eteen linjasta vinosti eteen juoksuun. Noin kohdassa 2:13 lähtevässä heitossa selkä on kaarella taakse ja lantion luiden välinen linja on samassa kulmassa hartioiden kulman ja käden heiton sekä saattoliikkeen kanssa. Kaiken saaminen samaan linjaan joka kerta vähentää vaihteluja heittojen välillä. Aiemmin olin havaitsevinani osassa heitoista, ettei selkä ollut kaarella joka heitossa, vaan pystyssä. Ja lantion sekä hartioiden välinen kulma ei ollut joka kerta keskenään sama. Alun heitoissa käden liike heitossa ja saatossa olivat eri kulmissa ja siten kiekko kääntyi eri kulmaan lennossa kuin heitossa. Eli saaton käden liike määräsi lentokulman yhdessä kiekon vakauden kanssa.

Kiekot näyttivät sopivan noihin tehoihin Jaanille, koska lentorata näytti seuraavan melko tarkkaan saaton käden liikkeen kulmaa. Kuinkahan pitkälle Jaani heittäisi rystyllä vähäfeidisellä nopealla liitävällä kiekolla vs joku TeeRex tai Boss? Sama helpompi suorien väylällä pysyvien lentoratojen kevyiden neppausheittojen hyöty tarkkuudessa ja toistettavuudessa on saatavilla rystyllä kuin forellakin. Tosin foressa tekniikka on vaativampaa alivakaammilla kiekoilla, kun heitetään kovaa, joten toistettavuuteen ja tarkkuuteen saa isomman turvavälin vajailla tehoilla heitettäessä. Paitsi että ranteella saa jengaa lisätä aika rutosti forella kun vain kulmat säilyvät. Sitä taisi olla Jaanilla tarkoituskin tehdä.

Jaanin tehoilla rystyllä pituuskontrolli menee vaikeammaksi suoremmilla kiekoilla. Pituutta on mahdollista säätää vajaavauhdeilla juoksemisella tai paikaltaan heittämisellä sekä taakse vedon pituuden muuttamisella. Jokaiselle tulee pituuksien muuttuessa säätövaihe pituuksien säätämisessä.

Toteutus Jaanilla oli rentoa ja siksi tarkkaa. On se kivaa olla kova käsi, kun voi rennolla rauhallisella liikkeellä pistää ilman hirveitä revityksiä satasen yli kämmeneltä. Monsteri pistää paljon isommat juoksuvauhdit taakse ja kääntää siten ruumiinsa taakse vedosta saattoon selvästi nopeammin. Siirtäen siten paljon enemmän liike-energiaa kiekkoon ruumiista. Siinä Jaanilla on vielä lisämittoja tarjolla. Monterilla on usein lyhyempi taakse veto ja silti kiekko lähtee vihaisesti ja pitkälle. Kovassa draivissa monsterin käsi liikkuu kiekon irtoamisen jälkeen kaksi kierrosta automaattisesti liike-energiasta johtuen jarruttaen pehmeästi, kun käden lihakset ovat lötköinä. Se suojelee paikkoja. Siinä on hyvä vinkki siitä, miten löysä käsi saa olla saatossa terveyden ylläpitämisen näkökulmasta.

Ok.

Pitää laittaa joskus vielä kovia foreja. En tosin tiedä sitten, mikä on hyöty. Tollasella "neppailulla" menee 120 metriä, enkä ole yhtään varma pituuden kasvusta jos lähtee kiskomaan kunnolla. Kaipa sekin pitää treenata.

Jenkeissä on kuulemma tarkoituksella hankalaksi suunniteltuja väyliä, jotka voivat vaatia enemmän kuin 120 m forella neppauksen yhdistettynä Jaanin rystypituuksiin lentoratojen puolesta. On se kumma, jos ei löydy sopivaa kiekkoa yli 120 m antsoihin rystyltä pitämään foren pituustarpeet kurissa. Varsinkin kun lisävauhdeilla voi saada lisämittaa. Neppailu on pitkässä juoksussa enemmän tulosta laskevaa kuin reilusti yli 120 m kämmenheitto, kun huomioi, miten pitkälle rysty menee Jaanilla. Toki teoriatasolla lisämitasta ei ole muuta haittaa kuin terveyden vaarantuminen, mutta taitaa olla aika harva kierros, milloin siitä tulokset paranevat muilla kuin puoliksi tuurilla tulleista heitoista. Enemmistö kiekoista jaksaa pitää antsan loppuun asti päälle 120 m heitoissa. Varsinkin kun välillä voi olla hyvä, että kiekko ei laskeudu rollerikulmassa, vaan oikaisee lähes vaakaan ennen kuin putoaa maahan.

Jos nyt kaivamalla pitäisi kaivaa jotain teoriaetua lisätehoista kämmenelle, niin rollerille voi joskus olla tarvetta. Ei vain Suomessa ole monikaan rata niin hyvin ajeltu ja niin pitkä, että ekassa heitossa olisi ykkösvaihtoehto ottaa kämmenrolleria. Pelastusheittona siitä voi olla hyötyä harvakseltaan.

jiiärrä kirjoitti: On se kumma, jos ei löydy sopivaa kiekkoa yli 120 m antsoihin rystyltä pitämään foren pituustarpeet kurissa.

Oikeakätinen kämmenheittäjä heittää metrin pari korkean reilusti oikealle päätyvän heiton. Miten se tehdään rystyllä? Tai miten antsalla saadaan skippimään oikealle pitkän heiton päätteeksi?

Fore neppi 120m... toi pituus "neppamalla" on jo hyvinkin riittävä pituus. En usko että se repimällä paranee,repimällä sektori "levevenee" kohtuullisen paljon ja roppa ei tykkää hyvää!

Tossa esim Jarmo heittää tollasen reilun satametrisen foren. http://youtu.be/toRf1ZgCI3U?t=1m23s
Jos kuvittelisi tuohon kiekon lentoradan päälle puunoksia, eli että kiekko ei voisi lentää korkeammalla luin lentää. Miten sama tehtäisisin rystyllä (no rollerilla, mutta se ei aina ole mahdollista).
Ihan korille asti tossa piti heittää jo suht kova fore.