keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Terve,

Tänä kesänä olen onnistunut hukkaamaan ennätysmäärän kiekkoja. Syynä osittain heittojen pidentyminen, mikä tietty on hyvä. Huonoa puolestaan on se, että nykyään ei hukattuja kiekkoja enää saa takaisin. Vielä viime ja toissa vuonna (jolloin aloittelin lajin parissa) minulle palautui useita hukkaamiani kiekkoja. Tänä vuonna ei ole palautunut yhtään, vaikka olen yhden hukkaaminen kiekon jopa nähnytkin.

Tästä päästäänkin asiaan, jonka vuoksi tämän viestin kirjoitin. Eli miten pitäisi suhtautua tilanteisiin, joissa erittäin suurella todennäköisyyllä törmää omaan kiekkoonsa, josta on yhteystiedot sutattu ja kirjoitettu uudet tilalle? Etenkin Tampereen Vihiojalla tuntuu olevan paljon pikkupoikia, joilla on reput täynnä vastaavia kiekkoja. Osittain ymmärrän tämän "löytäjä saa pitää" -tyyppisen ajattelin, kun vahvemmat harrastajat eivät jaksa kalastaa kiekkojaan ojista ja muist ryteiköistä. On kuitenkin ihan eri asia, jos pitkän avauksen (tai useamman harjoitteluheiton) seurauksena kiekko jää näkyvälle paikalle, josta sitä itse vaan ei satu löytämään.

Onko lajin pariin siis muodostunut jokin yleinen käytäntö kiekkojen löytämisen suhteen?

Terkuin,
--Mikko

Ikävää, mutta erittäin totta, varsinkin Vihiojalla. Kun pojilta kysyy "onko löytökiekkoja?" vastaus on aina "ei". Sitten kun kysyy "onko kaikki kaupasta ostettuja?" vastaus on "kavereilta saatuja ja serkuilta ja joulupukilta ja batmanilta"... Mutta koskaan ei ole löytökiekkoja, vaikka jätkillä on reput täynnä 0-15v vanhoja erittäin kuluneita kiekkoja joissa on useampi nimi, ja harrastushistoriaa on se 2kk. :--------------)

Ois jännä nähdä mitä niiden vanhemmat sanoo. Onko niille todella opetettu kotona että jos löydät jotain missä on yhteystiedot, on ihan jeppiskamaa vetää ne yli ja todeta että se on mun nyt.

Nimimerkillä en ole saanut tänä vuonna yhtäkään kiekkoa yhdeltäkään Tampereen alueen radoista takaisin.

Oho mitä ryhmää treellä! Meillä Vaasassa on kyllä kans tullu vastaan yks ensimmäistä kesää heittävä porukka jolta on löytyny muiden kiekkoja laukusta
Mutta pari mun kiekkoa on kyllä tullu takasikki.

tämä kiekkojen palautushomma on ihan normaalia lajiin opettamista junioreille. Yleensä parvi vasta alottaneita vaahtosammuttimia alkuunsa pistää kiekot laukkuunsa mutta muutaman ystävällisen juttutuokion jälkeen alkavat kiekot taas palautua omistajilleen, varsinkin jos laji alkaa enemissä määrin innostamaan. Tällähetkellä vihnulla on uusi vaahtosammutinsukupolvi pöristelemässä, mun kiekot alkaa tulla jo takas, voin jutella pojille että tulee muutkin.

toki olen itsekin esittänyt asiani neutraalilla sävyllä ja kehottanut palauttamaan mahdolliset löytökiekot, jos se jäi epäselväksi äskeisestä.

Nummelassa oli pari vuotta sitten samanlaista ongelmaa. Jani taisi käydä muutaman pojan kotona juttelemassa kun oli selkeitä tapauksia ja homma on sen jälkeen ollut rauhallisempaa. Siihen aikaan Nummelanharjun kympin avaukset katoilivat ajoittain varsin kummallisesti ihan avoimelta paikalta.

Jostain syystä kuitenkin itselle on tullut sellainen mielikuva, että nimi ja numero kiekonpohjassa ei tarkoita ihan kaikille yhtään mitään. Omia kiekkoja ei ihan suurella prosentilla ole palautunut. Nykyään jos kadotan kiekon niin en enää suuremmin kiekkoa takaisin odota. Harmi sinänsä, harvemmin hukkaa sellaisen kiekon jota ei haluaisi takaisin

Meikäläisen fiilikset tältä kaudelte Talin suhteen on että löytökiekkoja tulee kopille runsaasti, mutta varmaan yhtä paljon ns. "vaihtaa omistaajaansa". Eli kentän käyttöaste on erittäin kova, eikä kaikilla taida olla täysin selvä miten löytökiekkojen kanssa toimitaan. Vielä pari vuotta sitten lähes poikkeuksetta Talissa hukattu kiekko tuli pari päivän sisällä kopille ja parhaassa tapauksessa siitä vielä soitettiinkin perään, tänä vuonna olen ainakin itse oppinut karvaasti ettei kiekkoja kannatta unohdella oheistapahtumien yhteyksissä kentälle tai niitä ei näe enää koskaan.

Tässä on pakko pistää kunniaa Talin suuntaan. Olen hukannut sinne 4-5 kiekkoa ja kaikki saanut takaisin.
Upeeta toimintaa. Nummelan Harjun radalle (kotirata) olen kadottanut 5-6 kiekkoa ja yksi jäänyt
matkalle, joten ihan hyvä prosentti täälläkin. Meillä oli Nummelassa ongelmaa tän suhteen joskus
viimekesänä, mutta "kopla" (pikkupoikia, ei seurassa) jäi kiinni ja senjälkeen taas homma pelannut hienosti.

Erittäin hyvä ketjun avaus ja tärkeä keskustelun aihe – hiukan laajennettunakin.

Heti aloitettuni tämän lajin harrastamisen neljä vuotta sitten panin ilokseni merkille, että frisbeegolfin pariin on hakeutunut poikkeuksellisen fiksua porukkaa. Käsitys vahvistui seuraavina vuosina entisestään, kun sain hukkaamiani kiekkoja takaisin jopa satojen kilometrien päästä. Huikein tapaus oli, kun monille palstalaisillekin tuttu Jarvasto kävi Seinäjoella kaivamassa Jouppilanvuoren radalta miehenmittaiseen heinikkoon hukkaamani lätyn ja postitti sen minulle Turkuun. Iso kiitos vielä kerran! Olen itsekin ottanut tavakseni soittaa löytämässäni kiekossa olevaan numeroon ja ilmoittaa, mistä läystäkkeen saa takaisin. Anna hyvän kiertää on hyvä slogan tässäkin yhteydessä. Valitettavasti sana ei ole ihan kaikkien korviin kiirinyt.

Sitä mukaa, kun laji leviää ja mukaan tulee entistä enemmän porukkaa, myös lajin etiketin siirtäminen uusien pelaajajoukkojen tietoon muuttuu hankalammaksi. Täällä Turun seudulla esimerkiksi homma toimii hienosti etenkin Lausteella ja Kaarinassa, joissa paikallinen sura "pitää jöötä" ja löytökiekoille on oma laatikko, jonne radalta löydetyt lätyt voi tiputtaa. Ruskoltakin joku löysi lättyni ja ilmoitti siitä minulle, tosin sielä en sitä ole takaisin saanut Sen sijaan Paraisilla on ollut havaittavissa toisenlaista ilmastoa. Sikäläiset harrastajat ovat aloittaneet lajin "omin nokkineen" ilman vanhempien harrastajien opastusta, ja välillä meno on kuin villissä lännessä. Avauksia heitetään sekaan, vaikka väylällä on vielä edellisiä heittäjiä ja löytökiekkoja ongitaan radalla olevasta kahdesta lammesta suoraan omaan käyttöön alkuperäisille omistajille ilmoittamatta. Koreille jäädään lorvimaan vaikka seuraavia on jo tulossa ja Vihiojan tapaan varhaisteinit liimautuvat kylkeen mankumaan itselleen kiekkoja.

On tietysti vaikea ryhtyä kukkahattutädiksi ja lähteä torumaan ja opastamaan toisia, siinä voi tulla helposti nenä kipeäksi. Kokeneempien harrastajien panosta totisesti tarvitaan, jotta laji säilyttää herrasmiesmäisen luonteensa. Tämä on tärkeää senkin vuoksi, että lajia harrastetaan monin paikoin lajia harrastamattomien ihmisten keskellä. Jos frisbeegolfin etiketti ei ole kaikille harrastajille selvää, ennemmin tai myöhemmin sattuu jotain ikävää, joka saavuttaa enemmän julkisuutta kuin mitä lajista on onnistuttu omatoimisesti maailmalle levittämään.

Yhtenä ongelmana tässä asiassa on se, että osa porukasta ei tunne minkään etikettien lisäksi myöskään löytötavaralakia. Jos asiassa on epäselvyyttä, niin voi tsekata ihan on-line osoitteessa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1988/19880778. Itse epäilen, että nuori porukka (ja moni muukin), ei tiedä toimivansa lain vastaisesti, jos pitävät löytämänstä kiekot itsellään. Tässä ei nyt ole kysymys ihan pelkästä etiketistä.

Laissa etenkin kohta:

---clip---
3 §
Vähäarvoinen löytötavara

Vähäarvoisena pidetään löytötavaraa, jonka raha-arvo on enintään 20 euroa ja jolla ei ilmeisesti ole omistajalle erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa.
---clip---

Tästä kohdasta/pykälästä tuntuu välittyvän yleisissä puheissa aina vain tuo rahasumma. Kaikki varmasti ymmärtävät, että kiekolla on juuri "erityistä käyttö-, tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa". Lisäksi, vaikka tehtäisiinkin typerä tulkinta, että kiekko on "vähäarvoinen", niin siinäkin tapauksessa on löydöstä ilmoitettava:

---clip---
6 §
Vähäarvoisesta löytötavarasta ilmoittaminen

Vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta, joka on tapahtunut muualla kuin 5 §:ssä tarkoitetussa laitoksessa, on löytäjän ilmoitettava omistajalle, jos tämä on tiedossa. Vähäarvoisen löytötavaran, jonka omistaja ei ole vaikeudetta selvitettävissä, saa löytäjä pitää.
---clip---

t. Ville L

PS. Olen hukannut Vihiojalle yhden kiekon, ja se tuli takaisin.

Itse eksyin lajin pariin tuossa kolmisen kuukautta sitten, kavereiden innostamana. Huomasin kovin nopeasti et kaverit nappaili nimellisiä kiekkoja mukaan, ilmoittamatta omistajille. Jos siis sellaisia löysivät. Ihmettelin siinä sitten, että eikö näille voi soittaa ja kertoa et kiekko on löytyny ku nimikin tässä on? No eihän niille voinu soittaa.

Aika nopeasti sitten erään yllyttämänä aloin seuran siipien suojassa liikkua ja seuralaisten kanssa heitellä Porissa uudella kirjurinluodon radalla.Sen jälkeen alkoi omia kiekkoja kertymään kassiin ja kirjottelin niihin nimet ja numerot, tietty vähän epäuskoisena kun kaveritkin niitä kiekkoja varasteli. Nooh, eräässä viikkokisassa jätin vahingossa ihan uuden tiipparin radalle. En heiton jälkeen nostanu mukaani ja sinne jäi. N.tuntia myöhemmin kun tajusin, että se puuttu menin ettimään sieltä kun muistin mihin jätin. No ei kiekkoa tietenkään ollu missään. Siinä pari poolia oli ollu radalla ja näin niitä parkkipaikalla ni kyselin et onko kiekkoa näkyny..eihän sitä ollu. nooh, pari viikkoa, niin mulle tulee puhelu et mun kiekko on löytyny Ulvilan radan 8 väylän ojasta. Ihanaa, että oli rehellinen löytäjä ja palautti, mutta en taatusti sitä Ulvilaan ollut jättänyt.

Tällä viikolla kans sattui aika erikoinen tapaus. Lähdin yksin heittelemään Ulvilan radalle ja siinä kahdeksannella väylällä heitin eka mielettömän pitkän avauksen (itselleni siis pitkän n. 95m ) mutta vaan n.20m väärään suuntaan ja katoin, että sinne meni lampeen kiekko. Sitte toinen avaus, jäi lyhyeks ja ojaan. Kumpaakaan en löytäny vaikka puol tuntia etin. Nooh, lähdin kotio ja kävin foorumin sivuille kirjottamassa et hukkasin kaks kiekkoa ja kerroin et mihin ne meni. Illalla tuli viesti kaverilta et "mitäs sanot jos löysin sun kummankin kiekon?". Totta kai olin innoissani. Seuraavana päivänä kun kuulin tarinan miten ne löyty, en voinu ku hämmästellä tätä touhua. Kaverit oli ettiny lammesta omaa kiekkoaan ja siinä sitte joku jantteri oli pyytäny kattomaan et onko hänen kiekko siellä myös. No olihan se ollu ja oli saanu sen takasin sitte. Hetki siitä ni kaveri oli huikannu et oli löytäny "Lauran" kiekon, ni tää jantteri oli sanonu et hänki löysi tossa aiemmin et jos palautatte senkin ku hän sai oman kiekkonsa takasin ni muulla ei ole väliä. Nooh hän oli hangannu mun nimen pois pohjjasta ja Tumpsin nimen pois rimmistä (kiekko siis Tumpsilta ostettu) ja kirjottanut omansa siihen päälle, kas ku mun sukunimi olikin ollu niin pitkä et oli pitäny oman nimen perään oikein tähti piirtää et koko nimi peitty . Pakko oli soittaa pieni palaute puhelu kyseiselle henkilölle, selvis sitte et hän on -80 syntynyt ja naimisissa vielä. Kysyin et onko useinkin tapana toisten omaisuutta ottaa ja vielä merkitä omaksi ilman kysymättä mitään ja et oliko niin epäselvät numerot ettei voinu soitella. selitteli sitte et ku oma kiekko meni hukkaan..nii no siinähän on syy viedä toisten kiekkoja (ja siis kiekko on varmasti ollu sellasessa paikassa, et jos ei oo lukenu foorumilta mihin sen oon hukannu ni ei voi vaan vahingossa löytyä)

Että näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Selkeesti tarviin mukaan aina jonkun ylimääräsen silmäparin joka löytää mun kiekot, omat silmät kun ei taida toimia!

ite en ole hukannu kun yhen kiekon. ei tullu se kiekko takaisin, no onneks inhosin kyseistä lättyä . kiekkoja olen kyllä löytäny monta kappaletta ja aina olen paluttanu (tai ainakin soittanut jos numero löytyny) on olleet hyvin kiitollisia kun ovat saaneet kiekkonsa takaisin.

Itse olen pitänyt tätä lajia senverran halpana harrastaa, että edes aikuiset pystyvät omat kiekkonsa itse ostamaan, mutta välillä joutuu näköjään yllättymään.
Kuulostaa kyllä molemminpuolin nololta tilanteelta jos aikuisia pitää alkaa ripittämään tällaisista touhuista.

Onko ne kiekot oikeasti liian kalliita? Vai vain liian vaikeita hankkia?

Yhdeltä aloittelijalta kuulin kommentin, että kiekot bägissä vaihtuvat tiuhaan sitä mukaa kun vanhat hukkuvat ja uusia löytyy tilalle. Ja kyseessä siis ihan aikuinen ihminen. Tämä lienee monen asenne, pannaan vahinko kiertämään. Itse kukin varmaan muistaa, ettei harrastuksen alkuvaiheessa heittojen seuraaminen ja kiekkojen löytäminen ollut ihan niin helppoa kuin mitä kokemuksen kartuttua. Eikä silti vieläkään aina tahdo osata etsiä oikeasta paikasta.

Itse suhtaudun kiekkojen hukkaamisen varsin neutraalisti, mikäli kyseessä on ihan uudehko tai muuten merkityksetön kiekko. Mutta tilanne onkin aivan eri, jos kadonnut kiekko on pitkään bägissä ollut luottokiekko. Ja sitähän monen aloittelijan on vaikea käsittää, että ne kaikkein kuluneimmat kiekot ovat yleensä myös niitä omistajilleen arvokkaimpia. Roc-heittäjät varmaan ainakin tietävät mistä puhun.

Tuttu juttu mullekin toi kiekon löytyminen paikasta jonne sitä en ole hukannut. Kerran olin radalla treenaamassa draiveja ja heittelin ykkös väylällä avauksia ja sinne sitten hävis yks tiippari. Monta poolia meni ohi eikä kukaan näyttäny poimivan kiekkoa siitä mihin sen olin nähny laskeutuvan. Noh, jatkoin avausten heittelyä todeten et se kiekko sitten hävis ja päästelin lisää heittäjiä ohi. Sitten noin 2h kiekon häviämisen jälkeen ku olin puttaamassa yks meidän seuran junnu tuli tiippari kädessä ja huikkas et kiekkos löyty tosta 18 väylän puolesta välistä Joku oli ilmeisesti halunnu kokeilla jonkun toisen kiekkoa pari tuntia kun sellasen oli löytäny ja sitten lopulta ite hävittäny sen Pääasia että kiekko tuli takaisin. Vaikea kuitenkin ymmärtää kuinka vaikeaa on palauttaa kiekko löytölaatikkoon tai soittaa omistajalle jos sellaisen löytää