keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Väittämä: frisbeegolfkori on liian iso.

Jos frisbeegolfia verrataan pallogolfiin ja mietitään näiden kahden pelin ominaisuuksia, voidaan helposti tulla päätelmään, että frisbeegolfkori on liian iso. Tässä tietenkin oletetaan, että pallogolf on pelillisesti tasapainossa. Päätelmä perustuu siihen, että pallogolfissa lyödään pidemmälle kuin fg:ssä heitetään, mutta fg:ssä putit onnistuvat kauempaa. Tämä johtaa oleellisesti siihen, että fg:ssä ei voida tehdä 90 metristä avointa väylää (ja käyttää tätä väylää pro-kilpailuissa). Kaikki tekevät kakkosen. Vastaava ehkä 150 metrinen väylä pallogolfissa taas toimii ihan hyvin - kyseessä ei enää ole automaattinen kakkonen.

Frisbeegolfmaalin suuri koko kohtaa siihen, että ns. helpoilla väylillä ei draivin tarkkuudesta saa vastaavaa hyötyä kuin pallogolfissa. On oikeastaan ihan sama, heittääkö kiekkonsa 2 vai 6 metrin päähän korista. Prot puttaavat tältä etäisyydeltä sisään. Pallogolfissa ero 2 metrin ja 6 metrin putin vaikeuden välillä on valtava. Tämän eron johdosta fg onkin helpoilla radoilla kilpailullisesti paljon golfia tylsempää. Tämä voi vaikuttaa fg:n suosioon pitkällä tähtäimellä. Jos Mickelson asettuu 6 metrin putin taakse, niin katsojat saavat oikeasti jännittää, että meneekö sisään. Jos Feldberg on samassa tilanteessa, monet eivät välttämättä jaksa edes seurata tilannetta loppuun, koska tulos on selviö.

Käsittääkseni pienempi kori palkitsisi sekä tarkemmat draivit (tai lähestymiset) että tarkemmat putit.

Kellään kommenttia tähän tulkintaan fg-korin väärästä koosta? Onko yhtälössä, jonka perusteella voitaisiin arvioida fg-korin optimaalista kokoa, jotain sellaista, joka tukee nykyistä kokoa? Mitä olen missannut?

(Disclaimerinä voisin korostaa, että olen täysin amatööri. Olen silti päässyt heittämään mm. Meresmaan ja Heinosen kanssa DGCT:n viikkokisoissa. Nämä huippupelaajat heittävät paljon pidemmälle, paljon tarkemmin ja puttaavat paljon paremmin kuin minä. Tekemäni arvio fg-korin väärästä koosta ei olekaan yritys parantaa omaa huonouttani, eikä oikeastaan perustu omaan pelaamiseeni lainkaan. Minulle kori on ihan ok kokoinen. Arvioni perustuukin siihen, kun olen penkkiurheilijana seurannut golfia ja frisbeegolfia nimenomaan pro-tasolla. Penkkiurheilusta mulla on rautainen kokemus )

Puttaaminen on tuskallisin ja vähiten mielenkiintoisin osa koko lajia. Sen osan korostaminen ei mielestäni vie lajia yhtään järkevämpään suuntaan. 2 ja 6m on ehkä sama mutta mitenkäs 6m tai 8m ? kyllä ne erot alkavat sieltä tulla hiljalleen.

Jos mitä niin koreja pitäisi kehittää siihen suuntaan että kiekot eivät pomppaisi niin helposti ulos korista.

val kirjoitti: Tämä johtaa oleellisesti siihen, että fg:ssä ei voida tehdä 90 metristä avointa väylää (ja käyttää tätä väylää pro-kilpailuissa)

Viime vuoden MM-kisojen finaalissa tais olla 4 alle 90 metristä avointa väylää putkeen. Muistan miettineeni finaalia seuratessa, et millä järjellä? Sudariin kumminkin päädyttiin, koska Josh puttas sisään ja Avery ei.

Pitääkö näitä kahta lajia yleensäkään verrata toisiinsa? Samantyyppiset, mutta täysin eri lajit. Laitetaanpa kaksi täysin kokematonta viisi kertaa treenaamaan molempia lajeja ja katsotaan kumman avaus onnistuu suhteellisesti paremmin. Kyllä sen kiekon saa jotenkin lentämään väylällä eteenpäin, mutta hyvä jos edes palloon osuu.

Ei jääkiekkoa ja jalkapalloakaan voi verrata vaikka molemmissa on periaate sama: joukkueena pelataan ja väline pitää saada vahdin taakse häkkiin.

fribagolffin hienous on siinä että toisin kuin palloon, frisbeeseen lentorataan saa uskomattoman kontrollin ja lentoradan hallinta onkin juuri lajin herkkua. Visuaalisesti hyvä drive on paljon mielyttävämpää katseltavaa kuin korin ympärillä tapahtuva puttiralli.

väyläsuunnitelu on fribagolffissa todella oleellinen osa kilpailuiden vaativuustason määrittelyä. Se että lajia pitäisi väkisin vaikeuttaa lisäämällä sitä häkkyrän ympärillä tapahtuvaa hinkkaamista ei oikein ole järkevää.

Tämä aihe hieman sivuaa taannoista keskustelua fg-väylien par-lukemien määrittelystä: http://keskustelu.frisbeeliitto.com/vie ... 9572#p9572.
Nämä kaksi eri golf-ideologian ilmentymää ovat tosiaan tässä mielessä erilaiset, mutta onko se vältämättä huono asia? Kuten Janne tuossa jo kommentoikin, useimmat kokevat frisbeen näyttävät heitot "lajin suolaksi", ei korin ympärillä tapahtuvaa nypläystä. Jos koria merkittävästi pienennettäisiin, laji muuttaisi luonnettaan selvästi.

Ehkä puttaaminen tosiaan koetaan nykyisellään liian helpoksi, siitähän kertoo mm. todella inhottavasti sijoitellut korit. Esim. Järvan vierailu jättää päällimmäisenä mieleen sen, että "olipas kori aina jossain rinteessä tai jyrkänteen vieressä". Ei saa rauhassa putata. Jos kori olisi pienempi, luulen että puttirallit voisivat jopa vähentyä. Silloin kannattaisi nimittäin selkeämmin vielä lähestyä eikä edes yrittää koria. Olisikin mielenkiintoista kyllä kokeilla esim 30% pienemmällä korilla. Kuka on halukas tekemään 9 pientä koria, niin pidetään testikisa

Janne ei ymmärrä, miksi lajia pitää väkisin vaikeuttaa lisäämällä häkkyrän ympärillä hinkkaamista. Minä lisäisi samaan hengenvetoon, että en ymmärä miksi lajia pitää jatkuvasti väkisin vaikeuttaa aina vaan tiukemmilla OB-linjoilla.

poimis kirjoitti:
Janne ei ymmärrä, miksi lajia pitää väkisin vaikeuttaa lisäämällä häkkyrän ympärillä hinkkaamista. Minä lisäisi samaan hengenvetoon, että en ymmärä miksi lajia pitää jatkuvasti väkisin vaikeuttaa aina vaan tiukemmilla OB-linjoilla.

nii, ehkä se ois parempi tehdä rekka-auton kokonen kori ja 30metrinen tasanen väylä jaliskentälle ni tulis kaikille hyvä mieli.

Frisbeegolf kilpailussa on tarkoitus laittaa iso joukko pelaajia paremmuusjärjestykseen, väyliä vaikeutetaan ob:lla sitävarten että saadaan tulosjakauma vastaamaan heittäjien taitotasoa paremmin. puhutaan kumminkin numeroista jotka liikkuvat yleensä 2-5 välillä minkä perusteella pitäisi laittaa iso läjä heittäjiä paremmuusjärjestykseen. Jos katsoo esim viimevuoden eo kisojen 1000 reitattujen pelaajien väyläkeskiarvoja on ero heittäjien välillä tullut juurikin väylillä jotka ovat riittävän haastavia. Väylät ilman OB:ta tai muuta vaikeutusta eivät näiden pelaajien osalta vaikuttaneet mitenkään turnauksen lopputulokseen.

Se että käytetäänkö "luonnolista" ob:ta vai tehdäänkö se naruilla riippuu kovasti siitä montako vuotta aikaa ja montako sataa tuhatta euroa on laittaa projektiin kiinni. Avoimilla väylillä kuten EO narut ovat ihan ok tapa vaikeuttaa ratoja. Metsäisillä radoilla missä penalty kerroin epäonnistuneesta heitosta on muutenkin riittävä, OB narun käyttö on lähinnä inhottavaa kiusaamista.

Kannattaa katsoa vaikka viime vuoden USDGC-dvd finaalikiessiltä. Hirveän timanttista puttaamista ei siinä taida olla kellään, mutta Feldbergin putti ylärautaan muutamasta metristä oli kyllä jo huvittava. Paineen alla puttaaminen edes nykyisen kokoiseen koriin ei ole kovin helppoa. Olen samoilla linjoilla Eaglen kanssa, että se mitä pitäisi korille tehdä on, ettei putti korin keskelle saisi tulla takaisin pois korista tai mennä läpi ja toiselta puolelta ulos. Tämä jos joku syö hieman frisbeegolffin uskottavuutta pro-lajina.

Itse tykkään seurata penkkiurheilijana molempia golffeja, mutta onhan niiden erot melkoisen ilmeiset, eikä niitä kannata/pysty täysin toisiaan vastaaviksi saamaan. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään. Jos henkistä puolta (joka on vahvasti läsnä molemmissa) ei lasketa, siinä missä pallogolffissa maan muodot ovat ehkä ykköstekijä putatessa, fribeegolffissa varmaankin tuuli. Draivatessa taas pallogolffissa yleensä ainoastaan pallon pysähtymispaikalla on merkitystä, frisbeegolffissa myös usein lentorata pitää muokata sopimaan väylälle. Molemmat lajit ovat varsin mielenkiintoisia, mutta kyllä mielestäni molempien lajien koukuttavin osuus on draivit. Jos puteista pitäisi jotain kohokohtia poimia niin ne olisivat ehdottomasti pitkät putit. Molemmissa lajeissa. Maalikohteita pienentämällä nämäkin näyt vain vähenisivät, joten sitten puttaus vasta tylsää olisikin

"Olen samoilla linjoilla Eaglen kanssa, että se mitä pitäisi korille tehdä on, ettei putti korin keskelle saisi tulla takaisin pois korista tai mennä läpi ja toiselta puolelta ulos."

Minä taas näkisin tuon vastaavana tilanteena kuin pallogolffin puolella liian kovan putin joka menee reiän "yli".

Sekin jo vaikeuttaisi puttia, jos ameriikan ihmeet noudattaisivat sääntöjä putatessa yli kympistä
niitä hyppyputtejaan.

DVD:llä kun katsoo hidastuksella (kisa kuin kisa), niin jalka monilla osuu maahan ennen, kuin kiekko irtoaa kädestä.
Näinollen joku 11m putti muuttuu muutamaa metriä lyhyemmäksi.

Veikkaan, että poimis tarkoitti tuolla aina vain lähemmäs lauseellaan esim viime vuoden EO-radan väylää numero kolme. Siinä oli korotettu kori ja OB sen takana muutamassa metrissä. Siinä ei mielestäni ole enää mitään järkeä, koska yhtään pitkää puttia en kyseisellä väylällä nähnyt, vaan kaikki huiput tuntuivat laittavan suosiolla korin juuren ja nostavan koriin. Tämä jos joku tappaa näyttävyyttä. OB:ta ei voida välttää, mutta mielestäni sen kanssa tulisi hakea hyvä risk/reward-suhde, niin että pelaajia kannustettaisiin riskinottoon, mutta kuitenkin epäonnistuneista heitoista tulisi extrapojoja.

kastori kirjoitti:Minä taas näkisin tuon vastaavana tilanteena kuin pallogolffin puolella liian kovan putin joka menee reiän "yli".

Ei tunnu olevan puttinopeudesta kiinni. Itseasiassa en muista koskaan kovaa putatessani kiekon meneen läpi. Nuo tilanteet tuntuvat tulevan vähän niinkun varkain. Molemmat noista.

Yksi kierros lisää ketjuja koriin, vois olla yksi ratkaisu.

B_Spenser kirjoitti:Yksi kierros lisää ketjuja koriin, vois olla yksi ratkaisu.

Tuo varmaan vähentäisi läpi menevien osuutta, mutta sattaisi lisätä etupuolelle ulos sylkeytyvien määrää?

val kirjoitti:Väittämä: frisbeegolfkori on liian iso.

Loistava kirjoitus! Arvasinkin, että penkkiurheilijalta (lue: tietää jostain muustakin kuin "meidän" lajista).

Onhan se liian iso. Puttia pitäisi ehdottomasti saada vaikeammaksi. Sillä saataisiin toinenkin osa-alue kisailuun mukaan. Nythän draivi ratkaisee käytännössä 90% suorituksesta - suomalaisella pro-radalla. Onhan se tietysti ikävää, jos ensin avaa 150 metrisen lähelle koria ja sitten puttaa ohi ja saa kolmosen. Samaan aikaan pelikaveri tulee 100m + 50m samaan paikkaan ja puttaa sisään. Isokätinen on kuitenkin suomessa parempi, koska kisassa on monta samanlaista väylää jolloin pikkukätinen tarkka kaveri jää varmasti häviölle.

JohnEagle kirjoitti:Puttaaminen on tuskallisin ja vähiten mielenkiintoisin osa koko lajia. Sen osan korostaminen ei mielestäni vie lajia yhtään järkevämpään suuntaan. 2 ja 6m on ehkä sama mutta mitenkäs 6m tai 8m ? kyllä ne erot alkavat sieltä tulla hiljalleen.

Näin ajattelee suomalainen frisbaaja. Erään suomessa kuuluisan miehen draivi-koulussa käyneenä muistan kuinka hän sanoi, että putti on aivan liian korostetussa asemassa tässä lajissa. Suomen kaikki pro-radat näyttävät myös komppaavan tätä ajatusta. Tehdään järjettömän pitkiä avoimia väyliä. Jos kättä riittää niin par on varma, vaikka ei osaisi putata ollenkaan. Lisäksi tämä aiheuttaa sen, että väylät ovat tylsiä meille pikkukätisille.

Enkä tarkoita sitä, että isosta kädestä ei saisi olla mitään hyötyä - tottakai siitä pitää hyötyä olla. Mutta vain, jos heitto on lisäksi tarkka. Ruottalaisilla on tästä(kin) selvä käsitys - jos lähdet ruotsin parhaille radoille (järva, terminalen) repimään pelkällä kädellä niin huonosti käy. Mutta, jos osaat heittää lisäksi tarkasti niin tuloskorttiin tulee pieniä lukemia. Ja näin se olla pitäisi.

Teennäisistä ob-rajoista en itsekään tykkää, mutta ne ovat ainoa vaihtoehto avoimessa maastossa. Väylien par-lukemiin en jaksa enää ottaa kantaa, mutta kehoitan siinäkin katsomaan ruotsalaisten käytäntöihin.