keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Viime vuosina on frisbeeradoilla ja kilpailuissa koettu saariväyläbuumi. Lähes jokaisessa kisassa Suomessa ja ulkomaillakin on jossain vaiheessa rataa törmätty pahamaineiseen "saariväylään". Yleensä sellaisella väylällä tehdään isoa lukemaa ja se aiheuttaa stressia sekä ennen että jälkeen kyseisen reiän. Sitten kisateltassa kysellään, että miten meni saariväylä.

Saariväylät ovat siis sellaisia, että OB-alue ympäröi greeniä ja heiton on pysähdyttävä pelialueelle. Muuten tulee sakkopisteitä ja uusi heitto. Jokainen pelaaja on kokenut romahduksen hetkiä tällaisella väylällä, mikäli on vain sellaisen pelannut.

Yleensä kuulen kovasti negatiivista kommenttia saariväylistä. Niitä aina parjataan, ja ihmetellään, että miksi pitää kikkailla erikoissäännöillä. Että miksi tehdään hyvästä väylästä ikävä sääntökikkailureikä, kun pelaajat eivät siitä kuitenkaan tykkää.

Jokainen itseäänkunnioittava ratamestari haluaa tehdä pelaajille hienon radan ja hyviä reikiä, mistä pelaajat tykkäävät. Siksi onkin hyvä tietää, ovatko saariväylät radalle plussaa vai miinusta.

Nyt otetaan asiasta selvää. Tämä gallup olkoon suuntaa-antava kansanäänestys saariväylien käytöstä tulevaisuudessa. Saa perustella, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Vastasin tottakai... mutta sanoisin kuitenkin, että sopiihan noita olla. Ei mikään joka kilpailun pakko, mutta ehdottomasti tuovat lisäjännitystä ja pakottavat pelaamaan järkipeliä, mikä tilanteesta riippuen voi tarkoittaa joko riskin ottoa tai varman päälle pelaamista.

Tämän vuoden SM-kisoissa Heinonenkin sanoi olleensa varma voitosta vasta pahamaineisen saariväylän jälkeen, selvästä johdosta huolimatta. Näin sen mielestäni pitää ollakin. Lisäksi saariväylät ovat katsojaystävällisiä myös muiden kuin ykköspoolin osalta. Ja sanotaan nyt vielä, että tämän tyyppisiä sääntökikkailuväyliä ei ole syytä olla yhtä enempää per rata. Esim SM saariväylä + parigolfin bunkkerisäännöllä pelattu 21 (etenkin worst shottina) olisi jo liikaa.

mikkis kirjoitti:Vastasin tottakai... mutta sanoisin kuitenkin, että sopiihan noita olla. Ei mikään joka kilpailun pakko, mutta ehdottomasti tuovat lisäjännitystä ja pakottavat pelaamaan järkipeliä, mikä tilanteesta riippuen voi tarkoittaa joko riskin ottoa tai varman päälle pelaamista.

Muuten hyvä mutta monella saariväylällä ei voi seiftailla, vaan avaus tarvii saada saareen. Esim Scandinavian Open #2 ja European Open #1. Scandinavian Openissa mielestäni heikoin väylä oli juuri tuo kakkonen. Ihme erikoiskikkailua ollu pakko kuitenkin harrastaa, vaikka rata oli muuten varsin mainio.

Kyllähän sitä pari saariväylää pitää radalla olla, täytyyhän sitä aina vähän jännittää heitellessä, ei lajin mitään nössöilyä pidä olla.

En ole pelannut skellefteån 2.väylää, mutta videoista ja kuvista päätellen se on kohtalaisen haastava. EO:n 1.väylä on kuitenkin helpohko saariväylä. Näissä kahdessa väylässä vaikeuden tuo se tuntuma, että ne ovat jotenkin vaikeita. Harjoituksissa näihin kuitenkin osuu varmasti paremalla prosentilla kuin itse kilpailuissa ja se jo kertoo siitä, että epäonnistuminen johtuu pelaajasta eikä niinkään väylän vaikeudesta.

Pidemmät sijoittelu tyyppiset saariväylät ovat sitten taas aivan eriasia kuin nämä lyhyet väylät. Pidemillä saari väylillä monet pelaajat lähtevät pelaamaan suosiolla par-tulosta, joka on melko helppo saavuttaa. Näissä pidemissä väylissä onnistunut riskinotto palkitsee lähes poikkeuksetta, kun taas lyhyemmissä riskinottoa ei edes voi harrastaa, saareen joko saa tai ei.

Saariväylä voisi olla mielenkiintoinen, jos siinä olisi oikeasti saari, eli vesi ympäröisi koria. Vihiojan nurmikkosaari ysillä on jo vähän "oikeampi" saari. Tikuilla erotettu saari ei innosta itseäni pätkääkään ja niitä on melkein aina hankala hahmottaa. Kerran omissa kisoissa kokeiltiin, tuskin toista kertaa.

En niitä erityisesti pahanakaan pidä, mutta Heinolan joukkuegolfin 3 (vai oliko enemmänkin?) saariväylää radalla oli jo melkein huvittavaa.

Nosturi kirjoitti:Pidemmät sijoittelu tyyppiset saariväylät ovat sitten taas aivan eriasia kuin nämä lyhyet väylät. Pidemillä saari väylillä monet pelaajat lähtevät pelaamaan suosiolla par-tulosta, joka on melko helppo saavuttaa. Näissä pidemissä väylissä onnistunut riskinotto palkitsee lähes poikkeuksetta, kun taas lyhyemmissä riskinottoa ei edes voi harrastaa, saareen joko saa tai ei.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Esim. SM-kisojen saariväylällä pystyi pelaamaan helpon parin, jos vain maltti riitti. Jos tuli lukemaa, sai siitä syyttää vain itseään ja epäonnistunutta pelisuunnitelmaa. Voihan se tietysti olla ihan hyvä testata sitä henkistä kanttiakin (lyhyet par-3 saariväylät) aina välillä, mutta kyllä nämä pidemmät saariväylät tarjoavat lajille huomattavasti enemmän.

Paavo kirjoitti:

Nosturi kirjoitti:Pidemmät sijoittelu tyyppiset saariväylät ovat sitten taas aivan eriasia kuin nämä lyhyet väylät. Pidemillä saari väylillä monet pelaajat lähtevät pelaamaan suosiolla par-tulosta, joka on melko helppo saavuttaa. Näissä pidemissä väylissä onnistunut riskinotto palkitsee lähes poikkeuksetta, kun taas lyhyemmissä riskinottoa ei edes voi harrastaa, saareen joko saa tai ei.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Esim. SM-kisojen saariväylällä pystyi pelaamaan helpon parin, jos vain maltti riitti. Jos tuli lukemaa, sai siitä syyttää vain itseään ja epäonnistunutta pelisuunnitelmaa. Voihan se tietysti olla ihan hyvä testata sitä henkistä kanttiakin (lyhyet par-3 saariväylät) aina välillä, mutta kyllä nämä pidemmät saariväylät tarjoavat lajille huomattavasti enemmän.

Turun SM-kisojen saariväylä oli omasta mielestänikin ihan kelvollinen väylä, mutta myös siinä saarta oli ainakin itseni erittäin hanakala hahmottaa. Erityisesti saaren koko ja korin sijoittelu saaressa oli vaikea nähdä eri suunnista - varsinkin kun väyläkartassa kori oli laitettu aivan eri kohtaan saarta.

Itse heitin muuten kisassa kahdesti saaren ob-tolppaan ja siitä ulos, mutta niistä saan syyttää itseäni.

kaikki keinotekoinen vaikeuttaminen on mun mielestä aika typerää, joskin harvassa paikassa on edellytykset championship-tason rataan ilman sitä. monella radalla, ja niiden monilla väylillä ob:t vaan helpottaa peliä. olis paljon suurempi rangaistus heittää sieltä mihin heitti, eikä ottaa yhtä rankkaria ja päästä heittämään väylän reunalta.

out of bounds = pelialueen ulkopuolella pitäisi nimenomaan tarkoittaa juuri sitä, että se on pelialueen ulkopuolella. eli vaikkapa parkkipaikalla, autotiellä, jne. terminalenissa on kuulemma tämä asia hanskassa, toivottavasti pääsen itsekin sen vielä joskus kokemaan.

sm-skabojen saariväylä olis ollut huomattavasti parempi jos se olis pelattu kiinteän 15(?) koriin, eli siis hieman pidempänä ja luonnolliseen taskuun. pidin, ja pidän kaikkia saariväyliä lähtökohtaisesti huonoina. niissä on silti huimia eroja, ja turun versio oli sieltä vähemmän huonosta päästä.

samat feldbergit, locastrot, climot, meresmaat, heinoset, ja muut omien kategorioidensa kärkinimet siellä kärkikahinoissa on, pelattiin sitten vihiojan viikkokisoissa b-leiskaa tai kaikkien ob-viritysten äitiä, rock hillin usdgc-rataa.


edit: ja jos tästä lajista halutaan joskus saada valtamediaan kiinnostava kuva, sitä ei saavuteta sillä että kaverit jotka pystyisivät heittämään 150m golfdraiveja, heittävät 150m väylällä kaksi kertaa putterilla pienen näpyn sen ison draivin sijaan koska pelkäävät ob:ta. mua kiinnostaa sekä pelaajana että katsojana katsella kun kiekko liitää pitkälle ja oikeaan osoitteeseen, muu on toisarvoista.

Kysymys on vähän turhan mustavalkoinen,

on saariväyliä ja sitten on saariväyliä.

Normaalisti saariväyläksi mielletään par 3 jossa on avauksella osuttava askiin, ie, eo1 , skellefteå #2, usdgc 17 ect, sitten on omasta mielestäni järkevät saariväylät mitkä ovat par4 väyliä jossa saarta käytetään vaikeuttamaan birdietä tekemättä silti par saamista kovinkaan vaikeaksi, esim toi SM kisojen saariväylä, mikä mielestäni oli yksi parhaista saariväylistä mitä olen ikinä pelannut.

Pidän itse kovasti tämäntyyppisestä ratasuunnitelusta missä riski ja palkkio on oikeasti otettava huomioon gameplanin tekemisessä, esim suomen mestari ei tainnut kertaakaan lähteä heittämään askiin saariväylällä, se kertoo kypsästä pelaamisesta.

jatketaan nyt tähän johneaglen hyvään puheeseen esimerkki tästä jälkimmäisestä saariväylästä:

Talin väylä nro. 18 on hyvä esimerkki onnistumisesta saariväylän suunnittelussa. siinä on juuri nimenomaan tuo riskinoton ja järkevän pelaamisen kaksinkamppailu.

kaiken lisäksi, ilman saarta väylä olisi huomattavasti huonompi idealtaan ja mielenkiinnoltaan pelata (viimevuoden kansallisissa tais olla kokeilussakin).

Vaikka en suuremmin saariväylistä pidä niin täytyy sanoa että Dutch openin tupla saariviritys on ollut mielestäni paras mitä on vastaan tullut.

"Ei käy. Turhaa tuuripeliä!"

Tohon vielä kommentoisin, että lähes aina jos tuuria saariväylällä käy, se parantaa tulosta. Tuurilla siis huonoheitto jää sisään pompaten esim. Ob-kepistä, heinäpaalista tms.

Jos joku valittaa heiton jälkeen, että kävipä huono tuuri, niin heitto on luultavimmin ollut huono ja tuuri ei vain ole enää pelastanut sitä.

Nosturi kirjoitti:"Ei käy. Turhaa tuuripeliä!"

Tohon vielä kommentoisin, että lähes aina jos tuuria saariväylällä käy, se parantaa tulosta. Tuurilla siis huonoheitto jää sisään pompaten esim. Ob-kepistä, heinäpaalista tms.

Jos joku valittaa heiton jälkeen, että kävipä huono tuuri, niin heitto on luultavimmin ollut huono ja tuuri ei vain ole enää pelastanut sitä.

totta, mutta useimmiten pidemmillä saariväylillä asia on juuri toisin päin.

löin viimeisen niitin omien sm-kisojeni arkkuun sillä, että heitin ahneena nuorena miehenä kakkosheiton saaren oikeaan laitaan oppikirjatyyliin. palkinnoksi sain normaalia isomman skipin puoli metriä ob:lle. siitä eteenpäin ei sitten ollutkaan tuurista, vaan korvien välistä kiinni. (lopputulos 13 heittoa korttiin kyseiseltä väylältä. ton skipin jälkeen unohdin miten heitetään 40m heitto r=10m alueelle ja päätin harjoitella niitä muutaman samantien. lisäksi reenasin puttiakin samalla väylällä.)

tumpsi kirjoitti: totta, mutta useimmiten pidemmillä saariväylillä asia on juuri toisin päin.

palkinnoksi sain normaalia isomman skipin puoli metriä ob:lle.

En lähde väittelemään, mutta skippiä en laskisi huonoksi tuuriksi. Kiekkohan skippaa aina saman matkan, jos heitto on samanlainen ja osuu samaan paikkaan. Tämä siis vain oma mielipiteeni.