keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Onko tämä nyt se ensimmäinen foorumiviesti, joka pureutuu itse asiaan?

Frisbeegolf ei eroa muista lajeista siinä, että ilman treeniä ei keskimääräinen tulos koskaan parane. Silloin tällöin voi pitkä putti mennä sisään, kierros voi painua alle tasoituksen tai draivi lähteä kupille, mutta ahkerasti treenaamalla nämä kolme edellä mainittua toteutuvat todennäköisemmin. Jos kisassa ei suju, on turha valittaa, jos ei treenaa.

Uskonpa, että kymmenessä vuodessa suomalainen frisbeegolfkulttuuri on muuttunut paljon myös treenaamisen suhteen. Aikoinaan näytti siltä, että n. top. 5-10 pelaajat Suomessa käytti radalla enemmän aikaa treeneihin kuin kiertämiseen. Nykyään korin ympärillä ja fieldillä näkyy keskikastin pelaajia ja top-10 pyrkyreitä yhtälailla. Taso on leventynyt, treenamatta ei enää siihen leveään kärkeen pääse.

Juho Rantalaiho kirjoittaa viimeisessä blogimerkinnässään treenaamisesta, ja että syksyllä on paras aika treenata.

Mielestäni talvi on parasta aikaa treenata, sillä kisaviikonloput eivät häiritse, on aikaa ajaa uutta tekniikkaa sisään ja pohtia peliään rauhassa. Kesällä tämä ei ole mahdollista, sillä eihän kukaan uskalla mennä kisaan koettamaan uutta. Talvella hienosäätö on tietty tehtävä sisällä, mutta mikäs siinä; lämpimässä, kuivassa, valoa riittää ja eväitä on helppo nauttia treenin lomassa. Tarvitaan vain kori ja pressu, mihin heittää.

Haluasin tässä kysyä, miten pelaajat harjoittelevat. Minkälainen puttitreeni on tehokkainta, miten lähestymistä hiotaan ja onko pituustreeni vain täysillä heittämistä vai tekniikan hiomista? Mihin treeni painottuu? Enemmän kuin sisätreeni, kiinnostaa nyt ulkotreeni. Sisällä ei paljon lähestymisiä kai treenata.

Kerronpa omaa kokemustani, niin jää on murrettu.

Oma treeni on painottunut kevääseen, valitettavasti. Talvet menevät usein lusmuillessa sisällä, eikä oikein kunnon hallia treeneihin löydy. Tai löytyisihän sellainen, mutta ei jaksa... Ehkäpä tänä talvena sitten kuitenkin! Tästä syystä alkukaudella tulokset ovat yleensä parempia, motivaatio on kohdillaan ja pelissä on intoa. Kesän tullessa treenaaminen alkaa väsyttää ja kisojakin on, ei viitsi enää opetella uutta.

Lähestymistreeninä teen seuraavaa: pelikaverin kanssa lähestymiskisaa petanquen säännöillä. Läjä kiekkoja, toinen valitsee paikan ja sitten lähimmästä kiekosta saa pisteen, mitä enemmän kiekkoja on lähempänä kuin toisella, sitä enemmän pisteitä. Näin tulee keskityttyä jokaiseen heittoon paremmin, kyseessähän on kisatilanne. Jännitystä voi lisätä vaikka pienellä panoksella.

Puttitreeni. Valitsen neljä paikkaa: 5m, 6m, 7m, 8m korista. Aina kun olen saanut yhdeltä etäisyydeltä 10 kiekkoa peräkkäin sisään, siirryn seuraavalle tasolle. Kaksi ensimmäistä tasoa on lähinnä lämmittelyä, viimeiset tasot syövät hermoa. Yleensä aina ne sarjan viimeiset putit ovat hankalimpia ja tämä voi vähän simuloida kisatilannetta. "Tää on pakko saada, niin pääsee seuraavalle tasolle ja joskus kotiin". Tätä treeniä ei saa lopettaa kesken! Niin kauan tahkotaan, kunnes menee 10 peräkkäin viimeiseltäkin paikalta. Jos luovuttaa, koko idea "pakko saada tää putti" -ajatuksesta menee pilalle. Kuulostaa helpolta, mutta tällaisen suorittamiseen on mennyt jopa tunti. Ehkä 200 puttia, ehkä enemmän.

Draivi tuottaa päänvaivaa. Liikaa erilaisia kiekkoja. Liikaa kuluneita draivereita ja toisaalta epätasalaatuisia kiekkoja, joita on vain heitettävä, kuten kiekko tahtoo. Tämä ongelma pitää korjata tulevaisuudessa ja hommata iso setti samankaltaisia kiekkoja, jotta voi toteuttaa tekniikkaansa omilla ehdoilla. Tulevana talvena olisi tarkoitus saattaa tekniikka kuntoon pressuun heittämällä. Kesällä tulee lähinnä paiskottua kiekkoja kauas, tietysti myös mietittyä tekniikkaa jonkin verran. Itselleni kyse on lähinnä hauskanpidosta.

Kuntoilu. Olen ilokseni huomannut, että moni pelaaja kohentaa myös fyysistä puoltaan salilla tai muuten. Hyvä yleiskunto ja lihaksisto on ehdottomasti hyödyksi myös radalla. Itse vedän punttitreeniä talvella 3 kertaa viikossa. Voimaa ja massaa, mitäs sitä muuta... mutta yhä enemmän liikkuvuutta ja venyttelyä. Selkävaivat tulevat joka kesä jossain vaiheessa pilaamaan peliä, joten siitä olisi päästävä eroon. Uskon, että lantion liikkuuvuutta ja jalkojen venyvyyttä lisäämällä myös draivaaminen luonnistuu paremmin ja kroppaan tulee räjähtävyyttä.

Kesällä tulee voimailtua vähemmän, jotta pelaaminen onnistuisi. Väsyneillä lihaksilla ei saa draivata, sillä tekniikka muuttuu liikaa.

Nyt olisi kiva lukea muiden pelaajien treeneistä. Näin pitkästi ei tarvitse kirjoittaa

Jaani kirjoitti:Onko tämä nyt se ensimmäinen foorumiviesti, joka pureutuu itse asiaan?

Asiallinen keskustelun avaus kyllä, odotellaan lisää helmiä

Jaani kirjoitti:Tarvitaan vain kori ja pressu, mihin heittää.

Tämä pressuun heittäminen - mistä tiedät onko heitto ollut hyvä vai ei? Toki jonkinmoisia tuntemuksia tekniikasta ja kehosta tulee, mutta esim. ei 5-10m matkalla ne pienet, mutta tärkeät erot tarkkuudessa, kiekon kallistuksessa yms ehdi oikein näkyä. Onko se vain jotain mitä opit kokemuksen myötä?

Tähän asti omat treenit olleet melkoisen vapaamuotoisia. Otetaan joku paikka X, ja putataan siitä setti kiekkoja sisään. Jos meni riittävästi, vaihdetaan paikkaa. Jos ei, niin jyystetään kunnes menee. Lähestymistreenit melko samankaltaisia, paikka X ja joku sopiva kohde ja midarilaivue siihen suuntaan. Paikasta riippuen suoralla/hyssellä/annukalla. Sama draiveissa, mutta jonkun pistemäisen kohteen sijasta kohteensa "väylä".

Itsensä videointi harjoituksia tehdessä on ainakin itselleni ollut suureksi avuksi. Ei sitä tarvitse tai kannatakaan joka kerta tehdä, mutta ajoittainen tarkastaminen että tekeminen näyttää siltä miltä luuletkin ei varmasti ketään haittaa. Varsinkin treenikaudella jotain uutta opetellessa tai tekniikkaa hioessa on mukava saada varmistus että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Piti ihan tähän vastaamisen takia nyt vihdoin tehdä tunnus tänne.

En harjoittele talvella, ikinä. Mielenkiintoa lajiin ei välttämättä riittäis ympärivuoden. Puttireeniä välillä, mutta ainoastaan jos tuntuu että se putti on kateissa, kiekkoja n.10m säteelle kupista eri puolille roiskimalla, ei ole kehittävää ottaa 5 kiekkoa käteen ja luukuttaa ne pömpeliin samoilta jalanjäljiltä. Jos sisällä harjoittelee puttaamista niin pieninkin tuulenvire sitten kesän kisoissa repii hermot. Sopivaa draivireeniä taas nimenomaan on heittää erilaisilla draivereilla ja yrittää saada ne päätymään samaan pisteeseen, näin saa parhaan tatsin niihin omien kiekkojen vakauksiin. On sitten kisassa helpompi varioida heittoa kiekolla, eikä kiekon irrottamisasennolla, ei se tietysti kaikissa tilanteissa riitä, mutta kuitenkin.. Yleensä harjoittelen pelkästään kiertämällä rataa, jos tulee epäonnistunut heitto, heitän uudestaan niin kauan että saan sen kiekon edes suurinpiirtein lentämään kuten haluan (yleensä 1-3 riittää). Kehitystä tapahtuu myös siten, että muistelet mikä viimeksi meni pieleen tässä heitossa minkä nyt heitän, ja otat sitten vaikka sen vakaamman lähärin sieltä bägistä ja päädyt korille.

Eli pääosin palkitsevinta harjoittelua on heittää paljon erilaisia heittoja, erilaisilla kiekoilla. Myös monen nopeusluokan kiekoilla. Esim. kisassa katsot tiiltä 110m väylää jossa 7m päässä korin takana kulkee ob-raja. Ei tarvi kuumotella niin paljon kun tietää että se teebird lentää omasta kädest max 115m

Tänä vuonna on tullut kyllä henkilökohtaisesti treenattua todella paljon ja onhan ne onneksi tuloksissakin näkynyt. Arviolta tullut heitettyä n. 220-230 kierrosta Heinolassa, Mukkulassa ja muilla paikkakunnilla järjestetyissä kisoissa missä on päässyt käymään. Omaan harjoitteluun kuuluu vain kierroksen/kierroksien (tai tänä kesänä max. 4 kierroksen) heittäminen päivässä, puttitreeniä tai draivitreeniä en ole koskaan harrastanut (lukuunottamatta yhtä kertaa kun käytiin kaverin kanssa joku tunti puttailemassa talvella sisätiloissa), ei vaan nappaa se touhu. Ehkä jotkut tämän vuoden kisoissa kiertäneet on ihmetellyt jonkun tukevamman puoleisen kaverin vaan makoilevan maassa bägi tyynynä odotellen rundin alkua, kyllä, se olen ollut minä.

Talvitreeniä (lue: käydä heittämässä kierros) kyllä tekisi harrastaa enempikin, mutta tämä perkuleen paspartuu ei suostu lähtemään radalle jos lunta on maassa.

Siis toi paspartuu ei treenaa puttia... epäreilua, että on silti niin kova nimenomaan putissa! No, puttihan on päästä kiinni. Mutta itse olen kokenut, että toistojen myötä lihakset toimivat paremmin, kuten on opettanut. Eli kun jankkaa yhtä liikettä paljon, ei siitä liikkeestä tule poikettua niin helposti.

Ja pressuun heittämisestä: Kyllä mä tunnen, jos kiekko lähtee hyvin. Kulmat ja muut on eri juttuja, tärkeintä on saada liikerata hyväksi ja vähän räjähtävyyttä. Kun tekniikan idea on päässä, voi sitä harjoitella ilman lopputuloksen näkymistäkin. Sen siis tuntee, ja jos on videota käytettävissä, myös näkee, jos heitto toteuttaa hyvän tekniikan ideaa.

mitä enemmän treenaa sen surkeemmin menee... mitä vähemmän heittää sitä parempi motivaatio kisassa. puttia kannattaa treenaa mutta kuka jaksaa.. heittäminen on kivaa... mun mielestä paras tapa alottaa laji on että treenaa puttia ja jos se luonnistuu niin alkaa treenaa heittämistä, mitä järkee mielenterveyttä hajottaa turhaan.

Tähän pätee vanha kansan viisaus: Lahjattomat harjoittelee
Itselläni menee yleensä paremmin, jos on pitänyt taukoa koko touhusta jonkun aikaa.

Odotinkin ensimmäistä "lahjattomat treenaa" juttua. Se on kovin tuore vitsi.

Hyvä idea tämä keskustelun aihe. Mä olen siis selvästi täysin lahjaton, vaikken huippu-urheilijamaisesti voikaan treenata.

En nyt ehdi syvemmin kirjoittamaan treeneistäni. Tänään nostin ekan kerran yhden käden puntin painoa 15 kiloon. Enempää ei nouse vasurin hauiskäännössä. Muut liikkeet joudun tekemään kevyemmillä painoilla. Kun selkä on rikki lopun ikää, enempi ei tunnu tällä hetkellä hyvältä, joten nostan vain yhdellä kädellä kerrallaan. Kesäisin en yleensä nosta punttia, kun muutenkin tulee liian kanssa hermoston tukkeeseen nosteltua tavaroita työn puolesta. Siksipä heittelen usein ainakin puoliksi ähkyssä. Silloin harvoin kun heitän levänneenä eroa tulee normaaleihin kierroksiin verrattuna. Harvinaista herkkua mulle. Epäsopiva työ lajin suhteen muuten kuin pitkän tähtäimen osalta. Vammoista kaikki eivät paarane täysin koskaan, mutta onneksi selvää eroa on tullut. Keskipituus on noussut, vaikkei huiput olekaan kauheasti parantuneet vuodessa. Muita treenimuotoja puntin lisäksi, joita ohjelmassani on ovat kuminauha kädensijoilla heittoliikettä simuloimaan, gripperi sekä uutena Powerball. Venyttely on pakollista pitkän tähtäimen suhteen. Liikeratojen puute lyhentää maksimiheittopituutta ja lisää vammautumisriskiä.

Talvella tulee heittämistä harvemmin, mutta viikottain. Sopivat vaatteet ja pitävät kengät auttavat valtavasti. Veriga ketjut kenkiin auttavat. Toinen valmistaja on Kahtoola. Verigaa sai viime talvena sutarilta Helsingin Kampin kauppakeskuksesta. Ohuet tekniset paksut lämmittävät ja hengittävät vaateet auttavat todella paljon. Ei tarvitse olla Michelin mies, jotta pysyy lämpimänä ja ohuet joustavat vaatteet auttavat siinä, ettei menetä pituuksia niin paljon kuin tavallisilla vaatteilla.

Hienosäätöä treenaan Wii Sports Resortin friballa ja sitä tarkemman fysiikan mallinnuksen koiralle heittelyn avulla plus puttitreenit omaan kannettavaan koriin sisällä. Heitin kerran pressuun viime talvena ja sitä tarvitsee lisätä rutkasti. On se vaan upeaa ottaa askeleita normaalisti ilman liukastumisen pelkoa ja vaaraa sen jälkeen, kun on heittänyt lipat tarpeeksi usein ja juoksu ei oikein skulaa yli polveen ylettyvässä hangessa. Lämpö tekee gutaa, kun ei ole samaa vaaraa jänteiden ja lihasten hajoamisesta.

Talvella flunssan vaara pienenee, kun juo termarista kuumaa silloin tällöin. Maajoukkuetason hiihtäjien suositus on treeneissä juoda 20 minuutin välein jonkun viime vuoden Elixir jakson mukaan. Mä teen kuumaa kaakaota ja pöpöjen desinfiontiainetta sisäiseksi villapaidaksi. Treeneissä, en kisoissa ja kesällä en koskaan pelatessa. Talvella tuon uskallan tehdä, kun ei ole yleensä ketään heittomatkan sisällä. Ja määrät ovat pieniä, eli maun puolesta ranskalaisen maakunnan mukaan nimettyä kuohumatonta tavaraa 2 cl noin 4 desin termariin kaakaota. Maistuu hyvälle kaupan päälle. Valitettavasti nesteet peittää esteet, kunnes kiekko osuu esteeseen ja mikä pahinta, lihasten kasvua haittaa/estää myrkkyjen nieleminen. En tosin tiedä, onko noin pienet määrät pari kertaa viikossa vaarallista. En suosittele kenellekään aivovamma ym. vaarojen kannalta. Minulla kun ei ole niin paljon saavutettavissa tässä lajissa, voi riskeerata terveyttä, kun sitä ei varsinaisesti ole jäljellä tarpeeksi huippusuorituksia ajatellen. Niihin tuskin pääsen, joten nothing ventured

Olen viime aikoina kokeillut proteiinin popsimista treenin perään pähkinöiden/palautusjuoman/ruoan muodossa ja magnesiumin popsimista silloin tällöin puoli vuotta. En voi sanoa, johtuuko hieman nopeampi palautuminen pillereistä, ruokavaliosta ja syömisen ajoituksesta mahdollisimman pian treenin perään, vai kunnon noususta ja paranemisesta. Onneksi parannusta on tullut. Työ tekee nukkumisestani ongelmallista. Kunnolla treenatessa pitäisi nukkua riittävästi joka yönä tai antaa etua kilpailijoille. Tai jättää edun hankkimatta.

Kokeilkaa Discraftin kotisivuilta löytyvän videon Putting confidence program tjms. ohjeita puttaamiseen. Erilaiset puttauspelit/kisat auttavat treenaamisen tylsyyden poistossa.

jiiärrä kirjoitti: Erilaiset puttauspelit/kisat auttavat treenaamisen tylsyyden poistossa.

Näin on! Hinkkaamisen päälle on hyvä ottaa kaverin kanssa puttikisa, joka ainakin amerikassa tunnetaan nimellä DONKEY, kuulemma. Se on varsin hauskaa ja kehittävää, etenkin pienellä panoksella.

Jaani kirjoitti:Selkävaivat tulevat joka kesä jossain vaiheessa pilaamaan peliä, joten siitä olisi päästävä eroon.

Tuohon reenaamiseen en ota kantaa, mutta tämä rivi kiinnitti huomion. Itselläni oli aikaisemmin ihan samoja oireita, välillä oli alaselkä niin kipee että heittämisestä ei oikein tullut mitään ja millon oli tulehdusta sun muuta. Sitten reilu vuosi takaperin aloitin katupyöräilyn ja tämän jälkeen selkä on ollut paremmassa kuosissa kuin koskaan aikaisemmin. Talvella toki katupyöräily on melkeimpä mahdotonta, mutta miksei maastopyöräily ajaisi saman asian tai joku muu samankaltainen harrastelu. Ainoa miinuspuoli tässä on että pyöräilyyn voi myös jäädä koukkuun ja heittäminen jää vähemmälle

En ole lääketieteen tai urheilun ammattilainen, joten voin vain kertoa amatöörinä itseäni auttaneista nikseistä, joista suurin osa on ammattilaisilta kuultua. Joten jos kokeilette näitä niksejä se on omalla vastuulla. En vastaa tuloksista tai haitoista.

Tuosta selkähommasta piti kirjoittaa, mutta unohdin väsyksissä. Maailmanmestarit Peter Shive ja etunimi oli muistaakseni Kelsey Brakel ovat molemmat joutuneet oikean puolen suurempien lihasten takia vääntyneen selän kanssa ongelmiin kipujen suhteen. Minullakin on toispuoleiset lihakset, mutta isompiakin ongelmia selästä löytyy, joten en tiedä, miten yleispäteviä mua auttaneet temput ovat. Itse en ole tarvinnut erikseen venyttää pakaralihaksia, jotka kuulemma vääntävät alaselän lihaksia pahasti, jos pakarat ovat jännittyneet. Onnekseni junnuna urheillessa tuli pakarata venyteltyä sen verran hyvin lähes kaikkien muiden lihasten ohella, jotta en ole havainnut selkääni sattuvan pakaroiden takia. Kun olen heti venytellyt pakarat ne harvat kerrat, kun ne ovat olleet jäykkinä. Irvailu seis

Alaselän kipujen iso syy on ryhdin puute, joten keskiruumiin lihasten kunto auttaa oikaisemaan selkärangan ja evrenkierron normalisointi vie kivut pois nopeasti ja todella tehokkaasti mun vammassani, en tiedä, miten hyvin se vaikuttaa pelkkään lihasten yliraistukseen, mutta joogan pose palm tree auttaa tosi nopeasti alaselkään mulla. Kun sen tekee oikein, eli pitää nousta varpaille tai ainakin pitää mahdollisimman vähän päkiää maassa ja viedä kädet niin taakse kuin mahdollista. Eli avata rintakehä mahdollisimman leveäksi videän hartiat niin taakse kuin ne menevät. Münchausenit tarvitaan, eli pitää kuvitella jonkun vetävän päästä ylös, jotta vatsa vetäytyy sisään ja syvät vatsalihakset ja ristiselän lihakset jännittyvät ja tekevät työtä ryhdin suoristamiseksi. Sitten pidetään niin pitkään kuin voidaan asento hitaasti ja syvään hengittäen. On muuten hyvä treeni lihasvoimalla ka lihasten koordinaatiolle samalla.

Vähemmän kipua lievittävä ja hitaammin toimiva jooga pose on cobra. Tehokkaimmillaan se on, kun kyynärpäät ovat suorat ja kädet ovat mahdollisimman lähellä lantiota, jolloin selkä taittuu eniten.

Lillin kokemus SDGOssa oli sama kuin minun syvän vatsalihaksen trenauksesta. Hän mietti, pääseekö kisaan mukaan ollenkaan _lämmittelyssä_ kipeytyneiden selkälihasten takia. Mulle lekuri näytti, missä on syvä vatsalihas ja opasti, miten sitä treenataan. Lillille kerroin nämä vinkit ja kivut poistuivat parissa minuutissa niin hyvin, että mies lähti harjoitusrundille ja pelasi kisan.

Syvä vatsalihas sijaitsee noin 10 cm navasta alas minulla, olen 172 cm pitkä. Syvä vatsalihas pitää treenissä ja nopeassa kivunpoistossa jännittää j avetää voimakkaasti sisään selkärankaa vasten niin, että ylemmät vatsalihakset säilyvät niin lähellä lepotilaa kuin mahdollista. Ristiselän lihakset jännitetään ja vedetään selkärankaa kohti samanaikaisesti. Jännitys pidetään aluksi 15 sekuntia kerrallaan muutaman sekunnin tauolla ja sarjassa on 15 toistoa. Sarjoja on harjoitteessa kaksi ja ne toistetaan aamuin illoin. Pitojen kestoa voi kasvataa kunnon nousun myötä, joten kuukaudessa 20 sek 20 toistoa per sarja ja puolessa vuodessa kolmas sarja olivat mun aloitusohjeeni vamman oireiden itse hoidolle. Selkävammaisen käsky on tehdä näitä koko ikä. Etuna on voimakkaammat lihakset, jotka parantavat ryhtiä ja ehkäisevät kipujen ja vammojen syntyä. Fribassa tulee lisätehoja ja pituutta sekä pienempi vaara lantion taittumiselle sivuun, jolloin hyssekulmat muuttuvat pois suunnitellusta. On tosi vaikeaa pitää ylävatsan lihakset rentona ainakin aluksi. Lekurin vinkki oli hengittää syvään ja tasaisesti, jolloin pallean lihasten on pakko rentoutua jonkin verran.

Minulla ei ole ollut yläselkävaivoja, joten lulisin käsien pyörittelyn joka kerta alkuverryttelyssä auttavan. Eli sivusta katosen kädet pyörivät täysiä ympyröitä niin läheltä kylkeä kuin mahdollista. Tandemina eteen ja taakse ja sitten yksi käsi yhteen suuntaan ja toinen vastakkaiseen. Noin 10x usein riittää mulle. Sitten kämmenien taputus eteen ja taakse(vaatii aiempaa venyvyyttä tai rintalihakset repeävät heti, jos kovaa tekee, eli kokeilkaa hitaasti aluksi, riittääkö liikkuvuus). Rinta- ja hartialihaksia sekä niskaa kannattaa aina venytellä ennen heittämistä kunnolla, kun nämä joutuvat koville heitettäessä. Jäykkyys missä tahansa näissä nykii hysseä ja nokkakulmaa vinoon sekä hidastaa heittoa.

Alaselkään myös kipujen poistoon auttaa jalkojen levitys hartioita leveämmäksi ja ristiselkä kissan selän pyöreyttä matkien eteen kurkottaen niin alas pään vieminen kuin pystyy. Toinen näppärä venytys on lantiosta ruumis pysty- ja vaaka-asennon säilyttäen myötä- ja vastapäivään lantion kierto vauhdilla sivulle. Sama liike toistuu heitoissa, joten lämmön ja liikkuvuuden parannus tuo lisäpituutta heittoon samalla suojellen lihaksia venähdyskiltä ja pahemmilta. Minulla puuttuu vielä tarvittavat voimat lantion alueella ja huomaan usein lantioni kallistuneen yleensä oikealle, kun väsyn, vaikka suunnittelin pysyväni suorana keskiruumiiltani> liikaa annukkaa tai suunniteltu hysse muuttuikin vaakaheitoksi.

Sori kirjoitusvirheistä, en ehtinyt tarkistaa ja korjata.

Ryhdin treenaaminen on tosi rankkaa, mutta hyödyllistä. Hyvä ryhti vapauttaa yläkropan liikkumaan rennommin, hartiajäykkyys katoaa ja kivut häviävät.

Vetämällä alavatsaa sisään ja tuomalla lantiota eteen, siirtyy koko yläkropan paino jalkojen päälle, eikä selällä tarvitse kannatella itseään; eli oleminen helpottuu. Lantion edessä pitäminen kävellessä on sairaan rankkaa syville vatsalihaksille, mutta uskonpa, että siitäkin tulee vielä automaatio.

Hyvä ryhti, vahvat tukilihakset ja oikea painopiste auttaa myös tasapainossa. Se on tärkeää myös heitossa.

Allekirjoitan kaiken, mitä Jaani kirjoitti. Paitsi syvän vatsalihaksen treenaus on aika kivutonta ja ennen maitohappojen tuloa täysin kivutonta. Toisin kuin makuulta istumaan nousulla vatsojen treenaus, mikä toimii ylemmille ja vähemmän ryhtiin vaikuttaviin pallean alueen vatsalihaksiin pääasiassa. Kivuton treeni on iso plus motivoinnin kannalta.

Luin juuri jutun vanhasta Kunto plus lehdestä, missä mainittiin, että kaikesta juostessa kuluvasta energiasta 15-20 % menee keuhkojen täyttämiseen, jos on vähän etukenoinen asento. Pystyssä asennossa kuulemma hengityksen tarvitsema energiamäärä putoaa rajusti, jos kunto riittää hyvään ryhtiin. Eli ristiselässä on luontainen pieni notko (ei kramppisuora tai luonnottoman romahtanut asento), hartiat ovat takana sekä pää pystyssä. Oli siellä kai pari muutakin hyvän ryhdin tunnusmerkkiä, mutta noi ovat yleisiä virheitä, mistä kärsin itse. Eli ryhdillä on paljon väliä. Onneksi nilkka ei vielä kestä lenkkeilyä ja polvikin pottuilee, joten en pääse tuosta liikuntamuodosta kärsimään Kuin mukavammassa muodossa draiveissa.

Jaani kirjoitti:Ryhdin treenaaminen on tosi rankkaa, mutta hyödyllistä. Hyvä ryhti vapauttaa yläkropan liikkumaan rennommin, hartiajäykkyys katoaa ja kivut häviävät.

Vetämällä alavatsaa sisään ja tuomalla lantiota eteen, siirtyy koko yläkropan paino jalkojen päälle, eikä selällä tarvitse kannatella itseään; eli oleminen helpottuu. Lantion edessä pitäminen kävellessä on sairaan rankkaa syville vatsalihaksille, mutta uskonpa, että siitäkin tulee vielä automaatio.

Jos tätä haluaa treenata myös "rankasti", voi kädet laittaa selän taakse yhteen, selkä suoraksi ja juosta pystyssä, vatsa sisällä ja nostella polvia korkealle.