keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Kun täällä foorumeilla näyttäisi olevan muitakin kirjailijoita niin uskallan kertoa itsekkin kirjoittavani kirjaa, jonka nimeksi tulee " lajien synty ". Nimi oli jotenkin tutun kuuloinen, mutta en löytänyt mitään muuta mainittavaa teosta, jolla olisi ollut sama nimi. Tehdessäni tausta työtä kirjaani varten löysin merkittäviä tietoja eräästä lajista, jolla näyttäisi olevan vahvat yhteydet frisbeegolfiin.

Hangon Täktomissa ruvettiin jo 1700 luvulla pelaamaan peliä, jota paikalliset kutsuivat nimellä " fiske kasten ". Pelissä oli aloituspaikka " börjeplatsen", josta peliväline tuli mahdollisimman vähillä heitoilla toimittaa suureen haaviin, jota kutsuttiin " målpunkteniksi ". Pelivälineinä käytettiin kaloja. Ylivoimaisesti suosituin kala oli kampela, jolla tarkimmat ja pisimmät heitot saatiin aikaiseksi. Heitto tyylejä oli monia. Nykyistä backhandiä muistuttavan heiton lisäksi puhuttiin " endakastenista ". Siinä kampelaa napattiin pyrstöstä kiinni ja se lähetettiin lentoon hyvin paljon samankaltaisella tyylillä kuin nykyinen forehand heitto. Mainittiin myös heitto " den stora monster kast " , jossa peukalo tungettiin kalan suuhun ja peliväline lennätettiin matkaan yläilmojen halki. Myös pyörähdystyylistä kerrottiin. Tässä pelivälineenä käytettiin kuitenkin viisi kiloista turskaa. Pelaaja otti turskaa pyrstöstä kiinni ja rupesi pyörähtelemään börjeplatsenilla nykyisten moukariheittäjien tyyliin lähettäen pelivälineensä mahdollisimman pitkälle. Kanssapelaajat eivät tästä tyylistä pitäneet, sillä limainen turska lipesi usein liian aikaisin kädestä osuen pelaajatoverin naamaan. Tästä taas seurasi painiottelu, jota myöhemmin ruvettiin kutsumaan Täktomilais-Tvärminneläiseksi painiksi. Muista pelivälineistä mainitaan, että lihava ahven sopi erinomaisesti putteriksi kun taas rollereissa pallokala oli ehdoton ykkönen. Radat olivat tuolloin pääsääntöisesti 9-väyläisiä sillä helteisellä säällä pelivälineet rupesivat helposti tuoksumaan epämiellyttäviltä. Kierrosten jälkeen jaettiin voittajalle palkinto. Palkintona oli usein gallona Tärminnen pontikkaa, jota yhdessä pelikavereiden kanssa ruvettiin nuotiolla nautiskelemaan. Myös pelivälineet grillattiin ja syötiin tässä yhteydessä.

Asiakirjoista löytyi myös maininta pituusheittokilpailusta. Tässä ote Gunnar Fiskarsonin päiväkirjasta vuodelta 1878: " Mine, Börje, Håkan ja Eerikki oltiin neljä finaalikastare. Håkan oli juuri heittänyt uusi maailmarekordi 98m kun tuli mine tuuri. Mine ladata kaikki voima på sista kasten ja kampela lentää korkealle ylös. Tulee suuri lokki joka napata minun peliväline. Se vie se pitkälle eteenpäin. Onneksi mine oli juuri onkinut kampelan ja se eli vielä. Se ruveta sätkimään ja stora lokken tiputtaa sen 489 metrin päähän. Näin syntyi uusi maailmarekordi, joka parani melkein 400 metriä". Asiakirjoista ei käy ilmi, että kukaan olisi koskaan tuota ennätystä rikkonut edes nykyvälineillä. Gunnar Fiskarsonin lisäksi lajiin syntyi monta legendaa. Näistä mainittakoon " rollereistaan kuuluisa " pallokala Börje " ja " pontikka Bjarne ", joka järjesti kilpailuihin palkinnot.

Aina puhutaan, että jenkit olisivat kehittäneet lajin 70-luvulla. Löytämäni dokumentit kuitenkin osoittavat, että laji on syntynyt alunperin Suomessa Täktomin jylhissä rantamaisemissa. Tältä osin lajin syntyhistoria tulisi kirjoittaa uusiksi. Löytämistäni dokumenteista löytyy myös mielenkiintoinen seikka eräästä toisesta lajista. Täktomissa pelattiin muinoin peliä, jossa pelaaja yrittää viisi kiloisella hauella huitaista pallokalan lentämään mahdollisimman pitkälle. Erään Tahkopihkalan, jolla oli kesämökki Täktomin rannassa, kerrotaan olleen hyvin kiinnostunut tästä pelimuodosta.

Noukan tiedot lajin synnystä ovat oikeita silla nykyinen Hankoniemihän oli muinoin suunnilleen Siuntion kylpylän kohdalla josta todisteena ovat edelleenkin paikalle jääneet målpunktenit (haavikorit) jotka koristavat Siuntion kylpylän frisbeegolfrataa.

HIHIIIIIIIIIII

Loistava historiikki Noukka!!!!
Mutta älä unohda tulevassa kirjassasi mainita kalan heiton alku juuria.
Muistathann.50 vuotta ekr. vaikuttaneen gallialaisen kalakauppiaan Amaryllixin. Hänhän jo silloin ammoisina aikoina järjesteli varsinaiset kalan nakkelut, maalitauluina silloin vain naamataulut. Mutta siitähän se sitten on kehittynyt Hangon kalamiesten kautta nykyaikaan.
Tuskin maltan odottaa kirjasi ilmestymistä!

-väykkä-

Ei ole tulossa kirjaa. Joku Darwin niminen heppu on kuulemma jo kirjoittanut " Lajien synty " nimisen tekeleen. Mulla meni ton kirjan nimen kehittämiseen jo niin suunnaton määrää energiaa, että jos nyt joutuu samanlaisen määrän tuhlaamaan voimavaroja uuden nimen keksimiseen niin puhti ei enää millään riitä loppukirjan kirjoittamiseen. Amaryllix oli tosiaan mainio heppu. Hän myi vain parisiumilaista kalaa. Kun hänelle kerran tuotiin suoraan merestä pyydettyä tuoretta kalaa, ne eivät kelvanneet, koska niistä puuttui tuoksu.

Papyrus kääröjä lisää selailtuani löysin uuden mielenkiintoisen yksityiskohdan. Kisojen kulkua haittasi suunnattomasti ilvekset ja muut kulkukissat, jotka vaanivat pusikoissa. Kun pelaajan avausheitto kampela mätkähti maahan katosi se murto-osa sekunneissa parempiin suihin. Tästä seurasi " lost fisk " ja pelaaja joutui heittämään uuden avauksen börjeplatsenilta rangaistusheiton kera. Usein tämä uusikin avaus pöllittiin ja kalakorttiin tuli tosi rumia lukemia. Apu löytyi kuitenkin läheltä. Paikallinen koirarotu " Täktom ståndare " eli Täktomin seisoja hälytettiin apuun ja niin nämä ihmisen parhaat ystävät häätivät tehokkaasti pois kutsumattomat vieraat väylien varsilta.

Vaadin pitempää jatko-osaa

Aivan loistavaa selvittelytyötä. Tuli aivan mieleen Epun tutkimukset Talin historiasta http://tallaajat.org/sivut/historia/historia1.htm

Ongelmana on, että 1900-luvulle siirryttäessä kirjallinen raportointi lajin kehityksestä on hyvin pientä ja sattuman varaista. Tosin Täktom Bladetista löytyy kuukausiliite, jossa on oma fiskekast osio. Tämä osio keskittyy kuitenkin vain lähinnä viikkokisojen tulosten raportointiin ja holaripörssiin. Talvisodan historiasta löytyi kuitenkin lajiin liittyvää aineistoa. Siellä puhutaan mm. Oscar Fiskarssonista ( Gunnarin poika ) joka kehitti molotovin cocktailiin verrattavissa olevan aseen. Hän täytti suuren lahnan räjähteillä. Kun venäläiset panssarivaunut lähtivät etenemään kohti suomalaisten asemia, Oscar rupesi nakkelemaan räjähteillä täytettyjä lahnojaan panssarivaunujen kylkiin. Nihkeänä kalana lahna liimautui kylkeen kiinni, jossa se räjähti ja sai aikaan suurta tuhoa. Venäläiset panssariveteraanit muistelevat vieläkin kauhun sekaisin tuntein kokemuksiaan tältä rintamalta. Useimpien venäläisten panssarimiesten viimeisiksi sanoiksi jäikin " Staraja ! Lada rutskaja!!! " eli suomeksi " varokaa! Lentävä lahna!!!. Myös pallokala Börjen poika Bertil kunnostautui talvisodassa. Hän täytti pallokalan räjähteillä ja lähetti rollereita kohti päälle tunkevia vihollisjoukkoja. Räjähtäessään pallokalat saivat aikaan suurta tuhoa ja hämmennystä vihollisten keskuudessa. Venäläisen jalkaväkisotilaan viimeiseksi maalliseksi lausahdukseksi usein taasen jäi " staraja ! Pollutska rundaja!!! eli suomeksi " varokaa! pyörivä pallokala!!! Yleensä pelkkä vilaus lentävästä lahnasta tai vinhasti pyörivästä pallokalasta sai vihollisen pysähtymään, tekemään täyskäännöksen ja etenemään jälleen entistä suuremmalla nopeudella takaisin kohti omia linjoja. Siellä oli kuitenkin peri venäläiseen tapaan vastassa politrukit konekivääreineen, jotka rupesivat niittämään maahan rintamakarkureita. Tämä oli kuitenkin pienempi paha kuin Oscarin ja Bertilin kohtaaminen ja hengissä säilymis prosentti huomattavasti suurempi. Politrukit yrittivät kouluttaa omia sotilaitaan toimimaan samalla tavoin. Siitä ei tullut mitään. Venäläissotilaiden heittotekniikka oli aivan liian alkeellinen. He saivat aikaiseksi vain n. 30 metrisiä hyzereitä ja pallokalat räjähtelivät usein käsille. Lisäksi he valitsivat väärät pelivälineet. Sampi oli huomattavasti vaikeammin heitettävä kala kuin limainen, virtaviivainen lahna. Oscar ja Bertil lyötiin myöhemmin Mannerheiminristin ritareiksi. Täktom ståndaresta mainitaan sen olleen erinomainen viestikoira.

Talvisodan jälkeen Hankoniemi jouduttiin luovuttamaan venäläisille sotilastukikohdaksi. Täktomilaisetkin joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon. Evakko aikansa he viettivät Siuntion seudulla. Kun venäläiset viimein vuonna 1941 ajettiin Hangosta pois, olivat he vieneet kaiken irtaimen mukanaan. Myös kaikki målpunktenit. Tämän jälkeen laji ei enää koskaan noussut entiseen loistoonsa. Siuntiossa lajia vielä jonkin aikaa harrastettiin, mutta sielläkin luovuttiin pikku hiljaa kaloista ja siirryttiin muihin pelivälineisiin. Kuten Jouko totesikin Suomen ainoat ja viimeiset målpunktenit löytyvät edelleen Siuntion kylpylän ympäristöstä. Siellä ne muistuttavat tästä raavaiden miesten urheilulajista, joka jätti pysyvän jälkensä suomalaiseen urheilu - ja sotahistoriaan.

Hyvä tietää: Hjalmar Havesland perusti Täktomin alueelle jo 1800-luvun alussa kalakauppaketjun nimeltä Fisk Mania. Haveslandit olivat siinä mielessä aikaansa edellä, että aloittivat jo tuolloin suoran verkkomyynnin. Parhaat heittokalat sai käydä valitsemassa suoraan verkosta.

Den stora monster kastin suurin taitaja oli Täktomiläistynyt helsinkiläinen Alwari Piippo.

Täktom ståndare on edelleen hyvin arvostettu ja harvinainen koirarotu.

.

Vaadin lisää

Pelattiinko näihin samoihin aikoihin Siuntion metsikössä myös vihkivesisotaa ja katsottiin kuka on kuka?

Ne olivat lähinnä pappismiehiä, jotka vihkiveden kanssa läträsivät. Olivat tuohtuneita fiskekastareihin, jotka kisojen jälkeen läträsivät pontikan kanssa. Pitivät tuota jaloa lajia paholaisen keksintönä ja suuren rappion ja tuhon tuojana. Kirkot olivat kisojen aikana tyhjillään ja fiskekast mestareista kehittyi huomattavasti palvotumpia henkilöitä kuin pappisylimystöstä. Papit kehittivät myös kilpailevan lajin, jossa kahta puun oksaa apuna käyttäen kävellään metsässä eri pituisia matkoja. Nykyinen sauvakävely on lajin kehittyneempi versio ja sauvakävelijöiden ynseä suhtautuminen frisbeegolfiin juontaa hyvin pitkälti juurensa näiltä ammoisilta ajoilta.

Täktom Ståndaresta on kuva www.liitokiekko.com sivuilla kuvakilpailu osiossa. Käykääpä vilkaisemassa.