keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Puheenaiheena on viimeaikoina ollut ratojen vaativuustaso. Pitäisikö tehdä pro - ratoja muutamille vai kaikille sopivia ratoja ? Hankoon rakennettiin 2005 muiden toimesta perusysi, jonka me laajensimme omin voimin seuraavaan kesään mennessä nykyiseksi A- 18 versioksi. Nälkä kasvaa syödessä ja alkuun tuo vaativalta tuntunut A-versio alkoi tuntua turhan helpolta ja lähdimme kehittelemään vaativampaa B-versiota joka edelleenkin kehittyy ja hakee lopullista muotoaan. Olen itse vienyt lukuisia aloittelija ryhmiä tutustumaan lajiin ja jotkin A-versionkin väylistä ovat liian haastavia ensikertalaisille ja korttiin tulee usein kaksinumeroisia lukuja. Se saattaa aiheuttaa turhautumista vasta-alkajissa. Tästä syystä olemme päättäneet lähteä kehittämään rataa kaksisuuntaisesti siten, että A-radasta tulee uusien tiiaus paikkojen myötä koululaisille, firmoille ja aloittelijoille sopivampi versio. Näin on helpompi viedä uusia ryhmiä tutustumaan lajiin ja taitojen kehittyessä voi siirtyä pelaamaan perus A-rataa ja edelleen B-rataa, joka kehittyy edelleen vaikeammaksi ja toivottavasti myös paremmaksi pro-pelaajien tarpeisiin nähden. Talissahan on toteutettu erikseen " firmaversio " ja perusrataa muokataan isoja kisoja varten haastavammaksi. Tammisaaressa on A- ja B-versiot, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan. Tälläiset helponnukset radoille on helppo toteuttaa ja helpottaa huomattavasti niiden henkilöiden työtä , jotka vievät uusia ryhmiä tutustumaan lajiin. Vähentää sekä ohjaajan, että kokelaiden turhautumista ja on helpompi houkutella uusia harrastajia lajin pariin.

Pro- ja amatööritiit on kannatettava suuntaus. Usein harrastajien itse ylläpitämät radat tuntuvat pikku hiljaa vaikeutuvan porukan taitojen kehittyessä ja samalla ne karkaavat uusien harrastajien ulottumattomiin Noukan edellä kuvailemalla tavalla. Kaksinumeroiset tulokset, joista on vaikea pitää lukua heittojen määrän unohtuessa jo kesken väylän, lannistavat helposti lajin pariin hakeutuneen aloittelijan.

Turun seudulla asiat ovat varsin hyvällä tolalla, sillä tarjolla on ratoja jo kaikille taitotasoille. Alkuun pääsee helpoilla Raision ja Ruskon 9-väyläisillä radoilla. Hiukan vaativampia ovat Urheilupuiston ja Paraisten 9-väyläiset ja kun ne on selätetty, voikin jo siirtyä Kaarinan 12- ja Lausteen 18-väyläisille radoille. Kaarinassa muutamalla väylällä on myös vaihtoehtoinen amatööritii ja eivät ne tekisi pahaa Lausteellekaan.

Aloittelijoille omat tiit ovat mielestäni paras vaihtoehto. Lausteelle niitä on jo suunniteltu ja osin toteutettukin. Tavoitteena on rakentaa kolme eri versiota: aloittelijoille, edistyneemmille ja kilpapelaajille. Aloittelijoille suunnattu 6-väyläinen on jo valmiina, tosin tiit ja tiimerkinnät ovat vielä vaatimattomat. Edistyneemmille on tarkoitus rakentaa oma tii jokaiselle väylälle ja kilparatahan on jo pystyssä.

Vaihtoehtoiset tiit ovat kaiken muun rakentamisen vuoksi jääneet vaiheeseen, mutta tehdään kun ehditään.

Oulun Hiirosessa on ollut jo jokusen vuoden käytössä ns. amatööri-9. Hyvin pienellä vaivalla saatiin aikaan firmagolffeihin ja aloittelijoille sopiva versio radasta.
http://www.oulunfrisbeeseura.net/radat. ... a=hiironen

Hei,

Itsekin pari kesää heitelleenä kannatan pro ja amatööriversioiden tekemistä.

Ratojen suunnitteluun liittyen olen ihmetellyt uusien ratojen väylämääriä. Miksi tehdään ratoja, joissa on 19, 21 tai 24 väylää, kun "normaalit" väylämäärät tuntuvat olevan 9, 12 tai 18. Tai ei ainakaan yli 18 väylää.

Onko useampien väylien taustalla se, että esim. Julkujärvelle mahtui mukavasti 19 väylää ja Sappeeseen täyden kierroksen aikaan saamiseksi ratoja tarvittiin 21.

Yli 18 väylän radat ovat melko pitkiä, eikä niitä jaksa kiertää saman päivän aikana montaa kertaa. Tämä korostuu, mikäli mukana on aloitteilijoita, joilla jo yhdenkin kierroksen kiertäminen kestää puoli päivää. Noh, on tässä ihmettelyssä sekin taustalla, että tuloskirjausjärjestelmien näkökulmasta yli 18 väyläiset radat ovat hankalia toteuttaa

Eli mitä muut on mieltä? Pitäisikö ratojen olla maksimissaan 18 väylää vai ei?

Yli 18-väylää on mielestäni hyvä asia, mikäli se kokonaisuuden kannalta parantaa ja monipuolistaa rataa. Määrä sinänsä ei korvaa laatua. Sappee oli jonkin aikaa 18-väyläinen ja viimeisen väylän jälkeen oli melkoinen tarpominen takaisin lähtöpaikalle. Kun nämä loput 3-väylää lisättiin tuli radasta looginen kokonaisuus, jonka kiertää mieluummin kuin kuin sen lyhyemmän 18-väyläisen, joka ensi kertaa kierrettynä tuntuikin jotenkin keskeneräiseltä. Lisäväylien tarkoitus on tuoda radalle uusia elmenttejä, joita radassa ei aikaisemmin ole ollut. Isommille radoille mahtuu myös enemmän pelaajia kerralla. Esim. 3 lisäväylää lisää kierrosaikaa keskimäärin 20 minuuttia. Päivän kokonaisaikataulu venyy alle tunnin pidemmäksi. Itse haluan pelata aina mahdollisimman paljon ja homma on loppunut omalta osaltani aina kesken. ( finaaleihin ei ole ollut asiaa ) Kyse on kuitenkin urheilusta ja urheilussa vaaditaan turnauskestävyyttä.

Ratoja tarvitaan moneen lähtöön. Kohderyhmä kannattaa ajatella jo suunnitteluvaiheessa. Esim. monet 9-väyläiset puistoradat on ajateltu koko kaupungin käyttöä silmällä pitäen - niinpä ne sopivat mielestäni sekä aloittelijoille ja enemmän pelaaville, vaikka ne tuntuvat "tosi harrastajista" helpoilta (ei siis minusta). Sappeeseen tulleet 3 lisärataa (18,19,20) sopivat oli tosiaan "pakko" lisätä rataan ja hyvin ne siihen kuuluvatkin -erityisesti väylä 19 toi siihen puuttuneen aspektin. Toisaalta alaosan 60-80 metrisistä suorista metsäväylistä parin olisi voinut yhdistää parisataametriseksi, todella haastavaksi, väyläksi. Nythän 7 ekaa väylää on niin kutsuttu harrastelin osuus- vaikka mielestäni Sappeen ykkösen voisi laittaa pari askelta taaksepäin (väylä 19), jolloin aloittelijat/junnut/ työporukat saisivat mukavat 8 väylää (1-8) ja nykyinen seiska jäisi pois, josta on aika tarpominen takaisin ylös. Meille nelikymppisille pidemmät radat ovat hyviä, sillä jo kävelessä saa pienen hien pintaan ja hauskasta harrastuksesta saa myös terveysliikuntaa - ihan huomaamatta.